Olen menossa luokkakokoukseen..

ja pelkään, että olen ainoa, jota aika ei ole kohdellut suopeasti.. Hirvittää oikein, ne harvat tytöt, ketä olen tavannut, ovat edelleen hoikkia ja simpsakoita, olipa lapsia 1 tai 4. Hoh.. Ei kai tässä voi muuta kuin häntä ja rinnat pystyyn, lilaa luomeen ja menoksi.. miksikä tässä itseään voi muuttaa?



Muuten tosi kiva nähdä tyyppejä, joitakin en ole nähnyt sitten vuoden 1985.