Tässä teille selitys siihen miksi joistakin tulee homoja

tautiluokituksesta siitä syystä kun siitä ei ole kenellekään mitään suoranaista haittaa. Niin kuin ei fetisismistäkään joka on kuitenkin myös seurausta traumasta. Jos jotakin asiaa ei pidetä mitenkään suurena ongelmana niin miksi siitä pitäisi parantuakaan? Jos se asia ei siis aiheuta vaaraa ympäristölle.

Siis homoushan oli suomessa RIKOS vielä vuonna 1971. Vielä tänäkin päivänä ihminen voi pahimmassa tapauksessa tuhota uransa jossain peräkylässä tunnustautumalla homoksi tai lesboksi. Usko vaan, jos homoudesta voisi parantua niin kuin jostain traumasta käsittelemällä asiaa, niin johan sitä olisi menestyksellä harrastettu jo vuosikymmeniä. Muttakun ei.

poistettu sieltä tautiluokituksesta?

Tarkoitinkin, että nykypäivän lääketiede ei katso homoutta niin suureksi ongelmaksi, että siitä pitäisi parantaa.

Toinen juttu on sitten niillä mainitsemillasi peräkylillä joissa mustaihoinenkaan tuskin uskaltaa liikkua turvallisesti.

Uskon siihen että kaikki keinot on kokeiltu ja pussinpohjat koluttu, että homous olisi saatu pysymään tautiluokituksessa silloin kun asiaa aikanaan pähkäiltiin. Tai että voitaisiin todistaa että sen syntymekanismi on samanlainen kuin fetisseillä tms. Sen verran suuri into on pitää homot epänormaalien tai mielenterveysongelmaisten kategoriassa.

jos ne haluaa. Mutta suurin osa elää kuitenkin ihan tyytyväistä elämää traumoistaan huolimatta, eivätkä koe terapiaa tarpeelliseksi. Ja jos jotekin sitten häpeävät homouttaan niin pysyvät mieluummin kaappihomoina.

vaan luettu psykologian alan lehdestä. Uskoo ken tahtoo.

jos ne haluaa. Mutta suurin osa elää kuitenkin ihan tyytyväistä elämää traumoistaan huolimatta, eivätkä koe terapiaa tarpeelliseksi. Ja jos jotekin sitten häpeävät homouttaan niin pysyvät mieluummin kaappihomoina.

Olet siis sitä mieltä, ettei homojen potentiaalia parantua terapiassa kuten muut traumatisoituneet ole kokeiltu käytännössä ollenkaan, koska homot ovat viimeiset vuosisadat elelleet niin tyytyväisinä? :).

vaan luettu psykologian alan lehdestä. Uskoo ken tahtoo.

homoutta vaan fetissejä. Eihän siinä mainita homoutta ollenkaan.

mutta maailma on mennyt eteenpäin ja homouskin on jo vähitellen hyväksytty niin, että terapiaa ei enää katsota tarpeelliseksi.



mä puhun siis nyt nykypäivästä enkä saanaakaan menneistä. Historiassahan on tietty tapahtunut jo vaikka mitä. Sekä homojen oikeuksien alasajoa, että homouden avointa hyväksymistä. Eihän tuo muinaisessa Roomassakaan ollut kovin tavatonta, että ihmiset harrastivat homoseksuaalisuutta.

On niitä kokeiltu käytännössä

.

kuin vain homoutta. Tuosta fetisismistä oli vain ehkä muutama hassu lause. Ja homoudestakaan siinä ei varsinaisesti puhuta, ainakaan minään ongelmana. Kirvoitti vain minulle ajatuksia ja olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä muuta ovat.

ole tarjontaa. Jos homouteen auttaa traumaterapia, kuten muihin mielenterveysongelmiin, niin miksei kukaan arvonsatunteva psykologi (uskonnollisia fundamentalisteja ei lasketa) tarjoa sellaista terapiaa? Kysyntää olisi ihan takuulla edelleenkin. Miksei Kela korvaa homoudenpoistoterapioita? Vastaus: koska sellaisia ei ole olemassakaan, koska homoutta ei voi hoitaa traumaterapiana pois.

En osaa oikein eritellä, että mikä niiden perheiden keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa on vinossa mutta kaikki ei ole ihan niinku "normaalia".

ja siitä johtuva kyylääminen ja siitä johtuva merkitysten antaminen asioille, joihin et ehkä kiinnittäisi huomiota heterojen perheissä.

Mikähän siinä on, että tämä on niin arka aihe, että siitä ei saisi puhua?

Musta tossa "tunnen muutaman homon ja niiden perheessä mätti joku, siis homojen perheissä mättää joku" -logiikassa on se ongelma, ettei muutaman yksittäistapauksen perusteella voi muodostaa minkäänlaisia päteviä hypoteeseja äärimmäisen laajasta ilmiöstä.

Samalla logiikalla voisin väittää tuntemieni sairaanhoitajien perusteella, että kaikki sairaanhoitajat polttavat tupakkaa tai tuntemieni homojen perusteella, että kaikki homot tulevat tavallisista keskiluokkaisista perheistä ja pitävät mustista nahkakengistä.

Ja tuosta ei saa puhua -jutusta: Jos esität huteria väittämiä, joiden ongemista joku huomauttaa, se ei ole hyssyttelyä vaan juuri sitä peräänkuuluttamaasi keskustelua.

toimi, ne ovat ihan eri kokoluokan ongelmia ihmisen elämässä. Jos miehellä on vaikkapa fetissi naisten alushousuihin, hän voi silti mennnä naimisiin, hankkia lapsia ja elää ylipäänsä paljon sosiaalisesti hyväksytympää ja tavallisempaa elämää kuin homo tai lesbo. Ja varmasti myös sisäinen ristiriita on parisuhteessa todella paljon pienempi kuin kulissiavioliitossa elävällä homolla. Kun fetissimies sentään kiihottuu NAISTEN alushousuista.

että voivathan syyt olla tietenkin kokonaan ja puhtaasti myös geneettisiä. Mutta mielestäni väittämäni eivät ole mitenkään huteria kun tätä ilmiötä on kuitenkin tutkittu ja sitä terapiaakin tarjotaan mutta eihän siihen voi kelalta tukea saada kun sitä ei luokitella taudiksi niinkuin itsekin sanoit.

kumpi oli ensin, muna vai kana? Aiheuttiko vuorovaikutusongelma lapsen homouden, vai aiheuttiko lapsen homous vuorovaikutusongelman.

No eihän ne vanhemmat tiedä lapsesta onko se homo silloin kun se on vielä vauva ja vauvakaan ei tiedä homoudestaan mitään. Eli tuon toisen vaihtoehdon voi sulkea kokonaan pois.

Jotta sen vaihtoehdon, että homous vaikuttaa vanhempien suhtautumiseen ja saattaa sitä kautta aiheuttaa perheensisäisiä jännitteitä, voisi sulkea pois pitäisi olettaa joko

a)Kaikki ihmiset syntyvät heteroina ja mahdolliset homot muuttuvat homoiksi vasta ohitettuaan kasvuiän

tai

b)Viitteitä seksuaalisuudesta ei voida havaita ennen kuin ihminen on ohittanut kasvuiän

Jälkimmäinen on varmasti epätosi (mistä todistavat sekä homo- että heteroseksuaalien kokemukset lapsuus- ja nuoruusiän ihastumisista) ja sitä kautta näyttää myös siltä, että ensimmäinen olisi epätosi.

Tietysti voidaan myös olettaa, että homous syntyy vanhempien käyttäytymismalleista, jotka ovat olemassa jo ennen lapsen syntymää, mutta sehän on jo uusi väite ja vieläpä huikean epätodennäköinen sellainen.

toimi, ne ovat ihan eri kokoluokan ongelmia ihmisen elämässä. Jos miehellä on vaikkapa fetissi naisten alushousuihin, hän voi silti mennnä naimisiin, hankkia lapsia ja elää ylipäänsä paljon sosiaalisesti hyväksytympää ja tavallisempaa elämää kuin homo tai lesbo. Ja varmasti myös sisäinen ristiriita on parisuhteessa todella paljon pienempi kuin kulissiavioliitossa elävällä homolla. Kun fetissimies sentään kiihottuu NAISTEN alushousuista.

eikä vaan niitä naisten alushousu tapauksia.

Mutta siis tosiaan en kyllä menisi kuitenkaan välttämättä väittämään, että homous johtuu täysin jostakin traumasta. Tuli vain mieleen.

kun ne vuorovaikutusongelmat yleensä syntyy jo silloin kun lapsi on vielä ihan pieni eikä vasta sitten kun se alkaa olla murrosikäinen ja niitä ongelmia alkaa tulla luonnostaan jo itsekullekin.

toimi, ne ovat ihan eri kokoluokan ongelmia ihmisen elämässä. Jos miehellä on vaikkapa fetissi naisten alushousuihin, hän voi silti mennnä naimisiin, hankkia lapsia ja elää ylipäänsä paljon sosiaalisesti hyväksytympää ja tavallisempaa elämää kuin homo tai lesbo. Ja varmasti myös sisäinen ristiriita on parisuhteessa todella paljon pienempi kuin kulissiavioliitossa elävällä homolla. Kun fetissimies sentään kiihottuu NAISTEN alushousuista.

Fetissi kuitenkin rakentuu "perusseksuaalisuuden" päälle, eli sekä homolla että heterolla voi olla fetissejä. Tässä ketjussa fetissejä ja homoutta tunnutaan kuitenkin käsiteltävän samassa skaalassa, jonka toisessa päässä on fetissitön hetero, keskellä hetero fetisseineen ja vinksahtaneimmassa laidassa homo.

Ja sitä paitsi fetissi kohdistuu johonkin asiaan eikä siten suoraan korreloi sukupuolisten mieltymysten kanssa. Homomiehellä voi aivan mainiosti olla fetissi NAISTEN pikkuhousuista.