Miksi EN anna vauvaani sinulle

itse olenkin "esittelijä", jolla ramppaa jo laitoksella 100 ihmistä ja kotonakin kahvittelijoita on joka päivälle ja se on minusta aivan ihanaa. Vaavi menee sylistä syliin ja on hoidossakin aika pienenä.



Mutta olet perustellut oman "olemisesi" hienosti ja todellakin ymmärrän tuonkin. Kappalejakoa olisit kyllä voinut käyttää.

kun vastasin viestiin.

Onneksi mun maailma ei ole musta-valkoinen.

Ei ole oikeaa ja väärää, ei ole koti-työäitiä!



Mun ei tartte ymmärtää kaikkia. Mutta en halua olla noin ehdoton kuin sinä! Ei kaikkea voi vetää biologiaan.. "luolansuu" voi jessus!! :D



Ja sää varmaan nyt vedät johtopäätöksiä mimmonen äiti-ihminen sulle vastasi? ;)

ottaa kirjaimellisesti. Eikä se, että ihmisellä on selkeä tunne siitä, mikä itselleen on luonnollista, tee hänestä musta-valkoista. Olen yhtä "radikaalisti" esittelijä kuin ap on "sulkeutuja" enkä silti ole mitenkään musta-valkoinen.



T: 2 ja 3

luolinesi.

Milloin oikein ehdit miettiä tuollaista? Miksi sinulla on tarve perustella asiaa noin paljon? Kyllähän saat itse määritellä sen, kuka vauvaa ja teitä tapaa, mutta ymmärrät kai, jos joku loukkaantuu tuollaisesta. Ei vauvaa katsomaan tulevilla ole pahat aikomukset, vaan hyvät.



Minulle oli päin vastoin luonnollista, että lähipiiriin kuuluvat (mummot, ukit, tädit, sedät) saivat vauvaa pidellä sylissään. Kyllä se heillekin oli melko tärkeää. Melkoisen herkkiä hetkiä ainakin meillä nuo isovanhemman ja vauvan ensimmäiset kohtaamiset olivat. Lisäksi esimerkiksi vaunujen työntäminen on ollut ukille todella tärkeä ja mieluinen juttu.



Itse pitäisi myös alkukantaisten viettien kannalta tärkeältä, että lähipiiri tutustutetaan ja sitoutetaan vauvaan. Useinhan synnyttänyt nainen saattoi menehtyä ja tällöin oli tärkeää, että muillakin aikuisilla kuin omalla äidillä oli vauvaan kiintymyssuhde.

toki mitään tuomittavaa, mutta joskus vain mietin, kun kaltaisesi sai vauvan, että mites sitten, jos tarvitseekin apua ja on sulkenut kaikki ulkopuolelle. Eli jos esim. perheenjäsen tai joku muu joutuu sairaalaan, niin luulisin, että on suurempi kynnys pyytää apua, jos "seura ei ole siihenkään asti kelvannut".



Itse nimittäin, vaikka en todellakaan ole helposti loukkaantuvaa sorttia" ajattelin mielessäni, kun tyyliin ekaan kahteen kuukauteen ei päästetty kaverin vauvaa katsomaan, että eipä sitten apuakaan tarvitse pyytää. Ehkä minun ajatukseni olivat vääriä, mutta sellaisia kuitenkin tuli.



Mielestäni on ikään kuin "riskittömämpää", että vauvalle alkaa muodostua heti "sosiaalisia" suhteita, että hän oppii tuntemaan lähisukulaisensa yms. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

. Useinhan synnyttänyt nainen saattoi menehtyä ja tällöin oli tärkeää, että muillakin aikuisilla kuin omalla äidillä oli vauvaan kiintymyssuhde.

mietityn ja perustellun näkemyksen. En ymmärrä. Minä olen kahden pienen lapsen kotiäiti ja ehdin mietiskellä kaikenlaista. Ehkä ap juuri siksi haluaa perustella, koska tietää, että joku loukkaantuu.

Hän ei luota siihen, että vauva kiintyisi häneen, jos tapaisi muitakin ihmisiä.



Vertauksena voisi käyttää sitä, että joku ei anna miehensä poistua kotoa, jotta mies ei näkisi muita naisia ja alkaisi haluamaan niitä. Terveellä itsetunnolla varustettu nainen ei koe muita naisia uhkanaan ja luottaa mieheen ;)



Mitä mieltä ap:n mies ja ydinperhelapset tästä eristäytymisestä ovat?

Minua kiehtoo suunnattomasti, miksi ihmiset ovat niin erilaisia. Ja tosiaan ei siten, että se olisi jotenkin paha asia vaan nimenomaan positiiviselta kannalta. Minusta tässä on eräs niistä piirteistä, jotka ovat mielenkiintoisia; yleensä vastasyntynyt vauva nimittäin herättää voimakkaita ääripään tunteita. Korostaa ihmisten erilaisuutta siis.



Minulla on aivan yhtä paljon aikaa pohtia tätä kuin toisilla sitä, miksi ihmeessä jotkut ovat niin sulkeutuneita. Minä hämmästelen miten kukaan voi ja kykenee esittelemään vauvaansa (ei, tässä ei vieläkään ole mitään pahaa) ja toinen hämmästelee, miksi joku sulkeutuu.



ap

Jaa jos oikeesti vetäytyy sivuun eikä vaan ajattele niin? :D



Just.



Ap kijoitti loppussa että on KAKSIA äitejä! Ylisuojelevia ja näyteäitejä. Ensinnäkin, nääkin on kaksi ERI asiaa.. Ap ajatusmaailmassaa pitää äitejä jokka menee kahvilaan vauvan kanssa kummina näytteelle asettajina, jokka ei suojaa lasta. Että äidin paikka on sielä kotona.



Mulle on ihan taivaan se ja sama annatko lapsellesi nimeksi Ruu ja oletko joku susiäiti jota kettu tulee välillä paneen. Jokanen tavallaan?



Ai, mutta eihän se niin ole, koska ap pitää omaa tapaansa biologisena faktana (vaikka esim. apinatkin toimii toisin).



4

Miksi kritisoit, jos joku kirjoittaa tänne mietityn ja perustellun näkemyksen. En ymmärrä. Minä olen kahden pienen lapsen kotiäiti ja ehdin mietiskellä kaikenlaista. Ehkä ap juuri siksi haluaa perustella, koska tietää, että joku loukkaantuu.

Siksi, että tuo perustelu oli jotenkin tarpeettoman laajasti tehtyä. Vedetään mukaan evoluutioteoriat ja luolat. Ikään kuin oma mielipide "olen tätä mieltä tässä ajassa" ei riittäisi, vaan pitää hakea vääristynyttä tietoa historiasta liittyen vauvan & laumaan.

Historiassa juuri tuo vauvan tuominen koko yhteisön jäseneksi on ollut tärkeää. Ap siis vääristelee ihmisten historiaa, jotta voi perustella omia halujaan.

Jaa jos oikeesti vetäytyy sivuun eikä vaan ajattele niin? :D Just. Ap kijoitti loppussa että on KAKSIA äitejä! Ylisuojelevia ja näyteäitejä. Ensinnäkin, nääkin on kaksi ERI asiaa.. Ap ajatusmaailmassaa pitää äitejä jokka menee kahvilaan vauvan kanssa kummina näytteelle asettajina, jokka ei suojaa lasta. Että äidin paikka on sielä kotona. 4

Oletko koskaan kuullut kärjistämisestä? Kahteen eri perustyyppiin uskon, kyllä. Heihin jotka kokevat tarvetta eristäytyä (jossakin määrin) ja heihin, jotka nauttivat, kun muut huomioivat heidän vauvaansa.

Mitä tulee mieheni suhtautumiseen asiaan; hän ymmärtää sen. Hän on itse esittelijätyyppi, mutta käsittää, että minun tarpeeni on suurempi kuin hänen halunsa.

ap

voisi myös kuvitella olevan sen, että vauvalle muodostuu heti alussa myös muita suhteita juuri tuon äidin menehtymisvaaran takia. Itse koen osa vauvani suojelemista olevan se, että huolehdin, että hänellä on heti alussa muitakin läheisiä ja turvallisia hoitajia.

Minua kiehtoo suunnattomasti, miksi ihmiset ovat niin erilaisia. Ja tosiaan ei siten, että se olisi jotenkin paha asia vaan nimenomaan positiiviselta kannalta. Minusta tässä on eräs niistä piirteistä, jotka ovat mielenkiintoisia; yleensä vastasyntynyt vauva nimittäin herättää voimakkaita ääripään tunteita. Korostaa ihmisten erilaisuutta siis.

Minulla on aivan yhtä paljon aikaa pohtia tätä kuin toisilla sitä, miksi ihmeessä jotkut ovat niin sulkeutuneita. Minä hämmästelen miten kukaan voi ja kykenee esittelemään vauvaansa (ei, tässä ei vieläkään ole mitään pahaa) ja toinen hämmästelee, miksi joku sulkeutuu.

ap

hyvän kirjoittajan keinoihin.



Totta puhuen luulen, että tämä keskustelu ei ole sinua varten. Ei millään pahalla...

Etkä anna miehesikään hoitaa vauvaa?

Onko miehesi 100% osallistuva isä lapsillenne?

Onko teillä läheiset suhteet isovanhempiin ja muihin sukulaisiin?

Millä tavalla isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat reagoineet lastenne syntymään?

Oletko luonteeltasi itsekäs ja itsekeskeinen ihminen?



Voin ihan ensikisi tunnustaa, että en pysty millään ymmärtämään sinua. Meillä on 3 lasta enkä olisi ikimaailmassa pystynyt sulkemaan esim. isovanhempia pois vauvan synnyttyä. Miksi ihmeessä olisin halunnut evätä heiltä sen ilon ja onnen minkä pienen vastasyntyneen piteleminen tuo?

nuo ajatukset faktoilla. Alkeellista tulla arvostelelemaan sitä, että joku on käyttänyt perusteluita tai perustellut liikaa, ihan kuin täällä olisi joku perustelujen pituusrajoitus. Jos olet eri mieltä ap:n perusteita, kumoa ne omilla argumenteillasi, kiitos!

kyllä meilläkin on ekan parin viikon jälkeen ihmisiä käynyt kylässä ihan kutsuttuina ja lämpimästi tervetulleina, mutta...

lapsi on minun ja mieheni pieni jälkeläinen ja tahdomme kodin pysyvän rauhallisena turvapaikkana jossa pikkuhiljaa tutustumme toisiimme.

kyllä ne läheisimmät sukulaiset ja tuttavat saavat vauvaan koskea ja sylitellä, mutta kun lasi on väsynyt, nälkäinen tai peloissaan, olisi parasta uskoa kun vaadin lapsen takaisin itselleni..

ja hoitoon en pientä anna ennen kuin me kaikki olemme siihen valmiita.

Kun on useampia lapsia, ei sinne kotiin ihan täysin eristyksiin voi kukaan jäädä, mutta se on mulle ihan käsittämätöntä, että joku haluaa tehdä mulle "palveluksen" hoitamalla mun pientä (kyse siis parikuisesta) jotta mä pääsisin "tuulettumaan". Se vaan on mulle ihan absurdi ajatus, että ilman jonkinlaista pakko-tilannetta vapaaehtoisesti olisin erossa vauvastani. Enkä mä mikään hullu ole, en vaan käsitä mihin tässä on niin kova kiire, eläkäämme enemmän hetkessä.