Uskomatonta. Mies tulee duunista klo 16:30,

Kaikki ei ole ihan kunnossa.

Mitenkähän kauan se äijänne suostuu sitä jääkaapia kaivelemaan?

lapsillennekaan? ap

mutta ei se ruoka ole lämpimänä valmiina ukkoa odottamassa kello 16.30. Jääkaapista saa kaivaa.

vai tarkoitatko että mun pitäisi se lämmittää ?

Ja annostella ruokakin vielä lautaselle ja sanoa että nyt täältä tulee laivaa.....suukki auki.

huolen pitäjä äiti.

No mun mielestä on kyllä outoa. Minä tein kyllä ruokaa aina klo 17 mennessä valmiiksi ja mies sai syödä sitten sitä jos ehti kotiin. Tai sitten jämät myöhemmin. Mielestäni täysin normaalia:).

Taidat kuulua niihin, joiden mielestä kaikki omastasi poikkeava toiminta on OUTOA.

Tosiaan, tässä on nyt joku muu asia pielessä.

On kaivellut jo 15 vuotta.

Olisiko hirveän vaivan takana lämmittää?

No onko se sille miehelle hirveän vaivan takana lämmittää? Ei kyllä todellakaan tulisi mieleenikään ottaa kaapista ruokaa ja lyödä mikroon miestä varten, kun en edes tiedä tarkkaa tuloaikaa enkä tiedä millaisen annoksen hän tänään aikoo syödä?

mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa, että vaimo on laiska ja piittaamaton, jos noin käyttäytyy. Tietysti elämäntilanne voi olla haastava, jos on esim. pieni vauva tai erityislapsi tai vaimolla on masennus tms., mutta niin ei ilmeisesti tässä ole ja toisekseen, pitäähän perheen joka tapauksessa syödä?



Mun mielestä perheen on hyvä syödä yhdessä ainakin se kerran päivässä ja ruoka-aikojen on hyvä olla säännöllisiä. Miten lapset muuten ikinä oppivat säännöllisiä elämäntapoja? Ja sitä, että perhe on kiinteä yksikkönsä, jossa tehdään asioita ja eletään yhdessä? Sitä paitsi yhdessä syöminen (ja ruuanlaittaminen) on kivaa, lapsetkin meillä tykkää siitä.



Kyllä mä ainakin pyrin laittamaan ruuan säännöllisiin aikoihin. Yleensä meillä syödäänkin loumaaksi jotain kevyempää (puuro, keitto, salaattia + leipää) lasten kanssa kotona ollessa ja sitten tuhdimpi päivällinen juuri tuossa klo 17 maissa tai vähän ennen, että lapset ehtii katsomaan Pikkukakkoset ja muut. Noihin aikoihin mieskin on yleensä kotona (jos ei ole päivävuorossa, joka kestää iltaan saakka). Mielestäni sitten jää sopiva väli iltapalaan, joka meillä syödään noin puoli kahdeksan maissa illalla, kaikki yhdessä sekin, jos vaan mies ei ole työvuorossa tuolloin.

Tosiaan, tässä on nyt joku muu asia pielessä.

On kaivellut jo 15 vuotta.

mieheni on saanut kaivella 15 vuoden ajan ruokansa jääkaapista, en ole koskaan sitä juuri työstä tullessa valmiiksi tehnyt.

näihin aivottomiin provoihin?? Älkää viitsikö vaivautua vastaamaan näihin, sitä enemmän näitä sitten tulee kun näiden aloittajat saavat helpot naurut.

Jos ei toista oteta yhtään huomioon eikä vietetä aikaa yhdessä. JOkainen napsii mitä tykkää jääkaapista. Lapsetkin sitten kai? Niillä perheillä menee tutkimusten mukaan parhaiten joissa yhteisistä ruoka-ajoista pidetään kiinni. Meillä ainakin syödään lähes aina iltaruoka/päivällinen klo 17-17.30.

Me ei olla edes kotona vielä tuohon aikaan.

Näistä on kiva tapella=))

jos saadaan aikaan viihdyttävä ja opettavainen väittely moraalisesta kysymyksestä. Eikös se ole yksi koko keskustelupalstan ideoista?

Siis mulle on ihan yksi lysti tää mies-nainen asetelma, että nainen kotona lasten kanssa--->ei tee ruokaa jne jne. Menee aika lasten kanssa jne jne. Kai se mies osaa itekin grillillä käydä jne jne.



Itse ajattelen asiaa siltä kannalta että kaikki me ihmisiä ollaan ja haluan omalla toiminnallani tehdä siten kuin haluaisin itselleni tehtävän. Teen aina lämpimän ruuan + salaatin päivällä ja kun mies tulee kotiin työpäivän pääteeksi jaa syödä sitä. Ruokaa tosin täytyy mikrossa lämmittää. sama vastavuoroisuus on kun on miehen etäpäivä ja minä töissä; kun tulen kotiin syön sitä mitä mies on tehnyt heille päiväruuaksi. Musta tässä on kyse siitäkin että lapsetkin tarvitsee ruokaa, kuka oikeesti jättää tekemättä omille lapsilleen ruokaa? Paitsine kenellä on nyt muita ongelmia. Ja kuka vie lapsensa grillille syömään. Oikeesti. Ihmettelen. Vaikka totuuden nimissä täytyy sanoa että kyllä tiedän niitäkin ketkä syö lastensa kanssa prisman mäkkärissä kauppareissullaan monta kertaa viikossa ja kotona ei oo mitään ruokaa kun mies tulee. Mun mielestä toi kuvastaa koko parisuhteen tilaa. Huonsti menee.

mutta jos aloittaja ei itsekään ole sitä mieltä vaan ihan vain nauttii riidan haastamisesta niin eihän se nyt ole oikeaa keskustelua, eikä luulisi olevan kovin viihdyttävää riitelyäkään.

Mutta makunsa kullakin.

Näistä on kiva tapella=))

kun kerran on koko päivän kotona ja mies töissä.

Miltä teistä tuntuisi tulla kotiin työpäivän jälkeen ja huomata ettei mies ole edes ruokaa viitsinyt tehdä?



ei mulla ainankaan ole kotona lasten kanssa niin paljon tekemistä etteikö ruokaa ehtisi tehdä.



Mitä te kotiäidit oikein teette päivät???????

Minä käyn lasten kanssa kerran tai kahdesti kuukaudessa grillillä, kun olemme ostosreissulla tai tulemme jostain vaikka kylästelemästä kauempaa ja lapsilla haluttaa ranskiksia. Ja silloin en laita kotona ruokaa. Ilmoitan kyllä asiasta miehelleni, joka valmistautuu sitten joko hakemalla itselleen jotain nopeaa tai sitten syö mitä kaapista löytää. Mutta silloin, kun olen kotona, ruoka on viiden maissa syötävän valmis.



Meillä mies sen sijaan on sellainen, että voi olla päivän kotona. Ja vaikka tietäisi, ettemme syö muualla, ei silti laita ruokaa valmiiksi minulle ja lapsillekaan.

Jos se vaimo ei ole tehnyt mitään ruokaa vaan käynyt grilillä!

MInun mielestäni joka päivä ei tarvitsekkaan olla valmista ruokaa miehelle,siis jos vaimolla ja lapsilla on jotain menoa.

Tai jos vaimo on lomalla yms.



Tässä oli kuitenkin kyse kotiäidistä joka on jatkuvasti kotona lasten kanssa.

Kyllä minä ainakin joka päivä ruokaa teen lapsille joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.



Mielestäni miehen ei tarvitse töiden jälkeen alkaa valmistaa ruokaa alusta loppuun vaan pitäisi päästä syömään (vaikka sitten sitä jääkaapsita lämmitettyä ruokaa).



Ja tämä ei tarkoita sitä etteikö mies osaisi ruokaa valmistaa. Omanikin on alalla töissä ja kehittää kuukausitain uusia reseptejä joten takuulla osaa sen ruuan kyllä tehdä.



Mutta mielestäni on epäreilua jos mies joutuu jatkuvasti alkamaan ruuan valmistuksen töistä tultuaan. KOska tämän kotiäidin työ on kuitenkin se lasten ja kodin hoito.



Ja sama menee myös toisinpäin eli jos MIES on kotona mies hoitaa kodin ja ruuan. Viikoloput j alomat sitten asia erikseen.

mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa, että vaimo on laiska ja piittaamaton, jos noin käyttäytyy. Tietysti elämäntilanne voi olla haastava, jos on esim. pieni vauva tai erityislapsi tai vaimolla on masennus tms., mutta niin ei ilmeisesti tässä ole ja toisekseen, pitäähän perheen joka tapauksessa syödä?

Mun mielestä perheen on hyvä syödä yhdessä ainakin se kerran päivässä ja ruoka-aikojen on hyvä olla säännöllisiä. Miten lapset muuten ikinä oppivat säännöllisiä elämäntapoja? Ja sitä, että perhe on kiinteä yksikkönsä, jossa tehdään asioita ja eletään yhdessä? Sitä paitsi yhdessä syöminen (ja ruuanlaittaminen) on kivaa, lapsetkin meillä tykkää siitä.

Kyllä mä ainakin pyrin laittamaan ruuan säännöllisiin aikoihin. Yleensä meillä syödäänkin loumaaksi jotain kevyempää (puuro, keitto, salaattia + leipää) lasten kanssa kotona ollessa ja sitten tuhdimpi päivällinen juuri tuossa klo 17 maissa tai vähän ennen, että lapset ehtii katsomaan Pikkukakkoset ja muut. Noihin aikoihin mieskin on yleensä kotona (jos ei ole päivävuorossa, joka kestää iltaan saakka). Mielestäni sitten jää sopiva väli iltapalaan, joka meillä syödään noin puoli kahdeksan maissa illalla, kaikki yhdessä sekin, jos vaan mies ei ole työvuorossa tuolloin.

Olen TÄYSIN samaa mieltä.

Itse teen tottakai ruuan myös miehelleni ja syömme koko perhe yhdessä kun hän tulee kotiin. Missä te erikseen jääkaappia kaivelevat ihmiset päivitätte päivän tapahtumat ja kyselette koko perheen kuulumiset? Meille nämä perheen yhteiset ruokahetket ovat sitä parasta yhteistä aikaa.