Me ollaan yhdessä omasta vapaasta

koska tuntui siltä. Tunne on erilainen.

Emme viettäneet häitä, joten asialla ei ole mitään tekemistä prinsessapäivän kanssa.

Mutta olenkin naimisissa Sen Oikean kanssa joka vielä ymmärsi kosia, kohta 8 v

yrittänyt katsella, ja tullut siihen tulokseen, että se on se päivä prinsessana.

a) haluttiin yksinkertaistaa paperihommia (eli meidän kohdalla päästiin sillä avioliittosopimuksella yhdellä paperilla samaan mihin ilman avioliittoa olisi vaadittua kymmeniä eri sopimuksia ja ilmoituksia)



ja b) koska me haluttiin kertoa kaikille - paitsi toisillemme, myös muille - että ollaan yhdessä ja aiotaan pysyä yhdessä vaikkei aina asutakaan samassa paikassa.



ei meidänkään pakko ole olla yhdessä. Aina voi erota, jos ei enää halua.

Halusta ei pakosta.Kohta 18 vuotta takana :)

No ei vaiskaan...



Mutta kuten jo tuossa edellä mainittu:

- avioliitto kerto sitoutumisestamme myös ulkopuolisille

- se yksinkertaistaa juridisesti tilannetta, kun on lapsi tulossa

Minäkin tunsin ennen esikoisen syntymää, että avoliitto on tavallaan muistutus siitä, että olemme yhdessä "koska niin haluamme eikä meitä siihen mikään sido".

Esikoisen syntymän jälkeenhän tilanne muuttui täysin.

eli kertoo situoutumisesta ja juridisesti tekee asioista helpompia, niin lasten kohdalla kuin esim. kuoleman sattuessa. meillä ei ole mitään aikomusta ikinä erota. en ole kristitty (vaan agnostikko) mutta silti pidän avioliittoa koko lopun ikää kestävänä sitoumuksena poikkeuksia (väkivalta) lukuunottamatta.

tahdostamme, ei siis ole esim. vanhempien järkkäämä pakkoavioliitto. Ihanaa olla naimisissa!

koska lapsia emme saa ;(

olen myös avioero perheestä, isä oli väkivaltainen

kai pelkään sitoutumista, mutta olen silti yhdessä loppuelämäksi-ajatuksella



suvun painostus tiukkaa

on naimisissa yhteiset vuodet lasketaan, vaikka ennen häitä olisi yhteistä matkaa takana vuosia. hassua



"ajanlasku" alkaa häistä. naimisiin en mene, never ever

Ei kai naimisiin menolla ole mitään tarvetta, jos ei ole lapsia.. Se on vasta mielestäni siinä kohdassa tarpeen, yksinkertaistaa monia asioita...



Eihän sitä myöskään tiedä, jos lapsen saannista tuleekin "kynnyskysymys"..



Itselleni on ollut todella tärkeää perustaa myös perhe, toki väheksymättä hyvää puolisoa:)

koska tuntui siltä. Tunne on erilainen.

Emme viettäneet häitä, joten asialla ei ole mitään tekemistä prinsessapäivän kanssa.

ei ole pakkoavioliittoja ja ne jotka naimisiin menevät, menevät naimisiin omasta vapaasta tahdostaan ja myös pysyvät siinä omasta vapaasta tahdostaan. He ovat sanoneet vihittäessä toisilleen tahdon omasta vapaasta tahdostaan, koska ovat tienneet puolison olevan se henkilö, johon ovat valmiita sitoutumaan loppuelämäkseen. Ihmiset menevät naimisiin, koska rakastavat toisiaan tositarkoituksella. Naimattomina sitten roikkuvat ne, jotka eivät usko suhteensa kestoon tai eivät pääse naimisiin.



Minä luulen, että ap on niitä naisia, jotka haluaisivat naimisiin, mutta mies ei suostu. Sitten nainen yrittää kaikin tavoin kieltää avioliiton arvon, koska ei pääse naimisiin.

ap, pystytte siis sitoutumaan toisiinne vain päivän kerrallaan? Huomisesta ette pysty lupaamaan mitään toisillenne. Näin voisi ainakin tulkita viestistäsi. Mitä sitoutumista se tuommoinen on? Parempi onkin, ap, ettette mene naimisiin, koska ette varmaan pystyisi siihen sitoutumaan. Avioliitto on tarkoitettu sitoutumiskykyisille, jotka ovat valmiita omasta vapaasta tahdostaan sitoutumaan puolisoonsa loppuelämän ajaksi.

avoliittolaiset tosiaan päästäisiin naimisiin, jos haluttaisiin. Ja onko tuo nyt edes pääsemistä...? Mikä oletus se on, että naiset haluaisi naimisiin ja miehet ei? Minä tunnen muutaman avoparin, jossa mies olisi valmis menemään naimisiin, mutta nainen vastustaa avioliittoa instituutioina.



Itse en ole ajatellut enää koskaan mennä naimisiin ja mies on samoilla linjoilla. Jos se jommalle kummalle merkitsisi jotain, niin varmaan toinen suostuisi, mutta meille sopii tämä parhaiten. Koen, että se "näyttäminen ulkopuolisille" on juuri se vastenmielinen asia ja näen, ettei minun tarvi todistaa asemaani miehen elämässä yhtään mitenkään virallisesti kenellekään. Jos joskus mennään naimisiin, ei siitä puhuta kenellekään ja pidän oman nimeni.

että olisi yhdessä pakosta? Jokainen pariskuntahan saa ihan vapaasti päättää kuinka haluaa suhteessaan olla, yhtä vapaasti voi mennä naimisiin tai olla menemättä.



Me emme ole menneet ja yli 10v taivalta takana ja kaksi lastakin - ja jos avoliiton sitoutumisesta tai sen puutteesta joku jotakin sanoo niin kyllähän nuo lapset meidät toisiimme sitoo ihan loppuelämäksemme, halusimme tai emme. Avo/avioliitto ei sen sijaan sido ketään, erota voi kummastakin.



Ja tosiaan, omituinen tuo ajatus että avoliitossa olevat naiset aina haluavat naimisiin mutta mies ei suostu.. Kyllä meillä ainakin on ihan yhdessä päätökset tehty ja onpa tässä vuosien varrella erilaisissa tilanteissa avioliiton mahdollisuuttakin pohdittu (=maistrastissa käynti ja pitäisin oman nimeni)lähinnä taloudellisiin ja juridisiin asioihin liittyen mutta toistaiseksi on tultu siihen tulokseen että avoliitto meille parempi vaihtoehto - ehkä joskus tilanne toinen.

Ollaan yhdessä siksi, että halutaan ja avioliitto pilaisi koko jutun.



Paskanmarjat, juoksi seitsemän vuotta vieraissa, eikä tahtonut rinkulaa paljastamaan, että on jo varattu mies.

Suomen laki on epätasa-arvoinen pariskunnille, joista mies ei ole Suomen kansalainen eivätkä he asu Suomessa kun saavat lapsen. Eli jos emme olisi olleet naimisissa kun poikamme syntyi, miehen olisi pitänyt mennä isyystestiin että olisi saanunt nimensä isän paikalle Suomen väestörekisteriin. Mutta kun maistraatissa oli käyty ennen lapsen syntymää (vaikka olin jo raskaana) ei kukaan kysellyt mitään. Ihan kuin se jotenkin automaattisesti vahvistaisi isyyden... naurettavaa.



Tämä siis oli ykkössyy, mutta haluttiin me muutenkin naimisiin, koska olo tuntuu enemmän perheeltä nyt kun asumme kuitenkin poissa kummankin kotimaasta ja perheen läheltä. Olemme ystäväpiirissämme niitä harvoja, jotka ottivat tämän askeleen. Ja tietysti pidimme kivat kekkerit maistraatin jälkeen (ei prinsessameininkiä meilläkään).



Minusta naimisiinmeno, joko virallisesti tai ihan kahden kesken, on kaunis ele ja sen pitäisi tosiaan merkitä sitoutumista. Mutta ei sen tarvitse aina olla virallisesti tehty jos ei kerran ole juridisia syitä, kuten meillä. Vaikka vaan kahdenkeskinen lupaus jossain intiimissä paikassa.

Muutettiin toiseen maahan, jossa avioliitto on asemissaan ja vaikuttaa etuuksien saamiseen.

Koska mä olen naimisissa, sä oletat, että mut on jotenkin pakotettu siihen? Häh?



Minä olen mieheni kanssa naimisissa halusta, en pakosta. Syy: koska rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan kuolemaan asti. Avioliitto on kaunis tapa juhlistaa tätä tahtoa, halua. Toisekseen avioliitto on yhteiskunnan toimivin järjestely ihmisille, jotka haluavat jakaa elämänsä kaikki osa-alueet.



Kerropa ap, ostatko talonkin ilman kirjallista sopimusta? Eikö tunnu fiksummalta saada kaupan toisenkin osapuolen nimi paperiin SILTÄ VARALTA, että joku meneekin pieleen? Avioliittokin on taloudellinen järjestely, sopimus.