Tunnen pariskunnan, jotka viettävät aina joulun kukin omassa lapsuuden kodissaan.

Nyt kun on lapsia, ollaan omassa kodissa.

ja yhdessä ollaan oltu useampi vuosi ja asumaan muutetaan kimppaan nyt kesällä. Tosin käytännössä mies on asunu mun luona jo ainakin vuoden=) Mutta joulut aiotaan jatkossakin viettää lapsuuden kodeissa. Ainakin niin kauan, että tulee lapsia. Moni ystäväni on sanonut, että jos toisen kanssa asuu, niin on kummallista, ettei ole jouluna yhdessä. Itse ajattelen sen niin (samoin mieheni) että näemme toisiamme muutenkin, mutta esimerkiksi minä näen pikkuveljeäni valitettavan harvoin. Eli joulu on hyvää aikaa hoitaa suhteita sisaruksiin. Veljeni avovaimoineen tekee myös samoin, ovat olleet kimpassa ainakin 6 vuotta ja asuneet yhdessä neljä mutta joka joulu ovat omissa kodeissaan.

Pariskuntaan kuuluu vain kaksi.

Ainakin jos ollaan jo naimisissa. Saati että sit olis lapsia.



Meillä oli miehen kans ekoina vuosina niin, että molempien vanhemmat olis halunnu meidät vieraikseen. Ja sit me reissattiin koko armas joulu (ku lapsuudenkodeillamme on n. 120km välimatkaa) edes-taas miellyttääksemme vanhempiamme. Aaaaaargh!!!



Nyt on toinen ääni kellossa. Siellä minne mennään, sinne jäädään vähän pidemmäksi aikaa. Ja mennään sit vaik uutenavuotena toiseen paikkaan... Ei kolmen lapsen kans ravata kieli vyön alla. Ja jos joku loukkaantuu, niin se on sit voi voi.

Kyllä mulle ainakin joulu on perhejuhla ja silloin haluan olla lapsuudenperheeni kanssa. Mies samoin. Ja molemmat mennään omiin koteihimme. Menemme naimisiin ensi elokuussa ja tulevana jouluna varmasti mennään edelleen molemmat omiin koteihin=)

Yhteiseloa takana yli 10 vuotta =) Ja samat perustelut kuin muillakin, että niitä omia sisaruksia näkee niin harvoin että on ihana edes joulu viettää yhdessä. Ja omaa puolisoa taas näkee ympäri vuoden.



Minusta tämä on parempi ratkaisu kuin se, että olisimme vaikka joka toinen vuosi minun lapsuudenkodissa ja joka toinen miehen lapsuudenkodissa; aina olisi jompikumpi tyytymätön. Ja sitä yhteistä joulua omissa kodissa aletaan viettämään sitten kun/jos saadaan lapsia.

sillä nykyään ei aikuistuta ennen kuin joskus 50-vuoden tienoilla jos sittenkään. Eli napanuoraa vanhempiin ei ole katkaistu, koska ei osata tai haluta. Omassa nuoruudessani kotoa haluttiin omilleen niin pian kuin mahdollista - oli ihan luonnollista ja itsestään selvää, että kotoa muutettiin pois viimeistään 19-vuotiaana. Olisi ollut äärimmäisen noloa siihen aikaan asua kotona vielä yli 20-vuotiaana, saati että olisi käyty jouluisin lapsuuden kodissa ilman puolisoa...

Molemmat voivat viettää joulun omassa kodissaan, mutta ei kukin. Jos sanot kukin, pitäisi olla useampi henkilö.

Minusta tuollainen on outoa. Ja huono peruste on se, että omia sisaruksia näkee niin harvoin. Miksi? Eikö niitä sisaruksia voi tavata muuten kuin jouluna?



Minulla on 5 sisarusta ja nähdään ympäri vuoden usein. Välimatkaa 60-450km eri sisarusten välillä ja tosiaan kaikki tapailemme toisiamme. Joskus mennään yhtä aikaa lapsuudenkotiin (sinnekin voi mennä muutenkin kuin jouluna), joskus kyläillään toistemme luona viikonlopun ajan, lähellä asuvien luona päiväseltään. Ja toki nämäkin kyläilyt puolisoiden/perheiden kanssa... Joulun aikaan myös tavataan (ei välttämättä aattona, mutta esim. tapanina ja välipäivinä), mutta ei mitenkään orjallisesti aina kaikkia nähdä, kukin vietämme joulua aina perhekunnittain samassa paikassa. Eikä ne lapsettomat sisaruksetkaan puolisoistaan joulun ajaksi eroa.



Jouluaaton kaikki viettää omien puolisoiden/perheiden kanssa. Lapsuudenkotiin mennään sitten kukin omalla aikataululla, onhan siinä useampia päiviä lomaa yleensä kaikilla. Meillä ei kyllä kukaan ole ikinä edes vitsaillut viettävänsä vuoden tärkeintä ja ihaninta juhlaa erossa rakkaasta puolisostaan. Meille jokaiselle se oma puoliso on se rakkain ja tärkein aikuinen ihminen maailmassa... Me on oman miehen kanssa vietetty yhteistä joulua jo 10 vuotta, siitä lähtien kun mentiin kihloihin mun ollessa 19v. ja miehen 18v. Ensin mentiin ees taas kummankin kodin välillä, nyttemmin aatto aina omalla perheellä (minä, mies ja lapset) ja joulupäivänä alkaa mummolarundi sitten.

ratkaisuja kuin he itse.



MInusta ei ole yhtään outoa, että pariskunta haluaa olla jouluna yhdessä - tai lapsuudenperheissään.



Me olimme lapsen syntymään asti lapsuudenperheissämme ja nyt olemme milloin missäkin. Nautimme lapsuuden jouluista viimeiseen saakkaa ja nyt oman lapsen myötä joulu on saanut uuden, ihanan merkityksensä.

Olemme asuneet kimpassa kohta 18 vuotta ja alun pitäen yhdessä joulut oltu siellä tahi täällä.

Me vietamme joulua monesti jopa eri maissakin. Mina lapsuudenperheen luona Suomessa ja mies taalla ulkomailla. Lapset ovat yleensa mulla, koska useasti jouluna mun mies on toissa. Kannattaa sen tehda tyovuoroja silloin, koska lisat ovat niin hyvat. Voimme sitten niilla rahoilla esim. matkustaa. Lapset ovat jo tottuneet tahan, eika asia herata mitaan erikoisia kysymyksia. Pari joulua olemme olleet ihan vaan kotona tai sitten minun tai miehen vanhemmat ovat taalla meilla. En nae asiassa mitaan ongelmaa, emme ilmeisesti ole kovinkaan jouluihmisia.

kustansin elämäni itse siitä lähtien ja omillani asuin 17-vuotiaasta. Silti kävin vielä jouluisin aina yksikseni ilman miestä ns. lapsuudenkodissani. Mies omassaan. Inhoan anoppiani, enkä muutenkaan tajua miksi pitää juuri jouluna nukkua siskonpedeissä ja suhata ympäri maata.

Jotenkin tiivistyy tää av:n henki: et jos joku on erilainen kuin mä niin se on outoa:D Itse olen ottanut sen linjan, että jos josta kusta on omituista se, että minä ja mieheni vietämme joulut erillämme, niin se on hänen päänsärkynsä. Täällä joku kälätti siitä, että sisaruksiaan voi nähdä muulloinkin. Niin voi joo, mutta tuo joulu on ainoa takuuvarma. Ainakin minä ja minun sisarukseni olemme kaikki erittäin kiireisiä ihmisiä.



Minulle mieheni on kyllä kaikkein tärkein ihminen, ja olen kyllä tähän 26 ikävuoteen mennessä aikuistunut eikä minulla ole napanuoran katkeamisen kanssa ollut ongelmia. Satun vain rakastamaan mieheni lisäksi myös vanhempiani ja sisaruksiani. Sitä paitsi, mistä sitä ikinä tietää, milloin jompi kumpi vanhemmistani poistuu keskuudestamme, että nautin heistä vielä kun voin. Ja kotona on sekin hyvä puoli, että meidän mamman jouluruuat on ihan älyttömän hyviä. Myönnän rehellisesti, etten osaa tehdä puoliksikaan niin hyviä itse:D

jos vaikka toinen ei siedä toisen sukua?

Mutta kun on monta sisarusta, niin se että satutaan KAIKKI samaan paikkaan yhtäaikaa on harvinaista. Ja joulu on joinakin vuosina ainut sellainen pyhä, jolloin niin käy, koska kellään ei ole silloin töitä ja vähän kauempana asuvat kehtaavat ajaa lapsuuden kotiin asti pyhien aikana.



Joulun lisäksi voi olla joku juhla missä sitten tavataan koko porukka taas (häät, hautajaiset jne.) Nähdään kyllä siis muutenkin sisarusten kanssa, mutta tosiaan harvoin on kaikki paikalla yhtäaikaa.