Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ulkomailla asuvat. Kuinka kauan teillä on mennyt, että olette sopeutuneet uuteen
29.06.2009 |
kotiin?
Meidän perhe muutti muutama kuukausi sitten USA:n lounaisosaan. Lapset ovat tottuneet uuteen kotiin loistavasti, edes aikaero ei ole koskaan vaivannut. Ja esikoinen on saanut liudan uusia ystäviä ja hän oikein odottaa syksyä, kun koulu alkaa ja saa vielä lisää kavereita. Ja kielikin on jo alkanut sujumaan ja lapsi uskaltaa puhua myös kavereiden vanhemmille ja muille aikuisille.
Samoin keskimmäinenkin on saanut kavereita, vaikkei kieli vielä oikein suju. Kuopus nyt ei ole mitään mieltä vielä, kun on niin pieni. Äiti ja isi riittää.
Mulla ja miehellä meni muutama viikko, että totuttiin aikaeroon, ollaan saatu ystäviä ja itsekkin olen saanut monia äitikavereita, joiden kanssa tehdään useasti "playdate" treffejä.
Mutta kuitenkin melkein päivittäin, kun jutellaan lasten isovanhempien kanssa netissä, ikävä iskee. Samoin kuin tämä sää, siihen ei tunnu tottuvan ikinä.
Kommentit (6)
vuodenpaivat menee etta tottuu erilaiseen ilmastoon. Veri ohenee ja olo helpottuu.
t.tropiikissa asunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vakituisesti Suomesta poissa, kahdessa eri maassa.
ekaan maahan meni tosi kauan sopeutuessa, useita vuosia. ehka en kunnolla sopeutunut koskaan ?
kun muutettiin tahan nykyiseen kotimaahan reilu 4 vuotta sitten niin tuntui heti niinkun olisin kotiin tullut edelliseen asuinmaahan verrattuna siis. sopeuduin tosi hyvin. toisaalta puhun vielakin edellisen asuinmaan kielta paremmin kuin tata nykyista joka vahan ottaa aivoon.
riippuu tietysti mitka on odotukset. jos mina muuttaisin reilun kymmenen vuoden jalkeen takaisin suomeen niin lahtisin avoimin mielin matkaan. paperiasiat olisi ihanan helppo hoitaa omalla kielella. jos pitaisi soitella virastoihin yms. niin olisi ihanaa tehda se suomeksi. tietaisin edes suurinpiiretin miten hommat toimii vaikka hommat toki muuttuneetkin.
No siitä on kyllä ihan kai tutkimustuloksia. Paluumuuttaja usein tiedostamattaan odottaa, että hänen poissaollessaan asiat eivät ole muuttuneet vaikka tietysti kymmenessä vuodessa kaikki on muuttunut. Usein se oma elämäntilannekin vaikuttaa. Jos on lähtenyt reissuun vaikka sinkkuna ja palaa teini-ikäisten vanhempana, niin jo se elämäntilanteen erilaisuus aiheuttaa shokin. Sitä siis tietää millaista on olla lapsettomana sinkkuna kotimaassaan, mutta ei mitään tajua millaista on olla teinin vanhempi siinä maassa. Kulttuurierot juuri esimerkiksi kasvatusasioissa on aika isoja.
Vuosi on mun mielestä sellainen melko normaali aika sopetua. Oma kokemus puoltaa myöskin sitä.
Alue: Aihe vapaa
mutta asuimme perheen kanssa 3 vuotta Australiassa-ihana maa ja hyvä oli olla,koko ajan oli kaihoisa kaipuu kuitenkin kotimaahankin(en minä enää itke kuullessani Sylvian joululaulun,siellä se aukaisi hanat välittömästi joulunaikaan ;). Nyt täällä sitten taas jokin osa kaipaa takaisin ausseihin...usea expatti on sanonut samaa,että joka paikassa on ihan hyvä olla,mutta kun joudut maisemaa vaihtamaan,niin aina kaipaa jotain siitä vanhastakin..