Riita miehen kanssa aamulla, kumpi on "syyllinen"?

Eli tänä aamuna kävi näin: Etsin yhtä puolitärkeää paperia paikasta, minne olin sen jättänyt (laatikko seinällä). Mies oli viikonlopun aikana pengastanut sitä laatikkoa ja heitellyt sieltä tavaroita pois (en muistanut silloin omaa paperiani) ja valittanut, että miksi täällä säilytetään vaikka mitä, hänen mielestä sinne ei saa laittaa muuta kuin avaimet. Hänellä oli siis jotkut avaimet hukassa ja tuskastui, että lokerossa on muutakin kuin avaimia.



Okei, unohdin silloin siis tarkistaa, että oma paperini olisi tallessa vielä ja kun tänä aamuna menin sitä hakemaan, niin ei ollut. Paperi oli pieni post-it lappu, jonka tiedot kyllä saan uudestaan kysymällä, mutta kysyminen on hiukan kiusallista ja noloa. Sanoin miehelle sitten, että hän on pengastaessaan laittanut mun paperin hukkaan ja että se oli tärkeä ja mua harmittaa. Mies aloitti ihan normaalisti pyytäen anteeksi, mutta jatkoi sitten hetken päästä valittaen siitä, että mitäs jätän papereitani sinne ja eikö olekin kiva, kun voi syytellä toisia ja aina löytyy joka asiaan syntipukki kotoa, että sen kun pyydän uudestaan niitä tietoja eikä siinä mitään noloa ole jne. Lopulta sitten innostui vielä sanomaan, että minä oikein innoissani "väännän puukkoa" ja että joka päivä pitää löytyä jotain mollattavaa, että oikein etsin valittamista ja riidanaihetta.



Juu. Eilen mies siis veti herneet nenään siitä, että otin hänen eväslaatikon jääkaapista samalla kun otin omia eväitä (huusi jääkaapin kolahtaessa, että anna ne hänen eväät olla, mitä hänen asioihin sekaannun, tekisin omat hommani ja antaisin hänen tehdä omansa), luulin siis tekeväni palveluksen hänelle. Tätä mies pyysi myöhemmin anteeksi, mutta nyt tänä aamuna taas siis piti muistuttaa, että MINÄ eilenkin sain riidan aikaan ja että MINÄ olen syypää näihin.



Tätä tämänaamuista riitaa ei sitten voitu sopia, mies jäi siis siihen kantaan, että häntä kohtaan tehtiin vääryyttä (kun kehtasin "nalkuttaa" kadonneesta paperista). Mies riitatilanteissa vetäytyy sitten yleensä siinä vaiheessa, kun on ilmoittanut kaiken olevan mun syytä, ei siis halua selvittää. On puhumatta, ei vastaa kun kysyn. Nytkin siis mentiin yhdessä töihin, mutta mies ei puhunut mitään koko matkalla. Katsos mökkäämällä asiat järjestyy.



Mua ärsyttää niin lujaa. Pieni asia, pikkujuttu. Miksei sitä vaan voinut jättää siihen, että sori kun hukkasin sun paperin, harmi juttu. Miksi sitä piti jatkaa ja kääntää "syyllisyys" pois itsestä keinolla millä hyvänsä? Kun kyse oli pienestä asiasta? Miksi miehelle on niin vaikea myöntää joskus tekevänsä jotain vähän hölmösti? Miksi kaikki arjen pienet asiat pitää kokea hyökkäyksenä itseä vastaan? Ja sitten jos myöntää, niin homma menee överiksi: "Joo, oon ihan paska ja teen kaiken väärin"-tyylillä sitten marmatetaan ja vaaditaan sääliä ja sympatiaa ja pään silitystä ja paijausta, voi kulta ei kun sä oot ihana ja voi anteeksi ja mun syyhän se oli jne. sontaa. Muuten ei siis asiat "selviä".



Tulipas pitkä selostus... Mutta siis olen ihan neuvoton, miten pitäisi tomia. En haluaisi olla aina se, joka lopulta joutuu lepyttämään sitä toista, joka on oikea "väärintekijä". Olen yrittänyt jutella riitelystä silloin, kun ollaan sovussa (siis siitä, että mikä olisi rakentava tapa, olisin halunnut kuulla miehen mielipiteen), mutta hän ei halua.



Onko hyviä neuvoja? Onko muilla vastaavaa?