Huh, miten tätä arkea jaksaa...

Kaikessa en ehkä osaa neuvoa, mutta ruoka-asiassa kyllä. Tee viikonloppuna yhtä tai kahta ruokaa jättiannokset, ja pakasta annosrasioihin. Sitten illalla ota jääkaappiin sulamaan seuraavan päivän ruoka-annokset. Kotiin kun tulette niin bling, ruoat lämpenemään paistinpannulle / kattilaan / uuniin / mikroon ja olette koko perhe jo syöneetkin ennen viittä, jos kova nälkä on.



Marttaliiton sivuilta vaikka vinkkejä kotiruokiin...

Tuollaistahan se on. Pääsetkö rentoutumaan viikonloppuna? Itse pyrin pitämään viikonloput ilman mitään menoja, tai en laske ystävien tapaamista menoiksi vaan mielellään istutaan meillä iltaa tai mennään mökille (perhe yleensä myös) ja kokkaillaan rauhassa jotain hyvää sapuskaa, jutellaan, urheillaan, saunotaan jne. Ja lomilla lähdetään yleensä ulkomaille.

Ei nuo loputkaan ongelmat oikeastaan mahdottomia ole, sillä siivoamista helpottaa, kun käy läpi omaisuutensa ja heittää turhat tavarat pois eikä osta krääsää tilalle. Tavaroiden kierrätykestä ja pois heittämisestä on ollut täällä monta ketjua. Sitten voi ostaa siivouspalvelua, jos ei itse aina jaksa ja ehdi siivota. Tuttavien merkkipäivien muistamiset eivät ole maailman tärkein juttu, itse ainakin olen melko huono ostelemaan lahjoja kellekään, eikä kukaan ole kivittänyt. Jos mieli tekee muistaa, voi soittaa ja onnitella, moni voi olla iloisempi kuulumisten vaihdosta kuin turhasta krääsästä (katso siivouskysymys).



Ehkä näiden kahden asian hoitaminen sitten helpottaa jo tuota viimeistä, eli aivokapasiteettia vapautuu ja muistaa paremmin ottaa lasten tavarat hoitoon mukaan. :)

-osa-aikatyö

-siivouksen ulkoistaminen (siivooja)

-omien harrastusten vähentäminen siksi aikaa kun lapset ovat pieniä

-suunnitelmallinen ruuanlaitto (pakastimen hyödyntäminen)

-ystävyyssuhteiden hoitaminen kännykän tai fb:n kautta (okei, täytyyähän sitä joskus tavata livenäkin...)

opettele sietämään epäjärjestystä. Mulle anoppi sanoi joskus, että lapset eivät isona muista sitä, oliko kotona villakoiria, vaan sen, oliko äidillä/isällä aikaa heille. Mä olen kyllä noudattanut tätä, ei meillä paskassa uida, mutta pieni epäjärjestys ei enää haittaa, kotona saa näkyä eläminen.

ja silloinkin ilman lapsia, esim. niin että toinen laittaa lapset nukkumaan klo 20 ja toinen lähtee kauppaan. Edellyttä tietty ruokalistan suunnittelua etukäteen, mutta sekin helpottaa.

Kaikki hoitokamat, vaatteet itselle ja lapsille kannattaa laittaa valmiiksi jo illalla.

Ja jos toinen vanhemmista vie lapset, niin toinen voi lähteä töihin aikaisemmin, esim. 6.30. Silloin ehtii tehdä täyden työpäivän, vaikka hakisin lapset.

JOs mahdollista, niin voi tehdä myös etätyöpäiviä. Silloin säästää työmatkat, ja voi vaikka pitää pyykkikonetta pyörimässä koko päivän. Illalla sitten vain ripustaa pyykit.

Niin, ja tärkein: lapset pannaan ajoissa nukkumaan, niin jää iltaan aikaa vielä tehdä kotitöitä tai muita töitä.

Työmatkat kannattaa käyttää liikuntaan, esim. pyörällä/juosten töihin, ja sit vasta töissä suihkuun ja meikit yms.

minä teen työt kotitoimistossa. Tauoilla hoidan yleissiistimiset, tiskit, pyykit ja silitykset. Usein käy kaupassa aamulla vietyäni lapset hoitoon.



Tää on aika ihanteellista!

että lasten vaatteet ostan kahdessa erässä per vuosi. Ostan yhden tutun tyttären kaikki vanhat vaatteet. Niistä on löytynyt tarvikkeet molemmille tyttärilleni.



Lahjat yms. ostelen lomilla ja työmatkoilla. Nytkin hamstrasin Kiinasta pariksi vuodeksi lahjat suvulle ja lasten kaverisynttäreille.



Ruokaa teen isoissa satseissa.

Jos todella haluat tehdä tuon kaiken, niin se tarkoittaa, että pidät kiireestä ja touhusta.



Jos haluat elää rauhallisemmalla tahdilla, niin sun pitää järjestää elämä niin, että se onnistuu. Eli harrastuksia ja ystävien tapaamisia vähemmäksi, niin aikaa jää enemmän.



Kyse on sun omista valinnoistasi, ja jos ne eivät miellytä, niin eipä sulla oikein oo varaa meille valittaa, kun sun pitäisi vain katsoa peiliin. Tuskin kukaan ulkopuolinen pakottaa teitä harrastamaan noin paljon tai tapaamaan ystäviä noin tiuhaan. Tuota voisi sanoa ahneudeksikin, ja sillähän on aika likainen loppu...

Jos kummallakin menee ystäviin 2 iltaa viikossa, niin minä sanoisin, että se on paljon. Jos ystävyyssuhteet ei pysy pystyssä tuota vähemmällä hoitamisella, niin eipä siinä kyse kovin vahvasta ystävyydestä ole.



Toki ystävien kanssa on kiva viettää aikaa, mutta kun kaikkeen ei kerta kaikkiaan ole aikaa, kun on pieniä lapsia, niin olisi aivan kohtuullista, että ystävyyssuhteiden hoitoon ei kuluisi enemmän aikaa kuin mitä perheelle jää aikaa. Tarkoitan tuolla sitä, että jos vanhemmilla menee pari iltaa viikossa ystäviin ja harrastuksiin toinen mokoma, niin perheen kesken vietettäviä iltoja voi olla jopa vähemmän kuin ystävien kanssa vietettyjä. Riippuu siitä miten teillä aikataulut menee noiden kaikkien menojen kanssa.



Etenkin jos tilanne on sinusta rassaava, niin miksi et tekisi muutosta. Rohkeasti vain elämään sellaista elämää kuin sinä haluat.

Silti mulla on helppoa koska teen etätöitä kotona. Mutta eihän sekään tarkoita että voisin jatkuvasti tehdä kotitöitä, ehei. Että kyllä täälläkin on kiirettä. Just ruoka ja vaatehuolto vaativat todella paljon aikaa. Kaikki muistaminen, lapsilla aina jotain mitä pitää seuraavaksi päiväksi olla mukaan hoitoon tai kouluun/kerhoon tms.

Ymmärrän tuskan, meillä ratkaisu oli se, että mies on osittaisella hoitovapaalla talvet eli tekee 6h työpäivää + ruokkis ja saa 80% palkastaan. Koko perhe on tosi tyytyväisiä. Kukkarossa näkyy, mut ei haittaa, kun vaan on elämää. Voisihan sillä monella sadalla eurolla toki palkata ulkopuolistakin apua (vaikka siivous tai remontti), mut se ei lyhentäisi taas lasten hoitoaikaa, joten me valitaan mieluusti näin. Omia harrastuksia ei juuri ole.



Ps. Jos teillä ei mahdollisuutta tähän (ja miksei olisi?) niin tee ihmeessä ruuat edellisenä iltana valmiiksi jo. Harrastuspäivinä meillä usein syödään vielä valmista ruokaa.

Kun ongelma on määritelty, niin sen jälkeen siihen on jo melko helppo alkaa etsiä ratkaisuja. Useinhan ongelma on sellainen, että jo sen määritteleminen on hankalaa, että mistä oikeasti on kyse. Mutta sulla ei oo näin, joten ei kun ratkomaan jo määriteltyä ongelmaa!

Ymmärrän tuskan, meillä ratkaisu oli se, että mies on osittaisella hoitovapaalla talvet eli tekee 6h työpäivää + ruokkis ja saa 80% palkastaan. Koko perhe on tosi tyytyväisiä. Kukkarossa näkyy, mut ei haittaa, kun vaan on elämää. Voisihan sillä monella sadalla eurolla toki palkata ulkopuolistakin apua (vaikka siivous tai remontti), mut se ei lyhentäisi taas lasten hoitoaikaa, joten me valitaan mieluusti näin. Omia harrastuksia ei juuri ole.

Ps. Jos teillä ei mahdollisuutta tähän (ja miksei olisi?) niin tee ihmeessä ruuat edellisenä iltana valmiiksi jo. Harrastuspäivinä meillä usein syödään vielä valmista ruokaa.

hoitovapaalle, jotta ehtii harrastaa ja tavata ystäviään paremmin, noin kärjistetysti. Ehkäpä sitä omaa elämää pitäisi ruokota uusiksi muilla keinoin, vaikkapa lopettamalla tyhkä heiluminen ees taas ja keskittyä olennaiseen.

Joo, no ehkä ystävien tapaamiseen osittaisen ottaminen on vähän raju, mut jos valittaa sitä, että on vasta puoli viisi kotona ja lapset kiluu nälkäänsä viisi, niin kummasti tuo osittainen hoitovapaa siihen auttaa. Samoin kuin omaan jaksamiseen. On kumman paljon helpompaa tehdä 6 kuin 7,5 tuntistä päivää.

suorituskeskeisyys ja se, ettei ole pysähdytty miettimään, että mikä on tärkeää.



Tietysti työn ja vanhemmuuden yhdistäminen on ajoittain jonkinlaista suoriutumista, mutta ap:sta saa käsityksen, ettei heillä ole kyse tavanomaisesta ajoittaisesta suorittamisesta, vaan kunnianhimoisesta tavoitteesta elää elämää täydellisesti ja täysillä.



Ja olen myös huomaavinani, että ap:n perheellä on niin kiire tekemään kaikkea, ettei mitään ehditä tekemään kunnolla. Ja halutaan heti mulle kaikki tänne, niin kuin nykään "kuuluu" halutakin. On unohdettu, ettei määrä korvaa laatua.

Teettekö itse täyttä työpäivää? Tekeekö miehenne? Töissä on myös eroja, joillakin työpaineet painavat päälle vielä työpäivän jälkeenkin.



Toki minäkin suosittelen lyhyempää työpäivää, auttaa mukavasti. Minä siis olen se vastaaja ketjussa joka tekee etätöitä. Muuten en rehellisesti tiedä miten pärjäisimme 3 lapsen ja talon hoitamisen kanssa!!



Minä haen lapset kotiin siinä vähän ennen klo 16:a. Joskus mulla on jo jotain valmisteltu valmiiksi, joskus ei. Ehdottomasti kannattaisi suunnitella mitä ruokaa laittaa tai tehdä jotain valmiiksi.



Lasten harrastukset ja omat kannattaisi karsia minimiiin. Niitä ehtii varmasti myöhemminkin.

Huvittaa nämä rutinat kiireestä. Ap pääsee kotiin viideksi, sehän on ihan normaali aika työssäkäyvälle, ei mitenkään erikoisen myöhään.



Meillä on 2 lasta, iso talo, pari koiraa ja miehellä vielä vuorotyö. Silti illat on minulle lähinnä peukalojen pyörittelyä.



Lapsille voi lyödä jonkun leipäpalan käteen suurimpaan nälkään (eivätkö syö välipalaa hoidossa?) ja ruokaa voi tehdä useammaksi päiväksi, jolloin joka päivä ei tarvitse tehdä uutta ruokaa.



En silitä petivaatteita, alusvaatteita tai edes lasten hoitovaatteita. Pesukone pesee pyykit ja kuivausrumpu kuivaa ne. Kodinhoitohuoneemme on suunniteltu niin, ettei käyttövaatteita tarvitse siirtää sieltä mihinkään. Jos vaate on sellainen, ettei sitä voi laittaa kuivausrumpuun, laitan sen suoraan henkarille kuivumaan ja se otetaan siitä käyttöön.



Astianpesukoneen voi tyhjentää ja täyttää samalla kun paistaa esim. jauhelihaa. Lattialta voi lakaista suurimmat roskat ruuan valmistuessa.



Kyllä ne illat on lähinnä tylsiä, mutta ehtiipähän leipomaan ja puuhailemaan lasten kanssa jotain muuta. Harvemmin sitä vain kamalasti mitään erikoista jaksaa.



Ystävyyssuhteita pidetään yllä lähinnä työpaikalla, sähköpostin tai nykyään myös Facebookin kautta tai soittelemalla. Harrastuksia on lähinnä koirien kanssa käveleminen, johon lapsetkin voivat osallistua. Viikonloppuisin harrastamme koko perhe yhdessä.

ennemmin karisisin turhia menoja. Meilä mies tekee pitkää työpäivää ja on joka viikko ainakin yhden yön työmatkalla, joskus parikin viikkoa. Itse teen täyttä työpäivää, mutta voin tehdä etänä hommia, jos tarve vaatii. En sinkoile iltoja kavereita treffaamassa, enkä puunaa kämppää koko ajan. Harrastan kyllä kuntosalitreenejä, pystyn käymään salilla joko lasten kanssa (menevät leikkinurkkaukseen) tai miehen kanssa vuorotellen. Ystäviä tavataan lähinnä viikonloppuisin.

ilmaisemaan ajatuksiamme.



Mutta tuskin ap:n kannattaa juuttua siihen, että onko häntä kritisoitu vai ei. Tarkoitushan on tässä kuitenkin ollut löytää ratkaisuja, joilla ap voi helpottaa elämäänsä. Toivottavasti ap on niin fiksu, että osaa lukea viestit välittämättä niiden sävyistä, ja poimii sieltä ne vinkit, joita hän on valmis kokeilemaan.