Hei, nyt oikeesti, mistä tiedät olevasi tekemisissä narsistin kanssa?

diagnosoituna on luokkaa 0,5-1 % väestöstä. Diagnoosin asettaa psykiatrian erikoislääkäri, eikä se ole niitä helpoimpia tehdä. Persoonallisuushäiriöiden diagnostiikassa pitää pyrkiä ehdottomaan tarkkuuteen, väärin asetettu diagnoosi voi leimata potilasta hänen koko loppuikänsä ajan. Psykiatrian erikoislääkärillä on kuuden vuoden erikoistumiskoulutus alalleen. Diagnoosien teko kannattaa jättää heille, maallikko"diagnoosit" aiheuttavat turhaa tuskaa "diagnosoiduille". Tietenkin kannattaa aiheesta hankkia tietoa, jos tuntee olevansa sen tarpeessa, mutta netti- ja kirjastotietojen varassa ei pidä kuvitella voivansa ketään "narskuksi" diagnosoida.

Jos minä täällä tai vaikka kaikille kavereillenikin sanon jotakuta narsistiksi, se ei mitenkään voi tuottaa kuin ehkä sadasosan siitä tuskasta, minkä narsisti aiheuttaa jokaiselle uhrilleen. Hyvin viatonta on minun toimintani siihen verrattuna, miten narsisti imee elämän ja toivon uhristaan. Eihän minua edes kukaan usko! Kuten sanot, vain psykiatrin tekemä diagnoosi on viralllinen ja sillä voi olla jotakin oikeaa merkitystä, ja on tooodella harvinaista, että narsisti menisi vapaaehtoistesti psykiatrille., Eihän hänessä ole mitään vikaa! Sairaalloinen, psykopatian tasolla oleva narsismi saadaan yleensä diagnosoiduksi vasta kun oikeus pyytää rikoksesta epäillyn mielentilan tutkimista.

joita varmasti helposti kotidiagnosoidaan narsisteiksi) on tyypillistä tempoileva työ- ja koulutushistoria. Tyypillistä on myös se, että se ei ole tavanomainen. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu impulsiivisuus yhtenä tyypillisenä piirteenä ja juuri se aiheuttaa tempoilevan urapolun. Samoin tietysti se, että huonolla käytöksellään narsisti usein ajaa itsensä umpikujaan ja kun syy on aina muissa, on ainoa vaihtoehto lähteä sen sijaan, että menisi itseensä ja parantaisi tapansa.

Poikkeuksia tietysti on, mutta jos epäilee, että joku on ihminen, jota kannattaisi välttää, niin poukkoilu opiskelu- ja työpaikasta toiseen on yksi varoitusmerkki. Totta kai poukkoilijoissa on paljon ihan muista syistä poukkoilevia, mutta kun varoitusmerkkejä kertyy riittävästi, kannattaa olla varovainen. Ja se on tosiaan lopulta aika sama, johtuuko kusipäinen käyttäytyminen narsismista vai vaikkapa ADHD:sta. Jos henkilöllä itsellään ei halua muutokseen ole, hän hyvin suurella todennäköisyydellä jatkaa tulevaisuudessakin kusipäistä käyttäytymistään.

Narsisti EI AINA joudu vaihtamaan usein työpaikkaa...

kuten Fletcher muuten niin tavattoman nerokkaassa tekstissään kirjoitti.

On hyvinkin tavanomaista, että se kusipäinen tyyppi kipuaa esimiestasolle mielistellen tavoitteeseen pääsyyn asti tarpeellisia ihmisiä. Ja hupsis - hän onkin asemassa, jossa voi käyttää sairasta valtaansa muihin. Eivätkä työtoverit tai alaiset useinakan uskalla tehdä yhtään mitään - onahn se kusipää niin hyvä manipuloimaan; eikä kukaan halua joutu hänen hampaisiinsa.

Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, tosin en eron kautta.



Ei helpota, kun suhtautuminen alkaa olla puolella hyvin nihkeätä, eikä mitään kontaktia tunnu saavan edes niihin lähipiirin ystäviin.



Mitään muuta mahdollisuutta ei ole ollut, kuin alkaa aivan uusi elämä, välittämättä ilkeistä puheista. Varsinkin kun todellakin tiedän, että en ole sellainen, millaiseen valoon minut kussakin tilanteessa laitetaan. Eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta puolustautua.





Päätöksen jälkeen elämänlaatuni on noussut kohisten, ja olen ollut helpottunut että mun ei todellakaan tarvitse viettää elämääni ihmisten kanssa, jotka aiheuttivat vain ahdistusta.



Näin ulkopuolisena voin nyt todeta, että siellä he nyt tahkoavat ja kinastelevat keskenään. Kun ei tiedä, että mistä kiikastaa. Kuka sanoi? Ei sanonut? Syyllinen pitää aina löytää.

Se on kuitenkin erittäin vakava diagnoosi, voi aiheuttaa paljon ongelmia tälle leimaamisen kohteelle, kuten 17 ja 18 kertoivat ja tuon leiman antaminen toiselle ei normaalielämässä edes auta ketään. Diagnosointi on aina ammattilaisten puuhaa ja heillekään ei välttämättä ole helppoa erottaa, onko henkilöllä narsistinen persoonallisuushäiriö, ehkä joku muu persoonallisuushäiriö, joku muu mielenterveydellinen ongelma (esim. bipolaari tai masentunut ihminen voi joskus käyttäytyä hyvin samalla tavoin kuin persoonallisuushäiriöiset) tai neurologinen ongelma (esim. asperger-ihmisillä empatia voi olla vähäistä) vai mahdollisesti useampia noista vai kuuluuko ihminen ehkä kuitenkin ihan normaalikirjoon ja hänellä vain on esimerkiksi vaikea elämäntilanne.



Jos ihminen käyttäytyy kusipäisesti, hän käyttäytyy kusipäisesti ja on fiksua varautua siihen, että hän käyttäytyy kusipäisesti tulevaisuudessakin. Jos ihminen käyttäytyy usein tai lähes aina kusipäisesti, voidaan todeta, että ihminen oikeastaan on aika kusipää ja kusipäiden kanssa kannattaa toki aina olla varovainen. On kuitenkin aivan turhaa leimata tällainen ihminen narsistiksi.



Tähän narsisti-myyttiin kuuluu myös näiden "narskujen" glorifiointi. He muuttuvat "uhriensa" puheissa joksikin ylimaallisen älykkäiksi, oveliksi, täydellisiksi huijareiksi, joiden oikeaa karvaa kukaan ei voi nähdä. Tämähän ei ole totta. Aika suuri osa ihmisistä näkee helpostikin läpi suurimmasta osasta oikeitakin narsisteja. Joko vaisto sanoo, että jotain on pielessä tai ainakin aika pian tuttavuuden edetessä käytös alkaa nostaa hälytysmerkkejä. Narsistiset ihmiset kuuluvat älyltään ihan normaalivaihtelun piiriin ja suurin osa jää jatkuvasti kiinni valheistaan ja liioittelustaan ja ihmiset osaavat kyllä varoa heitä. Hyvin harvassa ovat ne narsistisesti persoonallisuushäiriöiset suuret mestaririkolliset tai tähdet, joita kukaan ei epäile, sitäkin useammin narsistit ovat ihan tavallisen reppanan oloisia, ehkä sen oman ryyppyremminsä tähtiä ja supliikkimiehiä, mutta eivät mitenkään erityisen taitavasti suurta yleisöä huijaavia.



Jos nyt ajattelette ihan tunnettuja, oikean narsistinen persoonallisuushäiriö diagnoosin saaneita ihmisiä ja heidän elämäänsä, niin on helppo huomata, että aika pian ihmiset ympärillä, esimerkiksi työpaikalla, ovat huomanneet, että jotain on pielessä. He joutuvat vaihtamaan usein työpaikkaa, heillä ei yleensä ole läheisiä pitkäaikaisia ystäviä, kaveritkin suhtautuvat varauksellisesti, ihmeellisistä jutuista kiertää huhuja jne.



Itselläni on äiti, joka on todella vaikea ja kusipäinen ihminen. Väkivaltainen, manipuloiva, ilkeä ja vallanhaluinen. Häntäkään ei kukaan ole miksikään diagnosoinut, enkä usko, että sillä on mitään väliäkään. Hänellä saattaa olla persoonallisuushäiriö, esimerkiksi narsistinen tai epävakaa, voi olla, että kyse on esimerkiksi PTSD:stä tai sitten hänellä on ADHD kuten minullakin, mutta hänen luonteellaan ja taustallaan se aiheuttaa tällaista käytöstä. Loppujen lopuksi sillä on aika vähän väliä minun kannaltani. Hän ei ole halunnut hakea itselleen apua, hän käyttäytyy kusipäisesti läheisiään kohtaan ja minulla on kaikki syyt olla hänen kanssaan varovainen ja suojata lapseni häneltä. Mihinkään hänen kanssaan toimimiseeni ei vaikuta yhtään, mikä hänen diagnoosinsa olisi. Hän käyttäytyy jatkuvasti tietyillä tavoilla, joista minulla on paljon kokemusta ja minulla on kaikki syyt olettaa, että hän tulee käyttäytymään samoin vastaisuudessakin, joten minä toimin hänen kanssaan siitä oletuksesta käsin.



Jos nyt sitten epäilet, että joku ihminen on liian hyvä ollakseen totta (johtui se mistä syystä tahansa), niin helpointa on kiinnittää huomiota yksityiskohtiin.

- Pitävätkö ihmisen puheet paikkansa? Tarkista hänen kertomiaan. Onko hän johdonmukainen? Ovatko kertomukset todennäköisiä vai uskomattomia?

- Onko ihminen aivan erityinen omissa puheissaan? Tunteeko kaikki ja osaako kaiken? Onko asiasta todisteita.

- Vastaako ihmisen käytös ja luomansa mielikuva faktoja?

- Onko ihmisellä oikeita kavereita, jotka viihtyvät hänen seurassaan? Millaisia kaverit ovat?

- Mitä ihminen kertoo itsestään ja mitkä asiat ohittaa?

- Mitä muut ihmiset ajattelevat tästä ihmisestä?



Jos noita kysymyksiä miettiessäsi tästä ihmisestä muodostuu epämääräinen kuva, niin varo hänen seurassaan. Ihan sama, onko hän narsisti vai ei, jos hän on epäluotettava, ei kannata luottaa.

Veit sanat suustani. Minä en ole yhtä hyvä saamaan ajatuksia paperille, mutta hienosti kiteytit mitä mullakin oli mielessä. Minusta täällä av:lla annetaan diagnooseja ihan turhan heppoisesti ja monet ihmiset voivat joutua kärsimään ihan syyttä suotta.

Ei kannata miettiä, tutustunko narsistiin, vaan tutustunko tähän ihmiseen, joka on sellainen ja tällainen.



Kyllä ihmisiin voi tutustua, myös narsisteihin. Kun osaat pitää itsestäsi huolta, niin ei sinulla pelkoa ole. Ei se narsismi mikään tarttuva tauti ole.

Kannattaa varoa!

naimisissa narsistin kanssa. Erosi viimeisillä voimillaan. En siis ole tätä ex-miestä leimaamassa tai itse-diagnosoimasa narisistiksi, vaan hän on sitä ihan oikeasti. Ei mikään mutu-juttu.



Silloin, kun kaverini seurusteli tämän miehen kanssa, ei kaverini huomannut hänessä mitään erikoista. Me (minä ja miheni) aina vain ihmettelimme tätä miestä. Mitä enemmän hänen kanssaan jutteli, hän oli aina paras kaiksita. Omien sanojensa mukaan hänellä oli absoluttinen sävelkorva - mutta jonkun kurkkutulehduksen jälkeen hän ei enää kyennyt laulamaan absoluttiseksi. Omien sanojensa mukaan hän oli Suomen parhaimpia juniorijalkapalloilijoita - mutta polvivamman vuoksi joutui jättämään sen. Omien sanojensa mukaan oli Suomen ammattitaitoisempia ihmisiä omalla alallaan - mutta alkoholi sekoitti suunnitelmat.

Aina hän oli siis paras ja aina oli tapahtunut jotain, mihin hän oli syytön.



Ulkopuolisena myös huomasin, että kaverini muuttui ulkonäöllisesti. Hänen oma persoonallinen tyylinsä hävisi ja hänestä tuli aivan miehensä tyylinen.



Lisäksi tämä mies oli hyvin, hyvin mielllyttävä meille ulkopuolisille.



Heidän suhteensa oli ok niin kauan kuin tuli lapsia. Sitten tuli mukaan skitsoilu.

Heidän suhteensa oli ok niin kauan kuin tuli lapsia. Sitten tuli mukaan skitsoilu.

En nyt viitsi yksityiskohtaisesti raportoida sitä skitsoilua, koska kyse on luottamuksellisista asioista. Mutta skitsoilun yhdistävä tekijä on toisen osapuolen lannistaminen. Toinen osapuoli kuulee jatkuvasti, kuinka huono on, kuinka ruma on, kuinka säälittävä on.



Käsittääkseni tämä latistaminen on SE juju, miksi narsistin luota pitää juosta ja lujaa: alat itsekin uskomaan tähän manipulaatioon ja kohta on liian myöhäistä juosta pois - koska sinä olet niin onneton ihminen, että sinusta ei ole mihinkään, et pärjäisi yksin, et osaisi kasvattaa lapsia eikä kukaan muu ikipäivänä sinua huolisi!

Mikä herätti epäilyksesi?

Nyt taitaa olla tosi pulmat edessä. Tutustuinko narsistiin? Haluaisin kuulla ne selkeät merkit. Tyyppi on liian täydellinen ollakseen "normaali"!!!

ihmisen hyvin subjektiivinen hetkellinen ajattelumalli. On ihan normaalia, että ex tuntuu siinä eron aiheuttamassa tunnemyrskyssä kaiken pahan ruumiillistumalta. Harvoin sitä kuitenkaan on. Vieraampia ihmisiä joku voikin huijata pitkään.

Itseasiassa suurin osa meistä antaa satunnaisemmille tuttavilleen aika kapean kuvan itsestään tainäyttää vain tietyn roolin. Esimerkiksi ihan tavalliset päiväkodin lastenhoitajat, alakoulun opettajat tai poliisit ovat aika vahvasti tietynlaisessa roolissa asiakkailleen, vaikka ovat heidän kanssaan paljon tekemisissä ajallisesti. Läheisilleen voivat vaikuttaa hyvin erilaisilta ihmisiltä, eikä kyse ole mistään manipuloinnista tai epäterveestä käyttäytymismallista vaan ihan vain ammattiroolista.

Toki läheisiäänkin voi pitkäänkin huijata jossain yksittäisessä asiassa. Joku pettää, jollain on talousepäselvyyksiä, joista ei kerro, joku jättää salaa ehkäisyn pois jne. Sellainenkaan huijaus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tällä huijarilla olisi narsistinen persoonallisuushäiriö, vaikka äärimmäisen törkeisiin ja itsekkäisiin temppuihin olisikin syyllistynyt.

Kuten sanottua, harva ihminen on oikeasti niin taitava manipuloija, että pystyy antamaan itsestään helposti aivan väärän kuvan pitempää aikaa. Tällaiset jutut exästä jotka suhteen ensimmäiset vuodet oli täydellinen ja sitten hirviö ovat pääasiassa satua.