Luomusynnytys

Kun täällä kaikki on nyt kertonut luomusti menneistä eikä sen yrityksistä, niin tällainen kertomus voi ehkä auttaa.



Eli halusin luomuna synnyttää, mutta tämä oli kyllä parempi ratkaisu tämän synnytyksen kanssa. Oli jo muutamana päivänä supistellut sen verta, etten saanut kunnolla nukutuksi enkä syödyksi. Eli olin jo valmiiksi ihan naatti kun synnytys kunnolla sitten käynnistyi myöhään illalla.



Tärisin kuin horkassa, ihan joka puolelta ja oksentelin supistusten aikana. Hirveä jano, supistusten välissä join vettä, mutta se tuli heti ulos. Suihku auttoi ihanasti, mutta rempan takia synnytyssairaalassa ei ollut ammetta, kätilökin sanoi, että se olisi ollut mulle ihanteellisin kivunlievitys.

Sitten jouduin myöntymään sellaiseen lihaksen rentouttajapiikkiin, että vapina loppuisi. Se oli ihana, sillä tunsin supistukset ja kivun, mutta olin täysin rento, ja sen pystyi tosiaan kestämään niin. En vain pystynyt vapinaltani ja oksentelultani jne rentoutumaan ilman apua.



Mutta sitten sen vaikutus lakkasi ja kätilö tuli ehdottamaan hanakasti epiduraalia. Siitä keskusteltuani hieman aikaa lopulta suostuin, koska muuten en vaan todellakaan olisi jaksanut ponnistusvaiheeseenkaan saakka, saati sitten ponnistaa. Laittoivat myös nestetiputukseen, olin niin oksentanut kaiken ulos. Puhkaisivat sitten kalvot ja myöhemmin antoivat myös oksitosiinitippaa, sillä epiduraali auttoi - vähän liiankin hyvin : < supistukset laimentuivat ja jalat meni ihan hyytelöille. Eli en sitten päässyt liikkumaan.

Ponnistusvaihe kesti tunnin koska en epiduraalin takia tuntenut kunnolla supistuksia enkä tarvetta ponnistaa. Ponnistin siis sängyllä, puoli-istuvassa asennossa ja kyljellään, sukista kiinni. Kätilö leikkasi välilihan, josta myös repesin.



Että näin kävi. Mutta voimat riitti. Hartaasti toivon että seuraava synnytys /seuraavat synnytykset voisivat mennä luomusti.

Ekan synnytyksen jälkeen ( joka oli kuin näistä amerikkalaisista dokkareista, eli maataan sängyssä epiduraalit ytimessä, piuhoja joka puolella ja ponnistellaan kätilön neuvosta) päätin että jos lisää muksuja suodaan, synnytän ne varmasti täysin luomuna ja niin olen tehnytkin.

Tokan lapsen kanssa olin sairaalaan tullessa 10cm auki, eli ehdin nipin napin saliin ponnistamaan.Siinä ei todellakaan olisi edes ehtinyt mitään saada, jos mieli olisi muuttunut.Synnytys kesti 2h.

Kolmannen ja neljännen synnytin myös suunnitellusti luomuna.

On ihanaa kun voi vapaasti liikkua avautumisvaiheessa, ottaa supistukset vastaan omalla tyylillä ja päättää itse synnytyksestä. Kätilöä olen aina pyytänyt pysymään taka-alalla ja toimivan vasta, kun pää on näkyvissä.



Miksi ihmeessä niin moni ei edes aluksi viitsi kokeilla ilman puudutteita/ilokaasua vaan ovat heti ottamassa kaikki saatavilla olevat dropit, kun saliin pääsevät?

Neljä luomusynnytystä takana, sekä yksi jossa sain epiduraalin. Ja ehdottomasti suosittelen luomua, jos suinkin kestät hiukkaakaan kipua. Ekassa raskaudessa oman arkuuteni takia päädyin supistuksien keskellä kiljumaan epiduraalia, joka vei lopulta tajun koko synnytyksestä, joten tosita päätin sitten lähteä synnyttämään ilman kipulääkitystä. Ja nopea olikin sitten synnytys, ja luulen sen johtuvan siitä että olin itse ihan täysillä mukana koko voimillani ja tajullani.



Eka luomusynnytys kesti 3 tuntia 2 minuuttia. Toinen luomusynnytys kesti 2t 15 min, kolmas 2t 25 min ja neljäs tunnin ja 16 min. Eli nopeasti etenivät.



Kaikki lapset olen synnyttänyt ihan "perus asennossa" eli selällään. Koko synnytyksen alun ajan olen liikkunut vapaasti huoneessa, en oikeastaan edes ole halunnut olla paikallaan.



Kaikki meni omalla painollaan, ja kipukin oli siedettävää hengitystekniikoilla. Tietoa tekniikoista löytyy täältä netistä, ja kirjastossa oli täälläpäin ihan asiaan perehdyttävä kirja "luomuna syntynyt" taisi olla nimi. Suosittelen lukemaan jos löytyy:)