Minulla hajoaa pää tässä sekasotkussa.

Siivoan itseäni varten. Toisekseen siivoan lapsia varten, jotta hekin oppisivat. Siivoan myös heidän kanssaan.



Tavaran määrää on ollut pakko vähentää, jotta lasten kaoottinen mieli pytyisi pitämään tavarat paremmin muistissa ja järjestyksessä.



Onneksi mieheni siivoaa ja on jopa siistimpi kuin minä.



On ollut pakko sietää epäjärjestystä. Meillä syntyy paljon sotkua. Lapset askertelevat joka päivä ja keksivät ties mitä luovia leikkejä.



Meillä on hetken siistimpää. Se hetki on ennen vieraiden tuloa.

metsän keskellä yksin. Pidän siisteydestä mutta kyllä siinä taustalla on se ettei kukaan vain pääsisi huomauttamaan.

ja yrität sitten ulkoisia asioita kontrolloimalla pitämään pahan olon/ tyytymättömyyden kurissa?



Mikä on pahinta mitä seuraa asuinympäristösi sotkuisuudesta? Kuka sinua rankaisee siitä ja miten?

ongelman kanssa :) Pienestä pitäen on opetettu pitämään paikat siistinä ja yleensä puran pahan mielen ja huonon tuuleni siivoukseen. Olen kans lapsen myötä yrittänyt sopeutua siihen, että sotkua tulee ja olen opettanut tyttöni siivoamaan huoneensa ennen nukkumaan menoa. Mies taas ei siivouksesta kauheasti välitä ja on sottapytty yleensäkin. Jotenkin en vain viihdy sottaisessa kodissa yhtään. Jos matkoillekin lähdetään niin koti pitää laittaa ensin kuntoon, että on sitten ihana tulla siistiin kotiin ja ei tarvitse alkaa siivoamaan. Ongelma se on tämäkin..

itselläni on aina ollut siistiä, mutta nyt 6vuoden ja kahden lapsen jälkeen on joutunut hyväksymään laiskuuteni! täällä on niiiin sekaista! ainut helpoitus olisi tavaroiden määrän puolitus, ei me näillä kaikilla mitään tehdä!

sillä tekstisi oli juuri kuin omasta kynästäni. Oli oikein pakko kopioida kirjoituksesti wordiin, jotta voin näyttää sitä miehelleni, joka meilläkin vain sotkee ja sotkee. Meillä ei riidellä rahasta, ei alkoholista, uskottomuudesta tms. 'suuresta' jutusta, MUTTA lähes kaikki riidat on enemmän tai vähemmän tuolla sotkemis-siivoamisakselilla. Olen ollut tammikuun lopusta asti vauvan kanssa kotona ja 4- ja 6-vuotiaat olivat 10 päivää kuussa hoidossa. Haaveilin, että vauvan nukkuessa voisin laittaa rästissä olevat vuosien valokuvat albumiin ja vähän nautiskellakin, ja tietenkin vauvan hereillä ollessa paneutua rauhassa häneen, vaan nyt kun lasten jäädessä kesälomalle tein mielessäni saldoa keväästä, huomasin, että koko kevät meni siivoamiseen! Eikä sitä kukaan kotimme -ja pihamme- näkevä ikinä uskoisi. Niin turhauttavaa, että!!

Mulla ei todellakaan ole mitään neuvoa sulle, mutta oli ihan pakko kertoa, että kohtalotoveri löytyy!

Niin tosiaan minä otin ja kävin joka ikisen kaapin yms läpi tässä kevään aikana ja vein kaiken ylimääräisen romun kaatopaikalle ja konttiin kiertoon. Aivan ihana fiilis, kun pääsi kaikesta turhasta eroon ja on paljon helpompi pitää koti siistinä =)

Yksi kerta itkin ja huusin yksin yli tunnin kun olin hiki hatussa siivonnut ja mies ei viitsinyt edes yhtä pöytää siivota. Sain kai hermoromahduksen, minulle oli muutenkin paljon stressiä ja aika meinasi loppua kesken sen siivouksen suhteen. Jotain tapahtui kun näin ettei miestä kiinnosta huolehtia kodistamme ja sen jälkeen olen siivonnut mukisematta sen verran kuin itse tahdon. :/

sillä tekstisi oli juuri kuin omasta kynästäni. Oli oikein pakko kopioida kirjoituksesti wordiin, jotta voin näyttää sitä miehelleni, joka meilläkin vain sotkee ja sotkee. Meillä ei riidellä rahasta, ei alkoholista, uskottomuudesta tms. 'suuresta' jutusta, MUTTA lähes kaikki riidat on enemmän tai vähemmän tuolla sotkemis-siivoamisakselilla. Olen ollut tammikuun lopusta asti vauvan kanssa kotona ja 4- ja 6-vuotiaat olivat 10 päivää kuussa hoidossa. Haaveilin, että vauvan nukkuessa voisin laittaa rästissä olevat vuosien valokuvat albumiin ja vähän nautiskellakin, ja tietenkin vauvan hereillä ollessa paneutua rauhassa häneen, vaan nyt kun lasten jäädessä kesälomalle tein mielessäni saldoa keväästä, huomasin, että koko kevät meni siivoamiseen! Eikä sitä kukaan kotimme -ja pihamme- näkevä ikinä uskoisi. Niin turhauttavaa, että!!

Mulla ei todellakaan ole mitään neuvoa sulle, mutta oli ihan pakko kertoa, että kohtalotoveri löytyy!