Anoppi tuhoaa laihikseni!

Ei siis se, joka ruuan ostaa....

Ja tämän heikkouteni anoppi oikein hyvin tietää. Lapset ovat joskus oksentaneet kotimatkalla anoppilasta, kun ovat niin täyteen ruutattu herkkuja. Kaikki selkäni takana tai juonien: "Äiti ei antais mutta mummo kyllä antaa" -tyyliin. Ja mies kohtelee äitiään silkkihansikkain. Yritänkin vastustaa, niin heti vedetään hihasta se "ei se enää kauaa ole herkkujaan tuputtamassa" -kortti.



ap

kiusa se on pienikin kiusa!

Kaupassa pystyn välttämään herkkuhyllyt joten itse en kotiin osta karkkia enkä pullaa.

Mutta kotoa jos löydän herkkuja niin siihen itsekuri loppuu :(

Äitini tietää tämän ja tuo aina tullessaan aivan älyttömän määrän herkkuja; munkkeja, viinereitä, suklaata tmv. Ja tekee sen ihan tahallaan, itse ei niitä syö, jättää vain meille >:(

samoin muut toisia läskeistään syyllistävät marttyyrit.



terv. rehellinen läski joka on itse syyllinen ylipainoonsa (en ole kuin hanhi jolle on väkisin työnnetty syötteletkulla ruokaa että maksa kasvaisi)

jokainen on ihan vastuussa omista laihareistaan, mutta voi niitä silti läheisetkin kunnioittaa jos/kun asiasta ovat tietoisia :)



t. ihan normi-painoinen, jota silti ärsyttää meille jätetyt pullapitkot yms...

suklaat vierasvaroiksi ja pakasta pullat.



Piirakan voitte syödä jälkkärinä pois.



Kuskaispa joku mullekin herkkuja :(

Lasten puolesta harmi, jos tapaatte usein. Jos kerran kuussa, niin eiköhän lastenkin linjat kestä herkuttelun ;)



Minäkin olen laihiksella, eikä paino noussut juhannuksen aikana grammaakaan. Join pyhien aikana yhden siiderin, söin pari jätskiä ja kahvin kanssa (kerran pvässä) yhden palan piirakkaa. Noiden herkkujen lisäksi söin normaalit ateriat, grillattiin joo, mutta otin vain lihaa ja kasviksia. Normaalin annokseni. En syönyt ähkyyn.



Tarjolla olisi ollut vaikka mitä, limsaa, karkkia, suklaata, makkaraa jne. mutta minähän sen päätän, mitä suuhuni pistän.

Pullat pakkaseen ja vierasvaraksi.



Mustikkapiirakalle sama juttu.



Nakeista ja makkarasta osa pakkaseen sellaisenaan odottamaan tarvetta ja osasta teet nakkikeittoa, makkarakastiketta jne.



Toblerone naapureille.



Kerro mitä tuo jne jne sisältää niin kerron mitä niille tehdään.

kiertoon pistän minäkin. Juuri viime viikolla toin lahjaksi saadun ison karkkirasian työpaikan kahvihuoneeseen. Hyvin oli tyhjentynyt. (Kohta tietysti joku syyttää siitä, ettei laihdu, kun työpaikalle kannetaan karkkeja ja pullia.)

Sillä erotuksella, että anoppi on ulkomaalainen, ja olemme hänen luonaan koko kesän... Minä ja mies ollaan molemmat laihiksella ja saapuessamme sanottiin, mitä ruoka-aineita kotona pitäis olla ja sovittiin, että minä hoidan meidän ruokailut itse.



Pari päivää se toimi, sitten pikkuhiljaa liukui siihen, että anoppi laittaa meidänkin ruoan, aluksi terveellistä, sitten vähän epäterveellisempää, jne. Eilen oli seitsemää sorttia leivitettyä, uppopaistettua kalaa sitruunan ja majoneesin kanssa. Jos yrittää syödä vähän, anoppi tuputtaa lisää. Jos syö edes aamiaisella vähän kevyempää, anoppi tuijottaa vieressä naama nurinpäin ja kyselee, että TOTAKO sä meinaat syödä ja tykkäätkö sä TOSIAAN siitä?



Lisäksi anoppi itse tosiaan välittää linjoistaan ja on hoikka. Haluaa kai olla ainut ;-) Muuten mukava ihminen kyllä.

Eikä siinä muuten mitään, mutta kun miehelläni, siis hänen pojallaan, on ykköstyypin diabetes ollut 2-vuotiaasta asti. Nyt sitten viimeki koitettiin sanoa, että jos ei jätskin päälle sen lisäksi vielä kaatais kinuskikastiketta (pelkkää sokeria siis), niin mieskin vois paremmin syödä. Ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan kaatoi siltikin "kun se kruunaa maun".



Olin ihan ihmeissäni, kun hän sitten minulle saarnaa jos ostan sokeroitua jogurttia, jota meillä harvoin syödään.. Mutta eipä siinä sinänsä, voisihan se mieskin olla sitä jätskiä syömättä sitten, mutta harmittaahan se häntä, kun muutenkin pitää monesta asiasta luopua ja paljon syömistä tarkkailla.

itsellä sama tilanne, aina välillä.



teillä kun tuo on aika usein toistuvaa ilmeisesti niin mietipä löytyiskö tuttavapiiristä tai naapurustosta ketään esim köyhää yh-äitiä tms jonka kanssa jo etukäteen sopisit että seuraavan kerran kun teille niitä herkkuja kuskataan niin viet ne suoraan heille. olisi heille ylellistä. ja sinun olisi helpompi luopua herkuista kun tietäisit että ne viedään tarpeeseen, eikä roskiin. tunnetko ketään köyhää, tai tuntevatko tuttusi ketään köyhää?



sekin olisi hyvä kompromissi että syötte vaikka itse esim sen mustikkapiirakan, ja loput jakoon. siten sinäkin saat jotain, ja anoppiakin kunnioitetaan hiukan. jos se vaikka on hänen itse leipomaansa. mutta suurin osa heti jakoon. ja sovi tosiaan vastaisuuden varalle valmiiksi se paikka mihin viet. köyhiä löytyy kyllä...

ihan turha siinä on anopin tuomisia syytellä, itse sinä ne suustasi alas laitat.

Käythän sä kaupassakin ja joko ostat herkkuja tai et, kukaan muu ei tee sitä päätöstä.



Joten ihan turha on sälyytellä vastuuta toisille.



T. ihan itse vastuunsa kantanut ylikiloista... paitsi niitä ei enää ole ku 10 kg

Nämä vastaajat "sinä päätät mitä syöt" eivät tajua sitä, että oikeasti "syöpöllä" on sama juttu kuin juopolla, jos tietää sen "pullon" olevan kaapissa, ei saa siltä rauhaa ennen kuin se on hoidettu pois ;).

Ihan totta, mun on myös helppo olla ostamatta herkkuja ja kylässä käydessäkin kieltäytyä, mutta jos kotona kaapissa on suklaalevy tmv. niin todella vaikea on sitä illan rauhallisena hetkenä sitä vastustaa :(.



Mistä anopille ilmestyy niitä 400 g Tobleroneja, jos ei itse syö?



Ja se yksi vastaaja jonka äiti kuskaa pullaa kotiin, niin eikö OMALLE äidille voi sanoa, että vie viinerit mennessäsi, tänne et niitä jätä? Anopille on vaikeampi sanoa tiukasti, mutta omalle äidille pitäisi voida sanoa.

olen sanonut kauniisti, kieltänyt suoraan ja selittänyt, olen huutatanut ja uhkaillut.

Mikään ei auta =o

Äitini on muutenkin hankala ihminen.