Vauva-lehti haluaisi haastatella

haastatteluun halukasta, jonka lapsilla olisi tarkoituksella iso ikäero?

esikoinen 8 vuotta ja pieniin 6kk, välissä 3 vuotias... Sopisko se?

esikoinen 8 vuotta ja pieniin 6kk, välissä 3 vuotias... Sopisko se?

esikoinen 8 vuotta ja pieniin 6kk, välissä 3 vuotias... Sopisko se?

aattelin vaan,että pitääkö olla nimenomaan kaksi lasta... Vähän unihiekkaa on vielä silmissä...

Ikäeroa 8 vuotta. Vanhin menee 8 luokalle ja nuorin esikouluun. Halusimme ikäeroksi 4-5 vuotta vähintään. Mutta eihän se pikkuveli tullutkaan kuin apteekin hyllyltä.

perhettä, jossa kaksi lasta syntynyt mahdollisimman isolla ikäerolla. Kuopuksen tulisi olla vielä vauva tai pieni taapero ja vanhemman lapsen esimerkiksi pieni koululainen. Tällä kertaa emme hae uusperhettä. Haastattelu tehdään heinäkuussa. Kerro lyhyesti perheestäsi ja asuinpaikkakuntasi sähköpostilla osoitteeseen khemanus (at) welho.com.

Esim. meillä esikoinen on 13v., kakkonen 11, kolmonen täyttää 3v. kuopuksen syntyessä loppuvuodesta... Tuo toimituksen asettama rajoitus onkin haastavaa luettavaa, siis halutaanko kaksi lapsinen perhe isolla ikäerolla, vai perhe, jossa useampikin lapsi isoin ikäeroin? Meillähän näin "teknisesti" laskien isoin ikä ero on tuo 13 vuotta esikoisen ja tulevan kuopuksen välillä. Toisaaltahan kakkosen ja kolmosen väli on 8 vuotta... Mutta jos vielä kelpuutettaisiin "uusperhe", suurin ikäero tulisi olemaan peräti 28 vuotta (miehellä aikuinen tytär nuoruuden liitosta)...

Ja jos vielä halutaan monimutkaistaa yhtälöä, olemme suomi-maahanmuuttajaperhe...

Ei tarvitse olla juuri kahta lasta, mutta toiveena olisi että vauvan ja seuravaksi vanhimman välissä olisi mahdollisimman monta vuotta. Tarkoituksena on kirjoittaa siitä, miten vauva-arki sujuu kun perheessä on vauvan lisäksi isoja lapsia ja lasten tarpeet ovat hyvin erilaisia.

Onhan tuota ikäeroa tullut minunkin lapsille. Meillä kahden viimeisimmän lapsen ikäero on 14 vuotta. Tarpeet lapsilla ovat olleet hyvin erilaiset parin viime vuoden aikana. Toisaalta hyvin samanlaiset: Ruokaa ja nukkumista.



Vauva-arjen sujumiseen vaikuttaa enemmän muut seikat kuin ikäero lapsilla.



Voihan tuosta artikkelin tekaista, mutta älkää ottako tekstn perustaksi sitä, että mitä suurempi ikäero niin sitä vaikeampaa tai helpompaa olisi arjessa.

Meillä olisi nuorempi 3v ja vanhempi 11v. Kaksi lasta siis ja ikäeroa 8 vuotta.

esikoinen täyttää kesällä 9v, vauva tässä sylissä on 6 päivän ikäinen :)



pistänkö meilillä?

ihmeessä viestiä!

Mutta enpä halua naamani valtakunnalliseen levitykseen. En halua kertoa nimelläni mitään elämästäni ihmisille joita en edes tunne. Kammoan kaikkia tällaisia lehtihaastatteluja.



Musta on ollut vaan ihanaa olla äiti kahden näin eri ikäiselle lapselle. Ei ole mustasukkaisuutta, ei ole tappeluja, ei tarvitse nostella esikoista ison mahan kanssa, tai torua koska potkii mahaa. Sai nauttia vauva-ajasta toisen kerrankin kun ekan vauva-ajasta, ilman stressiä ja yhden vauva-ajan kokemuksella jo.

Ei tarvinnut jälkeenpäin todeta että toisen lapsen vauva-aika meni siinä sumussa, en muista oikeen mitään.

Ihanaa on ollut!!

Meitä on viisi lasta. Ensimmäisinä vanhemmilleni syntyi kolme, veljeni oli 2v kun synnyin ja sisareni syntyi minun ollessa 1v 13p ikäinen. Sitten kului 9v 4kkv ennen kuin pikkuveljeni syntyi.



Elämä muutttui täysin sen ajan oloissa pienen vauvan tultua isompien sisarusten sekaan.



Pikkuveljemme sai vielä leikkikaverin hänen ollessaan 2v 1kk ikäinen vesseli. Heistä kasvoi erittäin hyvät kaverit tuolla ikäerolla.



Kun ensimmäinen pikkuveli saapui kotiin, oli meillä isommilla lapsilla ihmettelemistä pienissä varpaissa ja sormissa. Sain lähteä tyäntelemään vauvaa uusissa kauniissa vaunuissa kaverini kanssa, jolla oli vaunuissa sisarensa vauva. Ylpeänä saamastani vastuusta kävelin isona siskona.



Me isommat lapset osallistuimme pikkuveljiemme hoitoon paljonkin sen ajan oloissa. Äiti kävi välillä työssä, joskus vein pikkuveljet päivähoitoon, usein hainkin. Kiintymys kasvoi vastuun myötä, pikkuveljet olivat tosi tärkeitä.



Muistan kuinka kerran jätettyäni heidät yksityiseen päiväkotiin aamulla ennen kouluun menoa, he taas itkivät ja lähtiessäni näin katsottuani ovelle kuinka molemmat pienet liimautuivat oven isoon ikkunaan, itkivät tosissaan. Kuljin bussilla yläasteelle, ja itkin itsekin bussissa veljieni takia,en voinut jatkaa matkaa, joten seuraavalla pysäkillä jäin pois bussista ja menin hakemaan pienet veljeni pois päiväkodista.



Myöhempinä vuosina pikkuveljistäni on ollut kasvaessaan iloa ja apua tosi paljon perustettuani oman perheen. Lämpimät välit ovat jatkuneet ja he ovat hoitaneet minun lapsia tarvittaessa koulupoikina iltapäivällä, korjanneet putket ja kodinkoneet jne. Vanhempani asuivat veljieni kanssa lähelläni meidän isopmpien muutettua pois kotoa. Apua sain veljiltäni ja omat lapseni olivat kiintyneitä nuoriin enoihinsa. Ajattelin usein miten hyvä on ollut kun syntyi kaksi pikkuveljeä, samoin jos olisi siskot syntyneet. Tuli sellainen tunne, että haluan saman omille kolmelle lapselleni, jotka perustavat aikanaan perheen jne. Omasta lähisuvusta on iloa ja apuakin. Toiveeni toteutui, neljän lapseni ollessa jo isompia, syntyi heille kaksi sisarusta, ensin niin, että neljäs lapseni oli 6,5v, vanhin 15v ja seuraavan parin vuoden jälkeen vielä yden vauvan synnyttyä vanhin oli 17v. Ensimmäisten lasten perustaessa perheensä, nuorin lapsistani tuli tädiksi 6-vuotiaana. Mummolassa lastenlapset ovat viihtyneet hyvin, onhan mummilla leikittäjiä, retkille viejiä, sadunkertojia jne. Myöhemmin ovat hoitaneet ja auttaneet läksyjen teossa, kuljettaneet lukuisiin paikkoihin, olleet jo useammalle lapsenlapselle tosi tärkeitä. Äitini oli onnellinen isosta perheestään, vaikka työmäärä oli raskasta ilman kaikkia nykypäivän mukavuuuksia. Itse olen kokenut samaa onnellisuutta, yhdellä lapsella enemmän. Ehkä tuo oman lapsuuden tuoma kokemus isosta perheestä, parissa eri jaksossa sai minutkin näkemään, kuinka voi selvitä, kuinka alkuun on raskaampaa ja kuinka asiat helpottuvat lasten kasvaessa. En pelännyt tulevaisuutta halutessani ison perheen kokemukset myäs itselleni äidin roolissa, sitten mummina.