Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käytännön vinkkejä: miten saada kiinnostus palaaman miehen ja minun välille!
26.06.2009 |
Olemme varmaan jo kuukausia pikkuhiljaa ajautuneet sellaiseen tilanteeseen, että ärsyynnymme toisillemme pienimmistäkin asioista. Toisen ominaisuudet ja luonteenpiirteet ärsyttävät, kumpaakin ärsyttää se miten toinen tekee tai jättää tekemättä asioita ja seksielämä on nollassa. Minä kai nalkutan, mies tiuskii ja huutaa välillä lapsillekin.
Arki sujuu noin periaatteessa ihan ok; molemmat osallistuvat arkisiin asioihin (mutta siitä huolimatta molemmilla tulee sanottua toiselle pisteliäästi, jos joku homma ei mene niin kuin itse haluaa - ihan turhaan) ja ollaan vapaa-ajat yhdessä lasten kanssa, kotiaskareita yleensä tehden. Keskusteltavaa meillä ei tunnu olevan. Siinä vaiheessa, kun pienimmät lapset saadaan nukkumaan, mies jo vetäytyy itsekin nukkumaan (menee aikaisin töihin), kun minä jään valvomaan ja lukemaan.
Perusongelma kai on se, että arki on tylsää ja puuduttavaa, yöt lasten takia kehnoja (kun kaksi nuorinta änkeää samaan sänkyyn meidän kanssa), ja me olemme "kyllästyneet" toisiimme. Minulla se johtaa väistämättä fyysiseen kyllästymiseen, mikä aiheuttaa sen, että seksiä ei tee mieli -- ja kierre on valmis!
Tiedän sen, että miehellä ärsyyntyminen pahenee, kun seksiä ei ole, hän on sen itse kertonutkin aiemmin vastaavassa tilanteessa. Minulla taas ärtyminen aiheuttaa sen, että han varmasti entistä vähemmän tekee mieli. Seksi ei ehkä ole avainasia tai ainakaan ainoa sellainen; jollakin se "kipinä" pitäisi kaivaa esiin ja löytää taas se tilanne, että toisen seuraa kaipaisi. Mutta miten?
Arkisia vinkkejä kaipaisin. Haluaisin kuitenkin tehdä asialle jotakin ennen kuin on liian myöhäistä.
Sitä olen miettinyt, pitäisikö vain heittäytä täysillä sellaiseksi, että onkin yhtäkkiä mukava ja ystävällinen ukolle. Lopettaisi kokonaan tiuskimisen ja nalkuttamisen eikä esittäisi mitään vaatimuksia (minulla on sellainen mies, joka tekee kyllä kotihommia ihan oma-aloitteisesti, varmaan tekisi mieluumminkin niin, etten vaatisi mitään). Osaisinkohan olla kiltti ihminen?
Kommentit (16)
Tuossa on hyvä alku ja minusta seuraava vaihe on se lasten saaminen takaisin omiin sänkyihinsä.
Meillä tepsi se selkäjuttu. Selitin lapselle, että nyt ei enää voida ottaa häntä viekkuun kun äidin selkä ei kestä nukkumista ahtaalla. Lapseni oli tuolloin vajaa 4v. Voisit kysyä 5v lapselta saako pikkusisarus tulla hänen viereensä yöllä herätessään? Jos niin sitten toimitte niin. Lapset sopeutuu pian, jos heille annetaan joku todellinen syy.
Kun saat lapset pysymään poissa teidän vuoteesta, voit harkita tuota itsekin aiemmin heräämistä. Ei välttämättä joka pv vaan vaikka parina päivänä viikossa :)
Tuli töistä kotiin, laittoi kuoharipullon kylmään "minun loman alkuni kunniaksi" ja oli ostanut sisäfilettä grillattavaksi. Ehdotti myös pikaista petituokiota ennen lasten hakua tarhasta ja minähän tartuin tilaisuuteen! Näyttää ihan erilaiselta tämä meidän tilanne kuin eilen illalla...
Nyt tuo tuolla grillaa ja samalla vahtii pieniä kahluualtaassa, minä laitoin pöydän valmiiksi ja kohta alkaa mukava perheilta hyvällä aterialla.
Valoisaa viikonloppua muillekin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne, ja kovasti yritän keksiä keinoja, miten päästä eroon tästä tilanteesta.
Meillä myös niin, että mies on todella ahkera, tekee kotihommia erikseen käskemättä. Ja silti marisen niinkuin pikkukakara.. Huoh.
Piikittelen miestä, mies kestää aikansa kunnes alkaa antamaan samalla mitalla takaisin. Oma vika, tiedän..
Olen jo epäillyt, että minulla täytyy olla päässä vikaa. Miksi minun pitää olla niin pirun inhottava, vaikka kaikki on hyvin?!? Ja rakastan miestäni,en siis halua erota hänestä :D. Jotenkin vain pitäisi saada omaa asennetta muutettua.. Helpommin sanottu kuin tehty!
Sama tilanne, ja kovasti yritän keksiä keinoja, miten päästä eroon tästä tilanteesta. Meillä myös niin, että mies on todella ahkera, tekee kotihommia erikseen käskemättä. Ja silti marisen niinkuin pikkukakara.. Huoh. Piikittelen miestä, mies kestää aikansa kunnes alkaa antamaan samalla mitalla takaisin. Oma vika, tiedän.. Olen jo epäillyt, että minulla täytyy olla päässä vikaa. Miksi minun pitää olla niin pirun inhottava, vaikka kaikki on hyvin?!? Ja rakastan miestäni,en siis halua erota hänestä :D. Jotenkin vain pitäisi saada omaa asennetta muutettua.. Helpommin sanottu kuin tehty!
Meillä sama juttu. En vain arvosta tarpeeksi miestäni.
Silloin alan muistelemaan aikaa jolloin suhteemme oli katkolla ja sydämeni tuntui repeävän.
En halua enää koskaan kokea sitä tuskaa.
Ja taas alan arvostaa enemmän ;-)
Mulla oli muutama vuosi sitten hyvin saman kuuloinen tilanne miehen kanssa. Olin siitä tosi ahdistunut, ja menin sitten sellaiseen kriisikeskukseen juttelemaan (halusin mennä yksin, en miehen kanssa).
Muutaman juttutuokion jälkeen tilanne näyttäytyi minulle aivan erilaisena. Ahdistus, josta syytin miestäni ja jota purin nalkuttamalla hänelle olikin lähtöisin itsestäni, sekä risaisesta lapsuudesta että kotityön aiheuttamasta eristyneisyydestä.
Tilanne helpottui, kun tajusin tämän ja rupesin itse pitämään huolta itsestäni sen sijaan, että olisin odottanut että mieheni "hoitaa" minua. Joka päivä järjestin itselleni pienen mukavan hetken, vaikkapa vain kupin kahvia ja hyvän lehden. Minä kirjoitan työkseni, ja mahdollisuuksien mukaan otin läppärin kainaloon ja menin johonkin kahvilaan kirjoittelemaan. Pieniä muutoksia, joilla oli silloin suuri merkitys.
Parisuhde koheni siinä sivussa itsestään. Kriisistä on nyt kolmisen vuotta, eivätkä tylsät tunnelmat ole palanneet. Toivon parasta teillekin!
monesti suhteemme alkuaikoja, ja tuntuu että sydän pakahtuu kun niitä miettii! Ja näen kyllä miehessäni vielä sen puolen, mihin hänessä rakastuin alunperinkin, mutta en tajua miksi teen tästä itselleni niin vaikeaa!
Asennevamma...Kun vain saisin sen jotenkin "pois päältä" :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme 2 viikkoa sitten pienehkössä kylpylähotellissa ja olimme siellä yhden yön.
Poika oli mummilassa hoidossa.
Kyllä teki hyvää! Hilluimme altaassa kuin kersat ja pelleilimme niillä lötköpötköillä.
Minä yritin opetta miestä uimaan koiraa ja hän yritti opettaa minua uimaan sammakkoa.
Siis samalla tavalla kuin lapsia opetetaan, mahan alta kannattelemalla ;-)
Plösimistä, hyvää ruokaa, musiikkia, lillimistä ja kuumaa seksiä ilman kiireitä!
Muuta en osaa keksiä. Meilläkin huono parisuhde, enkä todellakaan jaksaisi alkaa olla itse kiva. Mieluumminkin tekee mieli heittäytyä mahdollisimman paskaksi, että pääsisin kokonaan eroon. Mutta jos sulta vielä tahtoa löytyy, niin tee sitten mitä voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niihän sitä sanotaan että itsestä pitää muutos lähteä. Osta vaikka itselles seksikkäät alusvaatteet tms että koet itsesi seksikkääksi ehkä alkaa tehdä mieli;)Halueaminenkin on kuitenkin paljon itsestä kiinni ja omasta ajatusmaailmasta.
että pitäisikö vain olla mahdollisimman inhottava, jotta mies älyäisi itse haluta erota!
Mutta yhdestä miehestä jo eronneena en kyllä haluaisi lasten kokevan eroa; en ex-liitostani olevien lasten kokevan sitä uudelleen enkä nyk. miehen kanssa olevien lasten kokevan sitä ollenkaan! Pienemmät lapset ovat vielä pieniä ja heille isä on todella tärkeä, joten ero olisi oikeasti tosi kova paikka lapsille. En voisi tehdä pk-ikäisille lapsille sitä, että he joutisivat elämään kahden kodin elämää. Tiedän, että mieheni ei lapsistaan luopuisi (edellinen ero oli siitä helppo, että ex-mieheni antoi lapset suosiolla minulle) eikä lasten tarvitsekaan isästään luopua. Nämä ovat ne suurin syy miksi haluaisin vielä yrittää! Mies itse ei näe tilanteessa eroa lähelläkään, hänen mielestään ongelma lienee vain minulla.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kahdenkeskinen aika kunniaan, romanttisia illallisia, punkkua ja kynttilöitä. Ihan peruskamaa.
Sen lisäksi molempien pitää sitoutua suhteen parantamiseen. Molempien pitää haluta sitä. Yksin on hankalaa sotia tuulimyllyä vastaan.
Kun molemmat sitoutuu, niin itse saimme pariterapiasta hyvän vinkin: - molempien pitää päivittäin tehdä 1 pyyteetön työ toisen eteen. Se voi olla ihan mitä vain, vaikka leivän tekeminen toiselle tai suklaapatukan osto kaupasta tai joku pikkulahja tms. Pääasia on se, että joka päivä kumpikin sitoutuu tekemään tämän työn ja näihin pikkujuttuihin ei koskaan puututa esim riidan keskellä. Niitä ei mainosteta toiselle, eikä muutoinkaan tehdä numeroa niistä. Pääasia että jollain tavalla muistatte ja ilahdutatte toisianne arjenkin keskellä.
Itse en ole luonteeltani nalkuttava ihminen, mutta exälle nalkutin, toisaalta siihen oli syytäkin. Jos et osaa määritellä mitään erityistä syytä nalkutuksellesi, niin lopeta hyvä nainen ja pian se. Vaikea tietty päästä jostain tavasta eroon, mutta tee parhaasi.
Et sanonut viestissäsi mitä itse teet työksesi? Eli jos nyt menet myöhempään töihin kuin miehesi, niin voisitko harkita samanlaista rytmiä kuin miehelläsi? Eli heräisit aiemmin itsekin ja keittelisitte aamukahvit yhdessä ja viettäisitte laatuaikaa ennen töihinlähtöä ja ennen lasten heräämistä?
Vihoviimeinen juttu vielä: Lapset omiin sänkyihinsä. Itse tein saman virheen ja vasta n 2v lapsemme nukkui pääsääntöisesti omassa sängyssään. Nyt 5v ei enää tule öisin herätessään kuin poikkeustapauksissa meidän viereen (jos nähnyt painajaisia ja itkee).
Lapsille voi toki laskea pienen valkoisen valheenkin ja sanoa, että isin/äidin selkä ei nyt enää kestä sitä että kaikki nukkuu samassa sängyssä vaan nyt on mentävä vaikka siskon viekkuun jos herää yöllä.
Tsemppiä!
Uskon miehen kyllä haluavan panostaa suhteeseen muuten, MUTTA mihinkään parisuhdeterapiaan tai -leireille ne häntä saa. Sen tiedän, että hänen kohdallaan toimii se, jos itse alan mukavammaksi. Hän on perustyypiltään empaattinen ja toisen huomioiva, joka osaa varsinkin käytännön jutuilla ilahduttaa toisia. Sen sijaan hän ei ole innokas abstrakteista asioista keskustelija. Itse taas enemmän puhuin ja taas puhuisin, en niinkään osaa huomioda toista käytännössä.
Tuo pyyteetön työ per päivä voisi olla hyvä juttu!
Nalkutukselleni ei kai ole muuta syytä kuin se, että olen ärsyyntynyt. Esimerkikkipäivänä illalla, kun nukutan lapsia, mies vain löhoilee sohvalla (ensimmäisen kerran sille päivälle, myönnetään, muuten on ollut ahkera koko päivän, ensin töissä, sitten kotona) ja minulle jää sen nukuttamisen lisäksi tiskikoneen ja pyykkien laitot. Siitä sitten naputan. Jos mies nukuttaa lapset (kuten tekeen noin puolet kerroista), niin minä teen sen välin näitä ilta-askareita. Oikeastihan minulla ei kai olisi syytä valittaa; mies tekee ainakin puolet kotitöistä, mutta on vuorokausirytmiltään erilainen kuin minä ja väsähtää illalla touhuttuaan koko päivän. Eilenkin pesi mattoja tuntikaupalla. Eli juu, täytyy yrittää lopettaa marina!
Itse teen työtä kotona, mikä saattaa olla suuri syy kyllästymiseeni; aina täällä samassa paikassa! Aamut toimivat meillä niin, että mies herää aikaisin ja lähtee töihin, minä jään lasten kanssa nukkumaan ja vien sitten lapset päiväkotiin, sitten ryhdyn töihin. Jos heräisin miehen kanssa yhtäaikaa, heräisivät myös lapset.
Lasten omiin sänkyihin laitosta: nukkumaan menevät omiin sänkyihin, mutta valitettavasti meidän "vauva", 3v, tulee joka ikinen yö meidän väliin, usein jo puoleltaöin! Toiseksi nuorin on 5v ja hänkin on nyt viime aikoina tullut meidän dänkyyn turhan usein, vaikka periaatteessa nukkuu omassa sängyssään. En tiedä, miten tuon pienemmän saisi pysymään omassa sängyssään! Huuto on hirveä, jos yöllä viedään takaisin omaan sänkyyn.
No, ehkä tärkeintä ons e, että olen itse herännyt tähän tilanteeseen. Uskoisin, että jos parikin viikkoa jaksaisin olla ystävällinen ja lopettaa nalkutuksen, mies huomaa itse eron!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerroit, että teet työtä kotona. Voisiko olla niin, että kaipaisit enemmän sisältöä omaan elämääsi, haasteita ym.? Olet varmaan tätä jo miettinyt kyllä. Siksi vaan kysyn, kun itse pohdin sitä, kuinka paljon voin omalla elämälläni tuoda itselleni onnea ja tyydytystä... no, meillä kyllä parisuhteessa todella petrattavaa.
Yritä puhua miehelle aina kunnioittavaan ja ystävälliseen sävyyn; ei vaatimuksia. Jos joku asia ottaa päähän, älä sano sitä heti, vaan odota hetki, ärsyynnys voi mennä ohi. Anna toiselle tilaa olla, mitä on ja anna hoitaa/tehdä asiat omalla tavallaan. Meillä parisuhde palastui aika yksinkertaisilla jutuilla, mutta kaiken ydin on toisen kunnioittaminen ja tilan antaminen:)Jos jotain hyvää antaa, sen saa yleensä jollain tavoin takaisin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerroit, että teet työtä kotona. Voisiko olla niin, että kaipaisit enemmän sisältöä omaan elämääsi, haasteita ym.? Olet varmaan tätä jo miettinyt kyllä. Siksi vaan kysyn, kun itse pohdin sitä, kuinka paljon voin omalla elämälläni tuoda itselleni onnea ja tyydytystä... no, meillä kyllä parisuhteessa todella petrattavaa.
Tuntuu vain, että sitä "omaa" sisältöä on niin vaikea saada, kun lapset ovat vielä pieniä... Työssä on haastetta, siitä tykkään, mutta jotain muuta varmaan saisi olla. Aika on aina vain niin kortilla!
ap
Meillä parisuhde palastui aika yksinkertaisilla jutuilla, mutta kaiken ydin on toisen kunnioittaminen ja tilan antaminen:)Jos jotain hyvää antaa, sen saa yleensä jollain tavoin takaisin:)
Tuo toisen kunnioittaminen taitaa olla aika ykkösjuttu! Yritän tsempata asiassa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Tuli töistä kotiin, laittoi kuoharipullon kylmään "minun loman alkuni kunniaksi" ja oli ostanut sisäfilettä grillattavaksi. Ehdotti myös pikaista petituokiota ennen lasten hakua tarhasta ja minähän tartuin tilaisuuteen! Näyttää ihan erilaiselta tämä meidän tilanne kuin eilen illalla...
Nyt tuo tuolla grillaa ja samalla vahtii pieniä kahluualtaassa, minä laitoin pöydän valmiiksi ja kohta alkaa mukava perheilta hyvällä aterialla.
Valoisaa viikonloppua muillekin!
ap