Miksi ihmiset vaivautuu pitämään kulisseja pystyssä?

Muistatko sen Stephen Kingin kirjaan perustuvan minisarjan, jossa lentokoneesta katosi yhtäkkiä suurin osa matkustajista ja jäljelle jääneet tajusivat olevansa jonkinlaisessa menneisyyden hylätyssä lavasteessa, jossa ruokien maku katosi ja jostain kaukaa kuului voimistuva rouskutus. Rouskuttajat olivat langolierejä, jotka söivät pois hylättyä menneisyyttä.



Seisot siis siinä hylätyssä lavastemaisessa maailmassa ja näet miten langolierit lähestyvät leveänä rintamana rouskuttaen maailmaa pois isoilla terävillä hampaillaan, ja kohta ne syövät pois sekä maailmasi että sinut, eikä jäljelle jää enää mitään muuta kuin tyhjyys ja olemattomuus. Saatko kiinni eksistentiaalisesta angstista? No siinäpä sulle tunnetila, jossa kulisseja ylläpidetään.

niin ketä kulissien ylläpitäminen hyödyttää?

pidänkö kulisseja pystyssä, mutta en ainakaan anna mitenkään ymmärtää, että olen häiriintyneempi kuin miltä vaikutan. En mainosta, että olen ollut suljetulla ja vahvassa lääkityksessä ja ottanu yliannostuksia jne. Ja minusta tulee opettaja, ja tietenkin toivon, etteivät nämä asiat tule ilmi. Siitä yksinkertaisesta syystä, etten halua ihmisten pitävän minua hulluna.

Ihmisellä on oikeus myös salaisuuksiin ja siihen että valitsee mitä kertoo elämästään muille. Eri asia tietysti, jos ylläpitää kulisseja itseään varten

Eikö tuollaisessa tilanteessa saa "ruuan maun takaisin" ja elämän hallinnan takaisin kun toteaa realiteetit ja toimii niiden mukaan? Esim. menee velkaneuvontaan, alkaa elää tiukalla budjetilla, myy asunnon ja auton ja menee vuokralle pienempään, eroaa jos avioliitto on kulissi...?