Lue keskustelun säännöt.
Annanko miehelle vielä mahdollisuuden?
28.06.2009 |
Minun mieheni on alkoholisti, jo suhteemme alkuvaiheilla tämä oli muodostua ongelmaksi, mutta mies itse lopulta tajusi ongelmansa ja hakeutui hoitoon. Muistan vieläkin miten raskasta/vaikeaa aikaa tuo oli meille molemmille, mutta se kuitenkin vahvisti suhdettamme ja sen jälkeen olemme olleet 6v onnellisia. Nyt sitten kun perheeseemme syntyi ensin kaksoset ja kaksosten ollessa 11kk ikäsiä niin syntyi kolmonen rv 27 ja vietti ensimmäiset kuukautensa sairaalassa. Tämä aika oli molemmille rankkaa, nyt sitten kuopus on ollut kotona n. 2kk ja arkeen ollaan koitettu totutella, mutta kuopus on tosi itkunen, aivan toista maata mitä kaksosemme pienenä, he olivat kuin pieniä aurinkoja ja itkivät tosi harvoin, pääsääntöisesti vain jos oli nälkä. Kuopus itkee päivät ja yöt ja tämä vie molemmilta voimia ja mies alkoikin kuopuksen kotiuduttua viihtyä baarissa. Sanoin miehelle aikoinaan, että jos ratkeaa uusiks juomaan niin suhteemme on loppu. Nyt kuitenkin emmin tässä asiassa, siis kun mies on aivan ihana selvänä ja kännissä aivan toinen. Tiedän, että hoitoon ei voi pakottaa ja enkä tiedä jaksanko jos aina saa miettiä millon lähtee taas juomaan. Mietin silti, että kun mies on nyt n. 2kk juomisen jälkeen luvannut lopettaa ja mennä hoitoon jne. niin onko ihan tyhmää antaa vielä hänelle mahdollisuus olla meidän kanssa? Rakastan miestäni yli kaiken, mutten jaksa ainaista epävarmuutta.
Kommentit (9)
Mieheni sanoi eilen, että tällä viikolla palaa AA-kerhoon ja käy siellä säännöllisesti. Lisäksi eilisen oli kokonaan juomatta tai sanoi lopettavansa eikä vielä ole pulloon tarttunut. Tästä olen iloinen, vaikka vielä onkin pitkä tie edessä. Itsekin kyllä kaipaisi keskusteluapua (siis ihan ammatillista), mutta toistaiseksi olen ns. sidottu kotiin kun miehelle en lapsia vielä uskalla jättää ja lastenhoitaja, jonka vihdoin saimme niin aloittaa vasta 2viikon päästä.
Perheterapiaan ei oikeastaan ollut tarkoituskaan mennä ennen kun mies on raitis alkoholisti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti kaipaat apua. On suuri asia ymmärtää oma roolinsa ja saada vapautus siitä käytöksestään, joka usein vain mahdollistaa juomisen. Meillä miehen juominen yleensä pahentui pikkuvauva vaiheessa; oliko sitten kysymyksessä se tieto,ettei vaimo kovin herkästi lähde vauva kainalossa menemään, vai mikä...
"Kolmonen"
Kyllä se helpottaa vauva-ajan jälkeen.
Ja mies hoitoon!
on suuria eroja hoidoissa ja tiedäthän,että sinäkin tarvitset apua?Alkoholistin läheiset sairastuvat myös vielä vaikeampaan sairauteen kuin alkoholismi. Olen vuosia taistellut näiden asioiden kanssa ja vihdoin helpottaa ja autan mielelläni,jos haluat jutella.
Anna mahdollisuus, mutta anna myös aikarajat sekä miehelle että itsellesi selväksi tehden.
Tyyliin hoitoon hakeuduttava heinä-elokuun aikana. Ja suunnan muutos on näyttävä jouluun mennessä. (Nämä tietty nyt vaan heittoja, mutta pistät ne selväksi sekä itsellesi ja miehellesi mitä nyt sitten päätätkin).
Jos mies ei hakeudu hoitoon tai heittää sen lekkeriksi, niin vuodenvaihteessa (tai mikä on se sun aikaraja) pistät sitten kamppeenne eri osoitteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kävi aikoinaan AA:ssa ja sen lisäksi sai ns. yksilöterapiaa ja käytiin myös parisuhdeterapiassa. Muutama vuosi sitten kuitenkin mies lopetti terapian, koska ei enää kokenut sille olevan tarvetta, samoin AA-ssa käynnit väheni, mutta juomaan hän ei ratkennut ennen kun nyt lasten synnyttyä pienillä ikäeroilla ja arjen muututtua voisko sanoa dramaattisesti niin alkoi juoda.
melba
Tuota aikarajaa pohdin itsekin, että siis jos ei toimi tietyssä ajassa jne. niin sitten lähden lasten kanssa tai ehkä mies muuttaa vuokralle, mutta suhteemme ei kuitenkaan sillon enää jatkuisi. Noin pari viikkoa sitten mies sanoi, että haluaisi jatkaa meidän kanssa kun sanoin, etten jaksa enää hänen juomistaan ym. Nyt ei ole enää niin paljon juonut, mutta juo yhä. Lupasi hakeutua hoitoon lähiaikoina ja sanoin jo sillon, että sen hoitoon hakeutumisen on tapahduttava 1kk sisällä niin ainakin harkitsen suhteemme jatkoa.
Kyllähän se lasten tulo muuttaa elämää ja arkea ja teillä vielä pienet ikäerot sekä nuorin syntynyt ennen aikojaan.
Tekisin kuitenkin miehelle selväksi, että jos juominen ei lopu niin silloin teille tulee eri osoitteet ja että siinä tapauksessa ei näe lapsiaan ellei myöhemmin juomistaan lopeta.
Olin itse vähän samanlaisessa tilanteessa, annoin viisi kertaa alkoholistimiehelleni uuden mahdollisuuden, koska toivoin ja uskoin hänen muuttuvan, mutta ei, aina jossain vaiheessa alkoholi astui kuvioihin ja kun viidennen kerran tuo tapahtui, kuopuksemme oli tuolloin 6kk niin sanoin, että hakeutuu hoitoon ja juominen loppuu pysyvästi ja jos niin ei käy niin hän menettää lapset sekä minut ja lapsiaan tapaa vain selvinpäin ja jos ei lopeta juomista niin ei näe lapsiaan. Kuopuksemme on nyt 10v (lapsia yhteensä 5, vanhin 17v). Erosimme n. 9v sitten ja tuon jälkeen mies joi ensin 2v, sitten oli reilun vuoden kuivilla ja tapasi lapsiaan valvotusti, kunnes taas ratkesi juomaan ja juo yhä eikä ole lapsiaan sen jälkeen nähnyt. Löysin kuitenkin kolmisen vuotta sitten uuden miehen ja hän on ollut aivan ihana isäpuoli lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma tilantesi selkeytyy ja sillä autat miestäsikin parhaiten. Kun arkenne kolmen pienen lapsen kanssa on haastavaa, et todellakaan tarvitse siihen juoppoa "lisämausteeksi". Teillä on rankkaa, voimia ja parempaa tulevaisuutta!
meillä mies käy avominne:ssä (noudattaa AA:n 12 askelta) mutta suuri helpotus tuli hoidon sairauskäsityksestä, joka sai sekä alkoholistin, että minut käsittämään asioita paremmin.
Terapiat,psykiatrit,psykologit, TK-lääkärit ovat kaikki osoittautuneet turhiksi,sekä meillä että useimmilla muilla,joiden tiedän alkoholismiin sairastuneen.
Tärkeintä tietysti on,että ryhmässä käydään säännöllisesti. Vähintään kerran viikossa vuoden ajan,sillä siinä ajassa tulee kaikki juhlapyhät,loma-ajat jne. nähtyä selvinpäin.
Mielestäni teidän ei tule käydä perheterapiassa,ennen kuin miehesi on raitis alkoholisti, sillä mikään mitä hän sanoo,ei välttämättä ole totta, koska hän itse on "alkoholistipersoonansa" vanki, niin kauan,kunnes hän on hoidattanut sairauttaan riittävän pitkään.
Toivon,että sinä (ja kaikki joiden miehet juovat) saisivat tämän vapautuksen tunteen,jonka minä olen saanut,kun hakeuduin avominnen läheisryhmään (ilmainen läheiselle,jos oma alkoholisti on avominne hoidossa) On ihanaa vapautua ja ymmärtää toista ja itseään paremmin ja jos meille joskus tulee ero, tiedän ettei minun tarvitse enää miettiä alkoholin osuutta asiaan.
Huomaan,että kirjoitukseni on melkoista hehkutusta asiaa kohtaan, mutta suonette anteeksi,sillä se vuosikausien lääkäri-terapeutti-psykiatri-oma apu-kierteen päättyminen on ollut niin suuri helpotus, että mieleni teksi huutaa kaikille kuinka onnellinen nyt olen.
"Kolmonen"