Miksi monet äidit ovat niin "tylsiä"? Isä tekee lasten kanssa kaikki jännät jutut ja

Paitsi että mä en mene kieputtimiin huvipuistossa, tulee paha olo :( mutta vuoristorataan vielä justjust menen.



Mutta mä retkeilen, pelleilen, keksin tekemistä, uin, lasken mäkeä... yms ja samoin teki mun äiti. Kait se on sieltä perittyö sitten.

Tosin meillä on vain yksi, joten se on helpompaa. Teen kyllä perushommatkin, mutta olen maalaistyttö, mieheni suuresta kaupungista ( ulkomaalainen), se ei ole sillai sujut luonnon kanssa.

Meillä kyllä on.

Mä joudun olemaan usein se tylsä koska organisoin koko perheen arjen ja iskälle jää tehtäväksi viihdyttää lapsia.



Toki minäkin leikin joskus lasten kanssa mutta esim ulos lähtiessä iskä innostaa lapsia puhumalla etukäteen tehtävistä jutuista, leikittää jne ja minä katson lämpömittaria, pilvitilannetta ja huolehdin lapsille sopivat vaatteet.



Musta tää on ok, samoin miehestä.



Luulen että äitien "tylsyys" johtuu juuri tästä että on niin paljon tehtävää ja huolehdittavaa.



Iskän on helppo antaa lapsille hetken mielijohteesta sormivärit läträttäväksi koska ei tarvitse miettiä tulevaa pyykkilastia ja siivottavaa pöytää ja seiniä.

Äidillä nämä asiat rajoittavat spontaaniutta.

Olen tänne viime aikoina kirjoitellut vuoroviikkoisä, ja kyllä minä hoitelen ihan saman setin kuin vaimoni toisaalla ja silti ehdimme lasten kanssa extreme-hommiinkin.



Ja en todellakaan laita lasten mukaan vaatteita pestäväksi.

koti ei koskaan ole ollut tiptop, kaikki kynnelle kykenevät on joutuneet luuttuamaan lattiaa, hyvin se sujuu viisi vuotiaalta, sama pyykinviikkauksen kanssa. Paskassa ei olla eletty, mutta kun työvoima on alle kouluikäistä ei tulos voi olla ammattimasta, vrt halpakaupan vaatteet.



Sitten kun arjesta yhdessä selvitty on ollut aikaa huvitellakin yhdessä ja välillä on kesken siivoamisen lyöty hanskat naulaan ja lähdetty jätskille.



Ollaan yritetty elää niin että pään sisällä on asiat järjestyksessä, viis siitä jos kaapista roikkuu villahousut ensimmäisenä kun oven avaa heinäkuussa.

#13

Stressasin ennen hirveästi siitä että onhan koti siisti ja pyykit pesussa heti kun niitä tulee ja ruoaksi jotain monipuolista jajaja...mieheni otti iisisti, antoi joskus lounaaksi juustoleipää kun ei ollut muistanut käydä kaupassa ja siivoamisen sijaan loikoili kirjan kanssa lapsen huoneessa. Ärsytti ensin niin perkeleesti mutta sitten tajusin että se toimi; lapsi oli paljon rennompi kuin minun kanssani ja koska mies osallistui suursiivoukseen kerran viikossa, pakottava tarve siivota päivittäin oli vain minun päässäni.

ja siitä mitä arvottaa tärkeäksi. Toisille se "arki" on täynnä yllätystä, seikkailua ja elämystä. Toiset kokevat, että edm. asiat haetaan retkiltä tms. "extreme-reissuilta". Valtaosa lienee kuitenkin näiden sekoituksia. Oli sitten isä tai äiti. Itselle olisi luontaisempaa tuo extreme-homma kuin kodinhoito. Mut molemmat tulee hoidettua. Yksin kun huushollia pyöritän.



Usein se on myös niin, että ruoho on vihreämpää aidan takana tässäkin tapauksessa ja kateuttakin saattaa olla ilmassa. Itse toivoisin pyörittäväni paremmin tylsää arkea mutta hoidan sen sitten välttävästi, kun en siinä parempaankaan pysty/osaa tällä hetkellä.



Perinteiset roolimallit ova yhä syvässä ja hattua nostan erityisesti isille, jotka eivät järjestä vain sirkushuveja vaan huolehtivat myös arjesta. Valitettavasti voidaan todeta, että miksi on niin paljon tylsiä äitejä mutta myös miksi on niin paljon pelkästään sirkushuveja järjestäviä isiä, jotka pesevät kätensä arjen vastuusta.

Meillä asuu nimittäin sellainen isukki, joka ei mielellään poistu kotoa mihinkään. Itse sitten koitan välillä keksiä lapsille jotain elämyksiä sen arjen keskellä. Mies on kyllä innokas tekemään muita kotihommia (mm. ruokahuolto), joten en valita.

sitä mikä on itselleen luontevaa ja aitoa. Jos miestä kiinnostaa enemmän retki lentokoneita katsomaan ja naista enemmän vaikka kirjan lukeminen lapselle niin miksi toisesta pitäisi tehdä toista hienompaa tekemistä? Rikkaushan se on jos lapsella on molemman tyyppisiä kokemuksia.

kotityöt estää pitämästä hauskaa?



Meillä 3 alle 5- vuotiasta ja rakastan niitten kanssa puuhastelua!



En todellakaan halua että mies pitää vaan hauskaa niitten kanssa ja itse vaan siivoan nurkkia.



Me asutaan OK- talossa ja en tajua mitä te ihmiset puunaatte joka päivä "siivoamassa"?



Oma äiti oli tollanen nurkkia nuolava muori: ei paljoa kivoja lapsuusmuistoja ole! Säälittää sen puolesta.



Haluan osallistua lapsien elämään ja jonain päivänä toivottavasti lapsenlapsienkin. Äitini ei siinäkään ole "petrannu". Onneksi on anoppi!

En ole koskaan ollut enkä varmaan koskaan tule olemaankaan, en minkään asian suhteen. En myöskään "osaa" leikkiä lasten kanssa. Minulla on mielessä koko ajan kaikenlaisia pakollisia velvotteita, mitkä pitää hoitaa. Tämä kaikki on varmasti verenperintöä äidiltäni, kaiken kivan ulkoilusta lähtien tein isän kanssa. Meillä mies on spontaanimpi ja haluaa tehdä lasten kanssa kaikenlasita "extremeä". Toimii meillä, emme koe asiassa mitään ongelmaa. Tosin joskun pitkästyn odotellessa ja huomaan heijaavani tyhjiä rattaita, kun kuopuskin on jo täysillä jutuissa mukana =D

iköhän paras tulos tule kun jokainen tekee sitä mikä on itselleen luontevaa ja aitoa. Jos miestä kiinnostaa enemmän retki lentokoneita katsomaan ja naista enemmän vaikka kirjan lukeminen lapselle niin miksi toisesta pitäisi tehdä toista hienompaa tekemistä? Rikkaushan se on jos lapsella on molemman tyyppisiä kokemuksia.

t. 13

lasten kanssa. Se ei ole minulle kuitenkaan hauskaa, vaan yhtä tylsää kuin siivous ja ruuanlaitto. Siivouksesta ja ruuanlaitosta on sentään hyötyä, joten minulle itselleni tulee parempi mieli jos teen niitä lasten kanssa.



Jos ollaan oltu vaikka retkellä, minulla on sen jälkeen kamala päänsärky, pinna kireällä ja kaikki kotityöt edelleen odottavat. Niinpä sitten ennemmin tai myöhemmin räjähdän "kivan päivän" päätteeksi. Siksi ei kannata.

Eli hoidan arjen sujuvaksi, ruoka- ja pyykkihuollon, kaupassakäynnit ynnä muut käytännön asiat. Sen lisäksi organisoin ja toteutan hauskoja juttuja perheelle, usein kyllä vain mulle ja lapsille, kun mies ei jaksa eikä halua. Keksin myös ne jutut, jotka mies voi tehdä lasten kanssa, jos joskus sattuu suostumaan johonkin.



Tämä kyllä meinaa joskus rasittaa. Mutta lasten takia jaksan. Ne ainakin tykkää.

minä hoidan arjen, ja kaikki hauskuudet

Raskasta on ja vituttaa!

omaa aikaa voin vain haaveilla...

molempia ja hyvä niin. En mä jaksais mikään kotiorja olla, vaan elämässä pitää välillä osata hassutellakin!

Voi kunpa meilläkin mies lähtisi tekemään extreme-juttuja lasten kanssa, tai edes ihan perus arkisia puuhia. Mutta ei, kotona ollessaan mies puhuu koko ajan puhelimeen tai on läppäri auki sohvalla. Jos pyydän olemaan hetken lasten kanssa, niin ei koskaan tee mitään niiden kanssa vaan lähinnä sivusta seuraa etteivät satuta itseään. Joskun olen itse keksinyt juttuja, joita mies voisi tehdä lasten kanssa, mutta monesti nekin jää toteutumatta kun mies ei ehdi/muista.

kökkivät pihalla ja kotona aamusta iltaan. Nyt kun olen itse, käymme oikeastaan joka päivä jossakin retkellä, uudessa paikassa tms, eikä ole ainakaan vielä into loppunut.