Lue keskustelun säännöt.
Saako opettaa lasta antamaan takaisin
17.06.2009 |
päin lärviä päiväkoti"kaverille" vai kestää ja ymmärtää ja antaa anteeksi tappiin asti?
Ymmärretäänkö päiväkodissa tai sen "kaverin" kotona se, että jossain vaiheessa lapsi puolustautuu samalla mitalla? Ilmeisesti niin saa tehdä, jos kerran lyömisestä ja potkimisesta ei seuraa mitään muuta kuin se, että pakotetaan pyytämään anteeksi?
Kommentit (35)
lyödä takaisin.Meillä on kavereilla vähän raisummat lapset ja omamme oli aina itkemässä ja huutamassa apua. Nyt osaa jo vähän puolustautua. Mutta ei todellakaan ole se, joka itse alkaisi muita lyömään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väkivallalla. Milloin se mätkiminen sitten loppuisi, jos kumpikin löisi takaisin ja taas takaisin? Kyllä päiväkodissa pitää olla aikuisten läsnä sen verran, että rankaisu mätkinnästä tulee sieltä käsin eikä lasten tarvitse alkaa mätkimään takaisin. Ongelmien rarkaisu sanallisesti on hyvä oppia. Sosiaalisten taitojen karttuminen edesauttaa lapsesi pärjäämistä paljon enemmän. Ei mätkijästä kukaan tykkää.
ei ole kyse riitelystä, vaan siitä että kaverin lapsi (hieman ongelmainen sellainen) käy mielellään repimässä ja tönimässä omaani. Nyt kun osaa tönäistä takaisin, saa olla paremmin rauhassa. Tarhassa ei mitään ongelmia. Luonteeltaan hieman arka ja varovainen. On verbaalisesti ja sosiaalisesti ihan lahjakas, mutta on tilanteita jolloin on parempi, että osaa pitää puolensa myös fyysisesti...
väkivallalla. Milloin se mätkiminen sitten loppuisi, jos kumpikin löisi takaisin ja taas takaisin? Kyllä päiväkodissa pitää olla aikuisten läsnä sen verran, että rankaisu mätkinnästä tulee sieltä käsin eikä lasten tarvitse alkaa mätkimään takaisin. Ongelmien rarkaisu sanallisesti on hyvä oppia. Sosiaalisten taitojen karttuminen edesauttaa lapsesi pärjäämistä paljon enemmän. Ei mätkijästä kukaan tykkää.
Niin kauan kuin sama viidakon laki pätee, on ihan sama mitä lässytetään keskustelemisesta ja sosiaalisista taidoista. Yhden tyypin ehdoilla pyörii kuitenkin koko systeemi, eikä häntä sen kummemmin rankaista lyömisestä. Siitä, että muut (lapset ja hoitajat) sanovat, että "ei saa lyödä", ei seuraa MITÄÄN.
Voisiko joku siis sanoa, mitä tehdä? Tämä sama ongelma on jatkunut 2 vuotta. Kukaan ei pysty asialle tekemään mitään selvästikään, joten saako lapseni puolustautua vai täytyykö hänen menettää itsetuntonsa ottaessaan turpiin useita kertoja viikossa vain sen takia, että voimme jeesustella ettei "väkivalta ratkaise mitään"?
ap
ei ole kyse riitelystä, vaan siitä että kaverin lapsi (hieman ongelmainen sellainen) käy mielellään repimässä ja tönimässä omaani. Nyt kun osaa tönäistä takaisin, saa olla paremmin rauhassa. Tarhassa ei mitään ongelmia. Luonteeltaan hieman arka ja varovainen. On verbaalisesti ja sosiaalisesti ihan lahjakas, mutta on tilanteita jolloin on parempi, että osaa pitää puolensa myös fyysisesti...
Jos ei verbaliikka auta, niin aina voi tilanteesta lähteä pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli ja löi varoittamatta pesäpallomailalla. Siihen saakka oltiin kannustettu puhumalla selvittämään asiat. Olin itse niin raivoissani etten tiennyt mitä tehdä, mutta mies sanoi pojalle, että turpaan ei keneltäkään tarvitse ottaa, puolustautua saa ja pitää. Eli antoi luvan mättää turpaan jos ei muuta keinoa ole ja olin tuossa tilanteessa täysin samaa mieltä.
ei ole kyse riitelystä, vaan siitä että kaverin lapsi (hieman ongelmainen sellainen) käy mielellään repimässä ja tönimässä omaani. Nyt kun osaa tönäistä takaisin, saa olla paremmin rauhassa. Tarhassa ei mitään ongelmia. Luonteeltaan hieman arka ja varovainen. On verbaalisesti ja sosiaalisesti ihan lahjakas, mutta on tilanteita jolloin on parempi, että osaa pitää puolensa myös fyysisesti...
Jos ei verbaliikka auta, niin aina voi tilanteesta lähteä pois!
Kaiken lisäksi tämä tapaus viimeksikin löi hoitajan mukaan lastani ilman mitään syytä. Kääntyi ympäri ja mätkäisi turpaan. Neuvotko, mihin hän piiloutuu "pois tilanteesta"? Istuu vessassa koko päiväkotipäivän?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut siitä olevan mitään haittaa, että lapseni osaa edes vähän puolustaa itseään.
ei ole kyse riitelystä, vaan siitä että kaverin lapsi (hieman ongelmainen sellainen) käy mielellään repimässä ja tönimässä omaani. Nyt kun osaa tönäistä takaisin, saa olla paremmin rauhassa. Tarhassa ei mitään ongelmia. Luonteeltaan hieman arka ja varovainen. On verbaalisesti ja sosiaalisesti ihan lahjakas, mutta on tilanteita jolloin on parempi, että osaa pitää puolensa myös fyysisesti...
Jos ei verbaliikka auta, niin aina voi tilanteesta lähteä pois!
Kaiken lisäksi tämä tapaus viimeksikin löi hoitajan mukaan lastani ilman mitään syytä. Kääntyi ympäri ja mätkäisi turpaan. Neuvotko, mihin hän piiloutuu "pois tilanteesta"? Istuu vessassa koko päiväkotipäivän? ap
Sitä voi mennä vaikka muutaman metrin päähän, ottaa hiukan hajurakoa, ettei yletä lyömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole kyse riitelystä, vaan siitä että kaverin lapsi (hieman ongelmainen sellainen) käy mielellään repimässä ja tönimässä omaani. Nyt kun osaa tönäistä takaisin, saa olla paremmin rauhassa. Tarhassa ei mitään ongelmia. Luonteeltaan hieman arka ja varovainen. On verbaalisesti ja sosiaalisesti ihan lahjakas, mutta on tilanteita jolloin on parempi, että osaa pitää puolensa myös fyysisesti...
Jos ei verbaliikka auta, niin aina voi tilanteesta lähteä pois!
Kaiken lisäksi tämä tapaus viimeksikin löi hoitajan mukaan lastani ilman mitään syytä. Kääntyi ympäri ja mätkäisi turpaan. Neuvotko, mihin hän piiloutuu "pois tilanteesta"? Istuu vessassa koko päiväkotipäivän? ap
Sitä voi mennä vaikka muutaman metrin päähän, ottaa hiukan hajurakoa, ettei yletä lyömään.
Otat hajurakoa ettei ylety lyömään tai saat syyttää itseäsi. Just. Taidat itse olla hakkaajan äiti, jonka kakaraa muut vaan "provosoi lyömään".
Totta kai sitä voi mennä toiseen huoneeseen.
Ja sinun on syytä vaatia toimenpiteitä hoitajilta.
MISSÄÄN nimessä et opeta, että lyödä saa. Tässä on montakin syytä:
- lapsesi voi "antaa takaisin" niin, että toinen vammautuu loppuiäkseen. Pelkkä kaatuminen riittää! Otatko siitä vastuun?
- pienen lapsen - joihin kaikki pk-ikäiset kuuluvat - on melkoisen mahdoton tulkita sääntöä, jonka mukaan "ei saa lyödä ketään paitsi silloin, jos toinen oikein ärsyttää ja tönii ekana...". Selvä sääntö: ketään ei saa satuttaa on paljon selvempi.
- jos lapselle annetaan lupa mätkiä takaisin, hän voi alkaa tulkita sääntöä miten tahansa. Ärsyttämiseksi voidaan pian tulkita mulkoilu tai ilkeä kommenttikin. Jos annat lapselle luvan mätkiä takaisin, sinulla saattaa kohta olla kotonasi koulukiusaajan alku.
TÄMÄ ei sitten tarkoita sitä, että lapsen pitäisi sietää vaiti. Kannattaa tutustua vaikkapa skidikantin neuvoihin. Väkivaltaa ei saa suvaita myöskään uhrin roolissa. Lapselle voi opettaa, miten retuuttamisesta tai tönimisestä irtaudutaan päättäväisesti. Huudetaan LUJAA, että ÄLÄ SATU MINUUN! Ja tosiaan sitten vaaditaan pk-väeltä toimenpiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa. Selvästikin olet jo kantasi päättänyt, ja nyt haet vain sinua tukevia kommentteja. Miksi oikein laadit aloituksesi, jos et kestä sitä, että osa ei hyväksy toimintatapaasi?
15, joka kommentoi siinä ekaa kertaa eli ei osallistunut aiemmin keskusteluun
opetettu kotona sosiaalisia taitoja, ei ole paiskottu päin seiniä tai muksittu.
Mun lapsi on todella haluttua seuraa päiväkodissa. Ei hänen tarvitse lyödä takaisin. Hän menee vaan hiukan kauemmas ja sanoo, että ketään ei lyödä eikä hän leiki kiusaajien kanssa. Yleensä muutkin lapset leikkivät mieluummin niiden kivojen lasten kanssa, ei muksijoiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa. Selvästikin olet jo kantasi päättänyt, ja nyt haet vain sinua tukevia kommentteja. Miksi oikein laadit aloituksesi, jos et kestä sitä, että osa ei hyväksy toimintatapaasi?
15, joka kommentoi siinä ekaa kertaa eli ei osallistunut aiemmin keskusteluun
On keskusteltu, on puitu asiaa ja aina tilanne on pariksi viikoksi rauhoituttuaan palannut ennallen. Ymmärrätkö, että olen väsynyt ja turhautunut tilanteeseen? Lisäksi olen veemäisessä välikädessä, jossa oikeasti joudun pohtimaan, täytyykö minun opastaa lastani miettimään, milloin sääntöjä täytyy rikkoa.
Usko pois, en nauti tilanteesta enkä siitä, jos lapseni jonain päivänä mätkäisee takaisin. Haluan vain, että tämä tilanne loppuu. Ja, oma lapseni ei ole todellakaan ainoa, joka saa päihinsä lähes päivittäin tuolta toiselta.
ap
sillä ei ole mitään seuraamuksia hänelle itselleen? Ainoa, joka kärsii, on se, jota hän lyö. Välillä voi käydä pakotetusti pyytämässä anteeksi ja "keskustelemassa" ja taas sama meno jatkuu. Mitään todellisia rajoja ei kyetä asettamaan.
leiki hänen kanssaan! Opeta lastasi tosiaan menemään kauemmas ja sanomaan ettei saa lyödä ja ettei hän leiki sen XX kanssa, jos kiusaa.
Niin ettei päiväkodintätit ole esim nähny? toiset lapset ovat ovelia ja osaavat tehdä sen salaa, mutta miksipä uskoisit sen lapsestasi. Sitä kun ei tiedä tarinan toista puolta, niin on helppo syyttää aina toisen lasta.
Mielestäni on vielä aika naurettavaa olettaa, että päiväkodissa lapsellenne ei sattuisi mitään.
herkemmät joudu "tyrannisoitaviksi". Työssäni kohtaan "tyranneja" ja "tyrannien" kohteeksi joutuvia viikoittain.
Lapsia pitäisi rakastaa, niin ettei heidän tarvitsisi purkaa epävarmuuttaan toisiin ihmisiin, sekä myös opettaa arvostamaan toisen koskemattomuutta heti pienenä, pieniä lyöntejä, edes ohimennen ei saisi koskaan hyväksyä.
Lapsille pitää myös opettaa, että apua pitää hakea aikuisilta aina tällaisissa ongelmatilanteissa.
ap:n ja mun kommentit sekaisin. Minun lapsellani ei ole päiväkodissa mitään ongelmia. Päinvastoin, lastani kehutaan minulle hoitajien taholta ja lapsella on siellä kavereita ja kaikki sujuu. Mutta meillä on hyvät ystävät, joiden lapsista toinen on lapsemme bestis ja toinen diagnosoitu erityislapsi. Tämä erityislapsi satuttaa lastamme sekunnin sadasosassa aina kun sille päälle sattuu. Ja ei, kukaan meistä ei jaksa/halua/pysty vahtimaan lapsia koko aikaa, kun kahdella leikit kuitenkin sujuvat. Ja kyllä, olemme opettaneet omallemme, että saa tönäistä takaisin, kun tämä häirikkölapsi käy kimppuun. Yleensä ei ennätä/uskalla ja itku tulee, mutta tilannetta on selkeästi helpottanut lupamme/kehotuksemme antaa takaisin. Niin kauan kuin aina vain itki ja huusi meitä apuun, niin kuritus oli kahta kauheampaa, koska toinen tunsi todella olevansa niskan päällä. Ja pahoista kielellisistä yms. ongelmista kärsivän kanssa ei kuulkaa paljon verbaliikalla voiteta...
Mä len opettanut lastani sanomaan painokkaasti vastaan ja pitämään sanallisesti puolensa. Jos ei auta, niin olen neuvonut huutamaan aivan julmetun kovaa apua.