Anoppiviha

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Ja silloinkin on lakimies mukana, mikä kummasti hillitsee sen tädin käytöstä.

joten minun on hyvin vaikea pitää anopista!

että anopit suomessa ovat automaattisesti epäluuloisia miniäänsä kohtaan, ja mustasukkaisia pojistaan, että konflikteja syntyy pakostakin anopin ja miniän välille.

Esim. siskoni anoppi on kamala puuttumaan asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Tietysti tavallaan sekä siskoni että miehensä oma vika, kun eivät laita kunnolla raameja touhulle. Mutta onhan niitä suorastaan ilkeitäkin ihmisiä ja niitä, joiden mielestä kukaan ei ole kyllin hyvä heidän pojalleen. Aina henkilökemiat eivät vaan toimi.

Eräs itävaltalainen pitkään perhetyötä ympäri maailmaa tehnyt mies kertoi, että ihan vastaava ongelma tunnetaan esimerkiksi Afrikassa.

ainakin 4 jenkkileffaa aiheesta, tai ei anoppivihasta vaan miniävihasta

ole mitään ongelmaa naopin kanssa, mutta uskon sen johtuvan siitö että minä olen anopin kanssa läheisempi kuin mieheni, eli mieheni ei todellakaan ole mikään mammanpoika ja mieheni arvostaa minua enemmän kuin äitiään.

anoppi myös kunnioittaa meidän perhettä eikä sekaannu asioihimme, meillä on kuin kylässä ollaan, ei neuvo ja puutu asioihin vaan tulee vain seurustelemaan meidön kanssa ja leikkimään lapsen kanssa, anta meidän hoitaa asiat itse, siksi anopilta on helppo pyytää apua jos sitä joskus tarvitaan koska tiedän ettei anoppi tuomitse minua ja tietää meidän pärjäävän ja olevan hyvä hänen pojalleen.

olen anopin kanssa tosi läheinen, mutta hän hoitaa oman perheensä ja minä omani, en minäkään puutu siihen kuinka hän kasvattaa iltatähteään, eikä hän meidän asioihin vaikka meillä lapsi kasvatetaan tosi eri tavalla, molemmin uolin kunnioitetaan toistemme oikeutta päättää omista asioistamme

minulla on ollut kaksi anoppikokelasta ja yksi oikea anoppi :).



Eka kokelas oli aivan ihana, tulin todella hyvin juttuun. Toinen taas oli aivan kammottava. En voi sietää sitä että tavaroitani tongitaan (mm. auotaan kirjeitäni, kassiani pengotaan jne.) ja puututaan minun asioihini (esim. mitä voin omalla palkallani ostaa ja mitä en, ei kuulu edes omilleni vanhemmillenikaan, olin siis tuohon aikaan jo 27 v :) ). En kyllä häntäkään vihannut, mutta olin aivan tyrmistynyt hänen käytöksestään.



Nykyinen, siis varsinainen anoppi, on ihan ok, mutta rasittava jos ollaan pidemmän aikaa yhdessä. On vaan luonteeltaan sellainen häslä, etten jaksa kuin rajatun ajan kerrallaan. Tullaan kyllä toimeen.



Kai tämä on tämmöistä kaikissa kulttuureissa, joidenkin kanssa vaan tulee paremmin toimeen kuin toisten.

Joskus tuntuu, että ainoa todellinen ongelma miniän ja anopin välillä on se älytön himo olla loukkaamatta toisen tunteita. Puolin ja toisin ajatellaan asioita ja ihmetellään toisen tapoja tai elämäntyyliä, mutta koskaan ei sanota ääneen mitään. Pahimmassa tapauksessa sitten tehdään seläntakana omalla tavalla miniän kotitalousasiat tai anopin vastaavat.



Minulla on anoppini kanssa aivan loistavat välit vaikka olemme molemmat hyvin vahvatahtoisia ja tapamme ovat melkoisen erilaisia. Mieheni on suoraan sanottuna juuri sellainen "mammanpoika", joka ei koskaan sano äidilleen vastaan.. Kaikki mitä hänen äitinsä tekee, on hyvin ja oikein tai ainakin niin merkityksetöntä, ettei siihen kannata puuttua.



Olihan meillä anopin kanssa aluksi hankalaa ja sitten vasta hankalaksi menikin, kun esikoisemme syntyi. Mutta kunnollisella "rajojen asettamisella" ja toisen tunteiden sivuuttamisella niistäkin päästiin ylitse. Tunteiden sivuuttamisella tarkoitan nyt sitä, että teimme mieheni kanssa päätökset piittaamatta siitä, mitä anoppi niistä mahdollisesti oli mieltä ja teimme hyvin selväksi, että näin meillä eletään eikä siihen olen kellään nokan koputtamista.



Olen oikeastaan nykyään läheisempi anoppini kuin äitini kanssa. Toki äitini on aina äitini ja hän on minulle äitinä tärkein koko maailmassa. Mutta anopin kanssa kuitenkin henkilökemiat pelaavat paremmin yhteen nyt, kun olemme vetäneet selkeät raja-aidat molemmin puolin.



En ymmärrä sitä, että sähistään anopin tai miniän selän takana ja kirotaan koko ihminen muiden kuullen alimpaan helvettiin. Asiat voitaisiin puhua ihan suoraankin ja säästyttäisiin monelta harmilta. Näin se minusta menee kaikissa ihmissuhteissa. Joko ei tulla toimeen ja eletään kyräillen tai sitten puhutaan asiat halki ja yritetään elää yhdessä.

-6

Olen oikeastaan nykyään läheisempi anoppini kuin äitini kanssa.

aika usein sellainen vähän kyräilevä. Saattaa kasvotusten esittää mukavaa mutta takana päin puhutaan. Onhan näitä varmasti muuallakin mutta muualla ollaan kai kuitenkin avoimempia, asiat selvitetään eikä jätetä hautumaan. Itse haluaisin sellaisen eteläeurooppalaisen anopin joka pälpättää isoon ääneen ja ottaa lapsenlapsia hoitaakseen ihan oma-aloitteisesti ja keittelee ruokaa koko suvulle. Oma anoppini on nähnyt marraskuussa syntyneen vauvamme muutaman kerran, ei ole kovin kiinnostunut ainoasta lapsenlapsestaan. Aina jauhaa jotain smalltakia ja korostaa joka käänteessä kuinka hän on erinomainen. Ei päästä lähelle.

Mä en usko, että kyseessä on joku suomalainen juttu, vaan nimenomaan yleismaailmallinen.

joka merkityksessä. Ihminen, joka loukkasi minua verisesti ensimmäisellä kerralla kun näin hänet, ja jatkoi samaa sarjaa koko sen ajan kun olin yhdessä puolisoni kanssa.



Lopulta onnistui sotkemaan itsensä meidän asioihimme niin pahasti, että antoi oikeastaan lopullisen sysäyksen eroomme.

Ensimmäinen koki, että olin ryövännyt häneltä ainokaisensa. Ja käyttäytyi sen mukaisesti. IHan hyvin ollaan tultu toimeen sen jälkeen kun erottiin. Toki anopin piti useampi vuosi niellä se ikävä tosisasia, ettei hänen poikansa kelvannut minulle.



Nykyinen anoppi on taas mahtava. Ei puutu eikä ole neuvomassa. Asuu tosin sen verran kaukana, että näemmekin harvoin. Mutta on ottanut minun lapseni aikaisemmasta liitosta ihan "omaksi" lapsenlapsekseen, vaikka oikeitakin lapsenlapsia on reilu 10 kpl. Muistaa ihan samalla tavalla synttärit ja jouluna kuin muistakin.

koska olemme eri ikäluokkaa ja anoppini on kyöhistä olosuhteista. "Leipää ei ruoan kanssa- ja muita sääntöjä". Nauran sisäänpäin, mutta en viitsi alkaa riidellä vanhan ihmisen kanssa.