Miten teidän ex liitoissanne aloitettiin erokeskustelu?

En siis uhannut erolla KERTAAKAAN, vaan mitta vain tuli täyteen, ja panin asian toimeen. Ketään ei vartmasti yllätä, että käsittääkseni koko tuttavapiirini mielestä minä olen sika, joka törkeästi jätti vaimonsa.



Lapset muuten asuvat molemmilla, vuorotellen, ja minun oloni on nyt todella hyvä.

Eihän tuo typerä kina se syy ollut, mutta ns. korsi joka katkaisi kamelin selän. Olin 15 v kun tapasin ex-mieheni, joka oli silloin 20 ja ostanut jo itselleen kaksion ja silmissäni tosi aikuinen. Olin sitten 26 kun tuo juhannusaatto tapahtui. Sillä välillä oli tapahtunut yhtä sun toista, jonka aikana olin tajunnut että emme ole sopivat toisillemme, mutta en vaan saanut itseäni siitä irti.



Mies ei esim. kannustanut opiskelemaan, ja oli nyrpeä kun luin itselleni yliopistossa tutkinnon. Opiskeluaikoina hän esim. vaati että osallistun kaikkiin kustannuksiin kuin hän, tai on eri ruuat. Hänellä tietenkin jäi rahaa yli palkasta, hän käytti ne esim. autonrassaukseen tai matkaili kavereidensa kanssa (mullahan ei ollut rahaa matkailuun :-(). Mä söin sitten ne vuodet puuroa & herne-maissi-paprikaa nuudeleilla, kun oli ne eri ruuat... Loppuun asti oli ne eri rahat, vaikka oltiin naimisissakin.



Minua ei olisi haitannut että hän on vähemmän koulutettu (ammattikoulun käynyt), mutta se haittaa että mä en olisi saanut olla paremmin koulutettu...



Olihan se ihastuminenkin oire jostain. En muuten sitten mennyt yksiin sen tutun kanssa, vaan hän oli vain hätähuuto, epätoivoinen yritys päästä pois.

Vuosia sanoin että olisi parempi erota kun ei yhteiselämä suju. Kai se sitten oli yksipuolista keskustelua.

Lopullinen ratkaisu oli että mies otti rohkaisua pullosta, tuli kapakasta kotiin, pakkasi tavaransa ja lähti. Mua ei kiinnostanut siinä vaiheessa enää vähääkään keskustella.

karmea tarina. Vaimo ei varmaan voinut käsittää, että tekisit noin. Olisiko ensin pitänyt antaa varoitus.

voithan aina uhkavaatimuksella vaatia sitä leiriä tai terapiaa

toinen nainen elokuusta lähtien."

karmea tarina. Vaimo ei varmaan voinut käsittää, että tekisit noin. Olisiko ensin pitänyt antaa varoitus.

kirkkaalta taivaalta,mutta jo kahden viikon päästä asuin muualla.Et sillai sivistynyt ero meillä!

tai että "ehkä sinun pitäisi etsiä itsellesi parempi mies, jos minä olen niin huono." Joten ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Itse en erolla uhannut.

karmea tarina. Vaimo ei varmaan voinut käsittää, että tekisit noin. Olisiko ensin pitänyt antaa varoitus.

voi olla että lähden sitten tytön kanssa turvakodin kautta. Ja mielummin lähden siistiksi, niin että esim. työssä tarvimani laitteet ei ole rikottu ym.

Olen miettinyt myös "määräaikaista eroa" eli että vuokraan jonkun asunnon esim. vuodeksi, ja muutan sinne tytön kanssa niin että järjestelen tavarat sinne ym kuten olisin tehnyt muutenkin. Sitten sanon, että nyt miehen on pakko suostua leirille tai avioliittoterapiaan tai kumpaankin, tai vuoden päästä laitan avioeron vireille. Jos suostuu, ja se rupeaa vaikuttamaan, muutamme takaisin.

Eräs täällä alueella asuva ystäväni on muuttamassa ensi vuoden vaihteessa vuodeksi ulkomaille, ja on puhunut että hakee syksyllä siihen vuokralaista.

voithan aina uhkavaatimuksella vaatia sitä leiriä tai terapiaa

Meillä on 50/50 hyviä ja huonoja hetkiä nykyisessä suhteessa, kohta 9 vuotta yhdessä ja yksi ihana lapsi. Mutta se miehen lapsellisuus...se on jotain järkyttävää.



Mies oli tosi kypsä kun teineinä tapasimme mutta ei ole oikeastaan siitä kasvanut mihinkään, minä taas menin vauhdilla ohi kun elämä potki päähän rajusti. Yhtäkkiä huomasin että olen naimisissa kakaran kanssa, joka ei edes tee kotitöitä (kun kysyn että miksi niin vastaus on joka kerta: "mä teen ne omassa tahdissa", ihan sama onko seuraavana päivänä vapaapäivä vaiko presidentin vierailu saakeli...eikä niitä kotitöitä saa tehdyksi vaikka murtuisin stressin takia). Olen hänelle selittänyt monta kertaa että minä en jaksa aina olla se, joka opastaa joka helvetin asiassa ja selittää kaiken. Itse olen tietoni ja taitoni hankkinut, miehenkin pitäisi edes yksi osa-alue opetella ilman apua. Paskanmarjat. Mikään ei muutu.



Nykyään kun siivoan yksin, saatan huutaa miehelle kun ei osallistu hommaan mutta sisällä on tyhjä olo. Ei kiehu raivokaan enää.

viedä lapsilta isä, mutta pakko sitä on kohta ruveta miettimään. Kai se kuulostaa pieneltä ja mitättömältä, että on kyllästynyt toisen velttoiluun ja laiskuuteen, kun ei ole kuvioissa alkoholismia, väkivaltaa, riitoja tms. Mielestäni on kuitenkin vain niin raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei kykene mihinkään kotitöihin itsenäisesti. Koskaa ei tee ruokaa, pese pyykkiä tms. Ns. miesten työtkin ovat tekemättä. Tuntuu, että kaikki on yksin minun vastuulla. Varsinkin nut kotiäitinä ollessani miehen todellinen kanta ja asenne paljastuu---> hän tekee töitä/rahaa, minä hoidan kaiken muun. Kyllästyminen on ehkä pieni syy erota, mutta toisaalta en tiedä voinko enää jatkaa elämää tässä avioliitossa. Lasten vuoksi kuitenkin jatkan.

voi ymmärtää kuinka rasittavaa on vuodesta toiseen kantaa tervettä ihmistä harteillaan vain siksi, että toista ei kiinnosta yrittää mitään itse. Ei pese hampaitaan, käy suihkussa, löydä vaatteitaan, saa ruokaa, osaa solmia kaverisuhteita. Töihin ei mene jos et tee työhakemusta ja valvo, että menee työhaastatteluun. Jos sattuu paikan saamaankin niin sitten alkaa uusi työ minulle kun täytyy vahtia, että mies menee töihin ja pysyy siellä koko työajan. Työpäivän jälkeen pitää tsempata jo uuteen päivään, että raukka jaksaisi ja kahdessa viikossa on yleensä saanut raivostutettua koko työyhteisön niin, että on armollisempaa antaa miehen olla menemättä töihin. 11 vuotta olen tätä katsonut. Alkuaikoina oli myös pettämistä useita kertoja ja tapansa mukaan mieshän ei kondomia käyttänyt. Yksi lapsi sai tästä alkunsa, mutta meni kesken. Tuossa se istuu ja pelaa 12 tuntia päivässä ja elämä matelee takana. Ja hei... mä olen tuon yhden ketjun kirjoittaja jonka mies pyytää ottamaan nukahtamislääkkeen, jotta olisin seksin aikana tajuton. No ei sentään enää raiskaa tajuissaan olevaa, muutaman kerran meille on niinkin käynyt. Mulla on mennyt totaalisesti usko miehiin, aivan kaikenlaisiin.

Tuo lapsijuttu ainakin oli kamala. Huh sentään, ihme, että pääsit siitä yli.



Kylläpä on mies laiska. Onkohan sillä masennus. Ihmettelen, että tarviiko lääkettä. Sulla raskasta, ymmärrän.

Mies oli hetken kuin puulla päähän lyöty. Pyysi minua toistamaan asiani minkä teinkin, ja lisäsin perään että haluan erota. Mies nousi sitten sängystä ja käveli keittiöön. Tällä välin hipsin lakana ympärilläni takaovellemme, aavistin mitä seuraavaksi tapahtuu.. Pian mies olikin perässäni leipäveitsi kädessä. Hetken aikaa ajoi mua takaa pihalla veitsen kanssa, sulkeutui sitten kotiimme ja minä menin eräälle lähellä asuvalle ystävällemme lainaamaan vaatetta päälleni..



Olin järjestänyt lapsemme (1v) yökylään muualle, suunnitellut siis etukäteen koska ja mitä sanon. Olin myös järjestänyt asunnon minulle ja pojalle valmiiksi. Lähdimme sinne samana päivänä, otin mukaan vain henkilökohtaiset tavaramme. Koko muun omaisuuden (auton, kallit huonekalut jne.) jätin miehelle ettei olisi hermostunut enempää.. ja yhteishuoltajuutta tarjosin myös samasta syystä.



Nyt 8v myöhemmin oma elämä on ihanasti mallillaan, mies on samanlainen äkkipikainen narsistinen rahaton juoppo kuin oli silloinkin. Elämänhallinta täysin kateissa. Onneksi lähdin ja suhteellisen ajoissa, silloin kun esikoiseni oli pieni eikä nyt muista noista ajoista mitään.

Elämä tuollaisen miehen kanssa ei mitenkään voi olla onnellisempaa kuin elämä ilman miestä.

voi ymmärtää kuinka rasittavaa on vuodesta toiseen kantaa tervettä ihmistä harteillaan vain siksi, että toista ei kiinnosta yrittää mitään itse. Ei pese hampaitaan, käy suihkussa, löydä vaatteitaan, saa ruokaa, osaa solmia kaverisuhteita. Töihin ei mene jos et tee työhakemusta ja valvo, että menee työhaastatteluun. Jos sattuu paikan saamaankin niin sitten alkaa uusi työ minulle kun täytyy vahtia, että mies menee töihin ja pysyy siellä koko työajan. Työpäivän jälkeen pitää tsempata jo uuteen päivään, että raukka jaksaisi ja kahdessa viikossa on yleensä saanut raivostutettua koko työyhteisön niin, että on armollisempaa antaa miehen olla menemättä töihin. 11 vuotta olen tätä katsonut. Alkuaikoina oli myös pettämistä useita kertoja ja tapansa mukaan mieshän ei kondomia käyttänyt. Yksi lapsi sai tästä alkunsa, mutta meni kesken. Tuossa se istuu ja pelaa 12 tuntia päivässä ja elämä matelee takana. Ja hei... mä olen tuon yhden ketjun kirjoittaja jonka mies pyytää ottamaan nukahtamislääkkeen, jotta olisin seksin aikana tajuton. No ei sentään enää raiskaa tajuissaan olevaa, muutaman kerran meille on niinkin käynyt. Mulla on mennyt totaalisesti usko miehiin, aivan kaikenlaisiin.