Jos on pakko valita, niin mikä on ollut lapsesi paras ikäkausi tähän mennessä?
Toki kaikissa ikäkausissa on omat parhaat puolensa, mutta onko jotain, mikä on jäänyt erityisesti mieleesi?
Oma esikoinen on nyt 7kk ja juuri äsken mietin, kuinka ihanaa on kun lapsi on oppinut liikkumaan omin avuin ja löytää joka paikasta uutta hämmästeltävää. On niin hellyttävää, kun pieni pitää kädessään kauhaa ja tutkii sitä suurella mielenkiinnolla. Ihan sydäntä lämmittää. :)
Kommentit (35)
mutta täytyy myöntää, että kun esikoinen on nyt kohta jo parikymppinen, se aikuisikä on aika mukavaa seurata.
pysyi paikallaan ja oli hiljaa :-D
Nyt 3,5 ja tuo on jotain kaukaista muistoa.
On ihanaa, kun lasten kanssa voi touhuta kaikenlaista ja itsekin ehtii tehdä jo muutakin kuin passata heitä pää kolmantena jalkana 24/7.
Nyt lapset ovat 7 ja 6 v.
Siinä mielessä (mutten missään muussa) voisin hyvin rueta lestadiolaiseksi, että minusta olisi hirmu mukava standardi, että talossa olisi aina yksi 2-3-vuotias. Ne on niin mainioita tapauksia!
Osaavat jo vaikka mitä, juttelevat mukavia, hämmästyvät maailman ihmeistä (joita isommat ihmiset eivät enää ymmärrä hämmästellä), eivät vielä lauo suustaan mitään semmoisia kommentteja, että äidin pitäisi olla varpaillaan lapsen möläytyksistä ja ovat muutenkin mukavia. Sopivasti vielä vauvamaisiakin, että äidin syli on aina se paras paikka, johon on ihana rauhoittua ja käpertä.
Siinä mielessä (mutten missään muussa) voisin hyvin rueta lestadiolaiseksi, että minusta olisi hirmu mukava standardi, että talossa olisi aina yksi 2-3-vuotias. Ne on niin mainioita tapauksia!.
että joka ikinen asia tehdään huutamisen kautta, niin 2-3 -vuotias on kyllä mainiosta kaukana :)
Ehdottomasti paras ikä oli ekat 3kk kun lapsi nukkui suurimman osan ja muutenkin pysyi paikallaan :) Mitä vanhempi lapsi on, sen vaikeammaksi on mennyt.
Seuraava helppo kausi on sitten varmaan se, kun lapsi ulkoilee jo yksin ja minä saan sitä kautta omaa rauhaa.
Tällä hetkellä lapsi ei leiki yksin ollenkaan ja on muutenkin tosi vaikea.
Meillä ei ole koskaan ollut tuollaista lasta. Kaikki alkaneet nukkua yöt vasta 6 kk iässä unikoulun jälkeen, ryömimään ovat kaikki lähteneet nelikuisina.
Vauvat on ihan ok, taaperot ihania mutta leikki-ikäiset kaikkein parhaita.
alakoulun alkuvuodet ekaluokan jälkeen. Ekaluokalla oli vielä vähän opettelemista itsenäisyydessä ja koulun käynnissä, kun ne alkoivat sujua ja alkoi olla jo vähän järkeä päässä, sujui elämä jonkun aikaa suht hyvin. Esikoisella muutos tuli vitosluokalla, esimurkkuiän alkaessa, toinen menee vasta neloselle ja on vielä ihanan helppo.
Nuorempien osalta voin sanoa, että 5-vuotias on satunnaisista raivareista huolimatta ihanassa iässä juuri nyt, 3-vuotiaalla on uhma aika hyvässä vaiheessa, joten hänellä oli kai paras ikäkausi joskus vauvana, kun vielä pysyi paikallaan (on aikamoinen menijä).
4-vuotiaasta tuntui elämä muuttuvan superhelpoksi. Nyt tyttö 5v. ja oikeasti tää on loistavaa. Vielä on avoin ja innostuva lapsi, mutta samalla alkaa löytyä ajattelua ja kykyä huomioida toisia ihan toisella tavalla.
Nyt kakkonen tulossa ja alkanut taas palata se kaikki mieleen, kuinka työläs on vauva ja kuinka helppoa elämä on ison tytön kanssa... :)
Lapsen kanssa voi tehdä paljon asioita, jotka hän myös itse muistaa. Ei olla sidottu päikkäreihin - toisaalta murkkuangstikaan ei vielä vaivaa.
Lapseni ovat vauva ja rippi-ikäinen
Meillä molemmat rupesivat konttaamaan noin puolivuotiaina, mutta öitä ei nukuta kunnolla vieläkään. :DD
t. se 7- ja 6-vuotiaiden äiti
Nyt on liki 9v ja aivan ihana. Tosin alkaa kaverit tulla tärkeimmiksi kun vanhemmat:-).
Meillä molemmat rupesivat konttaamaan noin puolivuotiaina, mutta öitä ei nukuta kunnolla vieläkään. :DD
t. se 7- ja 6-vuotiaiden äiti
eikä vielä osa edes kääntyä selältä mahalleen mutta nukkuu yöt jo ilman syöttöjä :) Omien yöuniensa aikana kyllä syö kerran eli käy nukkumaan kahdeksalta ja syö puoliltaöin, mutta itse olen vielä hereillä, joten minun uniani vauva ei enää katko. Sitten nukkuu sieltä puoliltaöin seitsemään, puoli kahdeksaan. Joten kyllä meillä ainakin vauva nukkuu yöt läpeensä, vaikka ei vielä konttaakaan:)
saa huolehtia koulusta, kavereista jne. Opettajat haukkuvat lasta, päiväkodissa kehuttiin.
mutta vauvan kanssa oli ihanaa & helppoa (ei ollut koliikkia ym.)
1-2-vuotiaan kanssa oli myös kivaa, kun oppi paljon ja ei vielä uhmaillut
2 v uhma alkoi, ja jatkui niin että pahin kausi oli noin 3,5 kk vanhana. se oli hirveää raivohuutoaö. silti siinäkin oli ihanaa, kun hän osasi jo kunnolla ilmaista itseään ja oli jo omatoimisempi mutta silti sylikissa.
Nyt kohta 5 v on jo rauhallisempi ja osaa jo paljon monimutkaistakin askartelua ym. Hänen kanssaan on kiva olla.
Joko vauva-ikä tai tää esikoisen nykyikä on helpoimpia tähän mennessä. Jos on pakko valita niin tää noin 5 v ikä.
sitten alkaa hankaluudet terveisin äiti jolla on lukiolainen yläkoululainen alakoulaisia sekä vauva 8 kk. Murkkujen kanssa esim kesä on hankala, kun ei ooooooo mitääään tekemistä alakoululaiset sen sijaan keksivät tekemisensä itse. Vauva-aika on niin ihanaa, kaipaan sitä jo nyt vaikka nuorin on vielä vauva!
Mulla on lapsia välillä 3-10 v ja jokaisessa iässä on ne omat hyvät ja huonot puolensa. Ihan vauva ei sotke eikä temppuile, mutta sitovuus on joskus liikaa. Toki onhan vauva ihana.
Taapero taas oppii koko ajan uutta, kolmevuotias ihmettelee ja juttelee, mutta osaa uhmata, viisivuotias taas osaa välillä olla jo niin fiksu, mutta vielä leikkii välillä mielikuvitusmaailmassa. 7-vuotias on juuri kovasti kasvamassa koulun myötä, omaten kuitenkin sellaisen lapsen herkkyyden, kaipaa toki vielä äitiä ja välillä taantuu hoidettavaksi. 10-vuotias on jo niiin iso, välillä jo murkkuikä kurkkii, mutta välillä yllättää aikuismaisilla, fiksuilla kommenteilla ja teoilla.
En siis sano parasta, nautin vaan melkein aina jokaisesta kasvuvaiheesta. Murkkuikäisistä ja isommista ei ole vielä kokemusta, jännityksellä odotan miten murkkuilu puhkeaa kohta esikoisella kunnolla päälle :)
mutta mielestäni meillä eletään juuri nyt ihaninta aikaa.
Vauva-ajasta en kovin pitänyt. Hankalaa kun ei osaa tulkita miksi toinen vain karjuu koko ajan.
Liikkeelle lähti aikaisin, nukkuminen aivan surkeaa ollut (on yhä, mutta vähän helpottaa jo..) Että ei mullakaan ole ollut hyvin nukkuvaa lasta joka ei liiku jokapaikkaan.
Joku 8kk-1v2kk oli ihan pahinta aikaa kun vauhti ja tuhotöiden määrä jo niin kova eikä mitään järkeä päässä.
Mutta nyt 1v4kk iässä jotenkin alkaa helpottaa. Lapsi puhuu jo, osaa näyttää mitä haluaa tai missä vika. Ja sen kehitystä ja innokasta oppimista on niin ihana seurata. Meillä on niin hauskaa aina vaan. Mun mielestä taaperot vain on niin herttaisia yleensäkin. Varmaankin sinne uhmaikään asti sitten!
Eli täytynee yrittää nyt nauttia, koska noin puolen vuoden kuluttua on suunta ilmeisesti taas helvettiin päin.. ;)
on se, kun lapsi jo nukkuu yöt, mutta ei vielä osaa kontata eikä ryömiä. Nyt kun on 2v4kk lapsi, niin muistelee kaiholla aikoja jolloin se pysyi vaikka tunnin siinä mihin sen jätti.
Lapsen paras ikä on siis vauva-aika, jolloin lapsesta ei vielä ole niin kauheasti harmia, eikä se vielä osaa tunkea joka paikkaan.
Taaperon kanssa hermot menee 500 kertaa päivässä. Et voi tyhjentää astianpesukonetta tai pyykkikonetta, ilman että taapero halua "auttaa", jos yrität yksin lähteä kauppaa, kauhea huuto jos joutuu isän kanssa jäämään...
Vasta taaperon kanssa ymmärtää mitä toiset äidit tarkoittaa kun ne sanoo, että nauti nyt vauva-ajasta!