Seksuaalirikoksen uhri

tunnen kaksi. Ainut mitä olen pystynyt tekemään, on ollut kuunteleminen. Ja jos se on heitä auttanut, hyvä niin. Asiasta ei enää puhuta juurikaan (on jo yli 10 vuotta). Tekijä sai rangaistuksensa ja on sen jo kärsinytkin.

isovelipuoli käytti hyväkseen kun olin n4-5v. mieheni tietää, ei muut.

Isoisäni käytti minua hyväkseni ollessani 7-8 -vuotias. Asiasta olen kertonut miehelleni, ystävilleni ja vanhemmilleni 15 vuotta tapahtuneen jälkeen.



Asiaa en sinällään ole kyennyt käsittelemään. Sen kanssa yritän parhaani mukaan elää.

mies tietää ja jotkut lähipiiristä. Vein asiaa eteenpäin , mutta aika oli mennyt jo umpeen: Eli kun pystyin aikuisena asiaa käsittelemään, se oli muutama kk sitten vanhentunut:

Asia on vaikuttanut itsetuntooni yms. Jotenkin sitä pystyy käsittelemään, mutta välillä se tulee ahdistuksena mieleen:(

Eniten minua harmittaa se, että tekijä ei joutunut koskaan vastuuseen.

mies tietää ja jotkut lähipiiristä. Vein asiaa eteenpäin , mutta aika oli mennyt jo umpeen: Eli kun pystyin aikuisena asiaa käsittelemään, se oli muutama kk sitten vanhentunut:

Asia on vaikuttanut itsetuntooni yms. Jotenkin sitä pystyy käsittelemään, mutta välillä se tulee ahdistuksena mieleen:(

Eniten minua harmittaa se, että tekijä ei joutunut koskaan vastuuseen.

Lapseen kohdistuneet seksuaalirikokset vanhenevat vasta, kun niiden uhri täyttää 28 vuotta eli on kulunut kymmenen vuotta hänen tulemisestaan täysi-ikäiseksi. Näin lukee mm. Wikipediassa ja Finlex:issä

14 vuotiaana jouduin 30-vuotiaan turkkilaismiehen raiskaamaksi. Vanhempani eivät tiedä, kavereille ja miehille olen kertonut asiasta välinpitämättömään sävyyn mm "kuinka menetit neitsyytesi" gallupeissa jne, en ole kuitenkaan kertonut kenellekään täysin totuudenmukaista tarinaa, enkä omia tunteitani asian tiimoilta, vaan nimenomaan esittänyt ettei ole väliä, eikä tunnu miltään. En hakenut tekijälle rangaistusta, koska en halunnut vanhempieni tietävän+hävetti, koska syytin itseäni+ mies oli kahden pienen lapsen yksinhuoltaja ja hyvä isä+ mies tiesi missä asuin ja missä kävin koulua ja seurasi minua, veti autoon ja pakotti suuseksiin ym. eli pelkäsin mitä tekisi jos olisin ilmoituksen tehnyt.

Asia vaikuttanut pelkoina (pakettiautot, tummat miehet, yksin oleminen) ja estoina (ei suutelua, suuseksiä, lähetyssaarnaaja-asentoa, ei saa tulla liian lähelle, eikä koskea päähän tai huuliin).

Välillä asia on ihan unohduksissa viikkoja ja välillä saattaa tulla kuukausia että itsen päivittäin..

Kiitos teille vastauksista.



Minulla on muutaman kuukauden ikäinen lapsi ja äitini vastikään kertoi varoittavana esimerkkinä omasta lapsuudestaan, miten lähellä ne pedot voi olla.



Hänen velipuoli raiskasi häntä kolmen vuoden ajan, aloitti kun äitini oli 8 ja lopetti kun kuukautiset alkoivat 11-vuotiaana.



En tiedä miten päin olla, mieli on maassa ja on niin avuton olo, äitini on nyt lähes 60, ensimmäisen kerran sai rohkeutta käsitellä asiaa vasta yli 30 vuotta tapahtuneen jälkeen.



Olen niin täynnä vihaa ja surua, ei tätä asiaa voi käsittää. Nyt ymmärrän miksi äitini halusi minulle yliturvallisen elämän..



En ole ikinä ennen toivonut kenellekään tuskaista kuolemaa..



:(



ap

Minullakin oli aikanaan kyseessä velipuoli. En ole koskaan puhunut siitä kenellekään. Vanhempani eivät uskoisi kuitenkaan. Kummasti olen osannut työntää ajatukset taka-alalle, mutta omien lasten myötä on tullut outoja ahdistusjaksoja. Pelkään kontrolloivani lasteni seksuaalisuutta aivan liikaa. En osaa ottaa rennosti, jos lapset menevät vaikka saunaan isovanhempiensa kanssa.