Lue keskustelun säännöt.
Onko 37-40 vuotiaana helppoa tehdä lapsi jos mieli muuttuisikin?
15.11.2026 |
Minä ja mieheni (nyt 34 ja 35v) ei haluta lapsia. Mutta jos mielemme muuttuisi, olisiko mahdollista tehdä lapsi esim 37-40 vuotiaana? Nykyään syynä molempien heikko terveys ja huono rahatilanne
Kommentit (19)
Juu tottakai on ihan helppoa.
Niin helppoa että palstallakin se voidaan taata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko käydä gynekologilla niin hän osaisi ehkä sanoa tilanteestasi jotakin. Varmaahan lapsen saaminen ei koskaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sisko sai vielä viiskytvuotiaana luomusti.
No jos oikeasti lapsia haluaa, niin ei kannata tuonne asti lykätä. Jos olette ennemminkin "katsellaan"-fiiliksellä, eikä haittaa jos lasta ei sitten tulekaan, niin miksipä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko käydä gynekologilla niin hän osaisi ehkä sanoa tilanteestasi jotakin. Varmaahan lapsen saaminen ei koskaan ole.
Ja voihan miehellä olla azoospermia, jolloin lasta ei tuu vaikka naisen vehkeet toimisivatkin. Eli mieskin tutkimuksiin.
Helppoahan se tekeminen on..... 😉
se onkin eri asia mitä siitä ilosta seuraa keski-ikäiselle pariskunnalle. Raskauskaan ei ole mikään läpihuutojuttu. Ja vauva muuttaa ihmisten elämän täysin. Voimia siinä tarvitaan enemmän kuin parikymppisinä. Mutta, on moni onnistunut ja yli 40 vuotiaana parikin lasta saanut. Yks puolituttu sai vauvan vielä 49 vuotiaana.
Parikymppisenä synnyttänyt ja nyt jo 6 lapsenlapseni mummu 58v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos oikeasti lapsia haluaa, niin ei kannata tuonne asti lykätä. Jos olette ennemminkin "katsellaan"-fiiliksellä, eikä haittaa jos lasta ei sitten tulekaan, niin miksipä ei.
Oikeastaan ei olla koskaan haluttu, mutta joskus ihmiset muuttuu niin paljon vuosien saatossa niin sen takia mietin. Mutta mitään pakonomaista "haluan nyt lapsen kauhea vauvakuume!!" ei ole koskaan ollut jos totta puhun. Ehkä enemmän sellaista ympäristön paineista johtuvaa kun ihmiset kyselleet että "eikös teillä pitäisi olla jo lapsia kun olette kolmikymppisiä?" jne. Olen kuitenkin aika sellainen persoona joka miettii herkästi mitä muut minusta ajattelee enkä halua olla se "outolintu" ulkopuolinen. Miehellä taas just hänen siskontyttö sai lapsen ja nyt ehkä suhtautuu asiaan eri lailla kun hoitanut siskon lastaan usein ja tykkää siitä kovin. ap
Molempien heikko terveys jo noin nuorena ei lupaa hyvää lapsen saannille eikä jaksamiselle lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein esikoisen sen ikäisenä. Heti onnistui. Vaimo oli nuorempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-vuotiaaksi asti on aika helppo tulla raskaaksi. Tuon iän kälkeen tarvitsee jo hormonihoitoja.
Toki jos tietää suvun naisten saaneen vaihdevuodet jo 35-vuotiaana, niin varmasti voi tarvita hedelmöityshoitojakin. Itse jouduin käyttämään ehkäisyä 54-vuotiaaksi asti. Vasta sitten hormonitasot olivat sitä luokkaa, että ehkäisyä ei enää tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos oikeasti lapsia haluaa, niin ei kannata tuonne asti lykätä. Jos olette ennemminkin "katsellaan"-fiiliksellä, eikä haittaa jos lasta ei sitten tulekaan, niin miksipä ei.
Oikeastaan ei olla koskaan haluttu, mutta joskus ihmiset muuttuu niin paljon vuosien saatossa niin sen takia mietin. Mutta mitään pakonomaista "haluan nyt lapsen kauhea vauvakuume!!" ei ole koskaan ollut jos totta puhun. Ehkä enemmän sellaista ympäristön paineista johtuvaa kun ihmiset kyselleet että "eikös teillä pitäisi olla jo lapsia kun olette kolmikymppisiä?" jne. Olen kuitenkin aika sellainen persoona joka miettii herkästi mitä muut minusta ajattelee enkä halua olla se "outolintu" ulkopuolinen. Miehellä taas just hänen siskontyttö sai lapsen ja nyt ehkä suhtautuu asiaan eri lailla kun hoitanut siskon lastaan usein ja tykkää siitä kovin. ap
En ota mitään kantaa siihen kannattaako tehdä lasta vai ei, mutta yhden asian tiedän varmaksi. Ja se on se, että lapsen kasvattaminen on silti sata kertaa vaikeampaa kuin ryhmäpaineen hetkellinen uhmaaminen. Sinä voisit alkaa pikkuhiljaa kyseenalaistamaan tuota uskomustasi: mitä pahaa sitten toisaalta olisi olla outolintu tai ulkopuolinen jostakin porukasta joskus? Kumpi on lopulta tärkeämpää elämässä, elää juuri sinunnäköistäsi elämää vai kuulua joukkoon? Jos ihminen ei tiedä kuka on ja mitä oikeasti haluaa, lapsen kasvattaminen on vaikeaa viimeistään silloin kun lapsi kasvaa ja alkaa haastamaan antamaasi kasvatusta. Epävarmana ihminen herkästi hakee laumasieluna turvaa muista ja toimii perässä. Mutta ongelma on siinä, että iso osa lisääntyvistä ihmisistä ympärilläsi tekevät tällä hetkellä saman valinnan samasta epävarmuudesta käsin. He eivät välttämättä kaikki pysähtyneet sen äärelle, ketä he ovat näiden ulkopuolelta annettujen rakenteiden ulkopuolella. Ja miksi ihmiset eivät sitten mielellään pysähdy sen kysymyksen äärelle? Koska se on pelottavaa, ja totuus voisi vaatia tekemään muutoksia ja valintoja, joita kaikki eivät ymmärrä. Yritämme välttää tuolla tapaa epämukavuutta ja kärsimystä, mutta emme ymmärrä että saamme joka tapauksessa tällaista vastuuta välttämällä eteen erilaisia ongelmia. Vanhemmuus ei todellakaan tee autuaaksi tai pelasta ketään identiteettikriiseiltä. Se voi pitää sinut kiireisenä ja niin väsyneenä ettet ehdi miettimään liikaa elämäsi tarkoitusta, mutta se ei ole sama asia kuin aito itsetuntemus.
Meillä on paljon keski-ikäisiä, jotka ovat katkeria nuorille jotka uskalsivat valita toisin ja vastustaa normeja. Kummassakaan ääripäässä, eli perinteisessä perhe-elämässä tai itselleen elämisessä ei ole mitään vikaa. Mutta katkeroituminen syntyy usein siitä, että ihminen on yrittänyt vääristä syistä väkisin ahtaa itsensä rooliin joka ei aidosti tunnu omalta. Jos mietit mitä muut ajattelevat, on iso riski että päädyt elämään kuin jonkun muun elämää ja saat ihan erilaiset paineet. Valitse tarkkaan, koska oman arkesi realiteetit joudut kohtaamaan joka ikinen päivä. Sukulaisten ja tuttavien kiusalliset kysymykset perheenlisäyksestä ja avioliitosta joudut kohtaamaan vain silloin tällöin, ja niihinkin on opeteltavissa lyhyt ja napakka vastaus. On täysin oma valintasi kuinka paljon päätät antaa valtaa ja energiaa muiden mielipiteille, eikä se ole pelkästään mikään persoonakysymys vaan psykologinen taito jonka voi oppia. Kuka tahansa voi päätyä tekemään lapsen, mutta harva osaa ottaa vanhemmuuden henkisestä puolesta tietoista vastuuta. Mielestäni hyvä vanhempi kysyy myös itseltään, mitä annettavaa minulla on lapselle? Ei pelkästään mieti, mitä joku muu ajattelee jos minulla ei ole lasta.
Ja 16 vielä jatkaa, tämä pohdinta tuli siis ihmiseltä jota oma kumppani painostaa lapsen hankkimiseen koska miettii liikaa mitä muut ajattelee ja vertailee elämäänsä muihin. Täysin ulkopuolisten ihmettelyt ei tunnu siihen paineeseen verrattuna missään, enkä aio antaa edes oman kumppanini vauvakuumeen määrittää sitä mitä haluan omalta elämältäni. Jos alistun paineeseen, joudun joka tapauksessa ottamaan vastuun päätöksestä kuin se olisi ollut lähtöisin itsestäni. Vaikka toinen olisi halunnut lasta aluksi enemmän, kumppani voi silti muuttaa mielensä ja jättää perheensä tai vaikka kuolla onnettomuudessa.
Lisäksi on tärkeä tiedostaa, että ne muiden valintoja arvostelevat ihmiset keksisivät todennäköisesti ihmettelyn aihetta myös tavastasi olla vanhempi. Ensin samat ihmiset sanovat itsekkääksi ja ihmettelevät, mihin tuhlaat elämäsi lapsettomana. Sitten jos annat ryhmäpaineelle pikkusormen ja teet yhden lapsen, joudut kohta uuden paineen alle; miksi et tee sisarusta? On niin itsekästä tehdä vain yksi lapsi. Jos teet kaksi lasta ja käyt myös töissä, saatat kohdata ihmettelyä miksi et keskity enemmän lapsiin. Jos taas keskityt lapsiin etkä uraan, saat ihmettelyä siitä jne. Lista on loputon eikä "ne muut" ole koskaan tyytyväisiä kuitenkaan. Joudut suorittamaan koko elämäsi muiden mieliksi, jos et kohtaa tuota ryhmäpaineen pelkoa. Lisäksi siskontytön hoitaminen silloin tällöin on ihan eri asia kuin oman elämänsä, aikansa, unensa, taloutensa, kehonsa jne. uhraaminen oman lapsen eteen joka päivä. Se että tykkää hoitaa muiden lapsia silloin tällöin ei kerro mitään muuta, kuin että tykkää hoitaa muiden lapsia silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
50-vuotiaaksi asti on aika helppo tulla raskaaksi. Tuon iän kälkeen tarvitsee jo hormonihoitoja.
Toki jos tietää suvun naisten saaneen vaihdevuodet jo 35-vuotiaana, niin varmasti voi tarvita hedelmöityshoitojakin. Itse jouduin käyttämään ehkäisyä 54-vuotiaaksi asti. Vasta sitten hormonitasot olivat sitä luokkaa, että ehkäisyä ei enää tarvittu.
Alkanut raskaus ei tarkoita sitä, että lapsi syntyy. Keskenmenot yleistyvät naisen vanhetessa.
Miehelle ei ole vaikeaa, naiselle on paljon vaikeampaa.
Noina ikävuosina vielä on, yli 40 alkaa olla jo naiselle vaikeampaa