Miksi suosittelit, että pyörätuolissa oleva isä ei saisi adoptoida lasta?

siis kuulin tällaisen huhun. Mieheni on pyörätuolissa ja en voisi kuvitella parempaa isää; touhuaa lastensa kanssa minkä ehtii. Ainoastaan liikunnallisiin virikkeisiin ei pysty, mutta seuraa kuitenkin aktiivisesti lastensa harrastamista ja ohjaa mm. venyttelyjä ennen pelejä. Lukee, pelaa ja touhuaa, antaa aikaa. Mikä tekee tällaisesta isästä huonomman? Eikö erilaisuuden hyväksyntä ala jo kotikasvatuksesta; nykymaailma vilisee erilaisia perheitä! Onko olemassa jokin tieteellisesti osoitettu näyttö siitä, että fyysinen vamma vaikuttaa lapsi-vanhempisuhteeseen negatiivisella tavalla? pelkästään omien ennakkoluulojen varassa en lähtisi tällaisia väitteitä esittämään.

Aika käsittämätön huhu! Onkohan tässä nyt mitään perää? Toivottavasti olet tälle edes jonkinlaista todellisuusperää hakenut ennenkuin kirjoituksesi tänne kaikkkien julki laitoit? =(

joku tv-ohjelma eli en viittaa mihinkään potilastapaukseen tms..



ap