Lue keskustelun säännöt.
Päätös perheen lapsivuusta järjellä vai tunteella?
19.06.2009 |
Meillä on kaksi tyttöä 7v ja 4v ja olen tässä pidemmän aikaa miettynyt kolmatta lasta. Jos ajattelen asiaa järjellä niin perheen lapsiluku on täynnä, mutta ajatus vielä yhdestä lapsesta kuitenkin houkuttaa....
- nyt molemmille lapsille on omat huoneet, meillä ei ole aikomusta vaihtaa asuntoa eli sitten pitäisi jakaa huoneita...
- tykkäämme matkustaa ja harrastaa laskettulua/lumilautailua. Kalliimpaa ja hankalampaa kolmen kanssa. Ja minä olisin sitten taas 2-3 vuotta poissa rinteistä....
- varsinkin isommalla lapsella on kaksi kallista ja rakasta harrastusta joihin ei kyllä molempiin olisi varaa hoitovapan aikana.
- mies kiireinen yrittäjä eli miten itse jaksaisi kolmen kanssa, kotihommat ja harrastusrumba?
- epävarmuus raskaaksi tulemisesta, kahta edellistäkin oli endometrioosin takia hankala saada
miten te muut olette ratkaisseet asian? Nyt kaikki hyvin ja elämä omalla tavallaan helppoa, mutta aika ajoin huomaan haaveilevani vielä yhdestä vauvasta :)
Kommentit (7)
ja neljännen jälkeen viidennestä jne. Viidennen jälkeen en osaa enää sanoa, kokemusta on vain siitä haaveilusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin me olemme toimineet aina, kun on tullut vauvakuume toisen lapsen syntymän jälkeen. Onneksi on hormoonikierukka..
jos olisi ollut mitenkään mahdollista olisin tehnyt kolmanneb lapsen ja ehkä neljännenkin.
meillä odotetaan tosita oska halusin tytölle sisaruksen. voisin haluta vaikka viisi lasta mutta ei mun rahkeet riitä, oon kuitenki aika mukavuuden haluinen vaikka lapsia rakastankin ja nautin äitiydestä. eli kahteen jää meidän perheen lapset, järjellä päätettynä
Meillä on 3 lasta. Vanhin 17v. ja nuoremmat päivähoidossa. Kumpikaan meistä ei ole halunnut lopullista ehkäisyä... No, nyt kävi niin että neljäs on tulossa ihan yrittämättä. Tunteet ovat ristiriitaiset. Tulemme itse molemmat isoista perheistä, ja olemme sitä mieltä että 4 sisarusta on iso voimavara kun ovat aikuisia. Ja kyllä kolmen pienen kanssa voi liikkua siinä missä kahdenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki neljä lasta ovat syntyneet tunteella, kolme ensimmäistä pienillä ikäeroilla. Nyt olen päättänyt että meidän lapset ovat tässä.
Kuitenkin on alkanut tuntumaan ettei se viideskään paha olisi mutta sen olen ajatellut järjellä että ikää on liikaa jolloin voimat olisivat tiukilla. Jokainen lapsista on ollut helppo vauva-aikana joten tunne yrittää jyrätä järjen.
Isommista on toki sinulle apua kun voivat auttaa vauvan kanssa mutta oma jaksamisesi pitää miettiä tarkkaan jos olet epävarma. Meillä myös mies yrittäjä joten paljon on minun vastuulla mutta kun hän on kotona on hän myös lasten kanssa niin että minulle jää omaa aikaa.
(Ja sitten meille toivottiin se neljäskin...)