Hävettää roikkua yksipuolisessa ihastuksessa
Tämä on säälittävää, myönnän sen itsekin. Olen jo vuosia ollut todella ihastunut yhteen naiseen jonka kanssa ollaan oltu ystäviä. Alkuun oltiin paljonkin yhteyksissä, mutta sitten yhteydenpito hänen puoleltaan hiipui miltei kokonaan. Itse yritin pitää yhteyksiä, mutta lopulta päädyin poistamaan yhteystiedot etten ottaisi enää häneen yhteyttä ja pääsisin yli hänestä. Aina kuitenkin onnistun jostain saamaan häneen yhteyden ja itsensä kiduttaminen vain jatkuu. On varmaan hänestäkin ahdistavaa kun otan yhteyttä vaikka hän ei itse enää selvästikään viihdy kanssani kuten ennen.
Syykin hänessä roikkumiseen on selvä, hän on nimittäin ainoa nainen ikinä, joka on edes jollain tasolla halunnut viettää aikaa kanssani. Näen, että hän on minun ainoa edes pienen pieni mahdollisuus tuntea itseni pidetyksi naisen toimesta, ja ruokkia ajatusta mahdollisesta rakkaudesta.
Olen karmiva hyypiö jolle pitäisi antaa lähestymiskielto kaikkia naisia kohtaan, tiedän sen ei tarvitse enää erikseen tulla kertomaan.
Tulipahan edes jonnekin avauduttua tuskastaan...
Kommentit (16)
Löydät vielä uuden roikuttavan. Ehkä se on kaksipuolista silloin.
Täällä on kaipausketju juuri tämmöistä haaveilua varten, eli Lähetä terveiset kaipaamallesi. Mutta kannattaa varoa ettei vajoa liian syvälle.
Ole ap armollisempi itsellesi. Ei tuosta itsensä ruoskimisesta mitään hyötyä sinulle ole, saati kenellekään muulle.
Olen suurin piirtein aina ollut samassa jamassa, ihastun ja roikun ja roikun ja roikun. Paras oli, kun lyhyt parisuhde kariutui, jäin ystäväksi eksälle, ja roikuin kymmenisen vuotta. Sitten hän kohtasi aivan mahtavan tyypin ja pääsin irti. No sekin suhde päättyi nopeasti ja exä alkoi lämmittelemään meidän välejä - juuri kun olin vasta päässyt eteenpäin. Vi-, ke-, hatutti niin paljon, että sen kyllä osoitinkin, enkä tarjonnut uutta mahdollisuutta särkeä sydäntäni. Varmaan ainoa fiksu teko elämässäni.
Nytkin roikun seitsemättä vuotta naisessa, joka toisen kelpuutti lapsensa isäksi. Sen verran voin kuitenkin luottaa, ettei hän minua enää tule kaipaamaan.
Älä roiku. Tai sit myönnät että nautit häpeästäsi kuten useimmat äärioikeistolaiset, jotka saa häpeästään ja noloudestaan ja pahasta hajustaan suorastaan orkut.
Vierailija kirjoitti:
Löydät vielä uuden roikuttavan. Ehkä se on kaksipuolista silloin.
En mä ihan heti kyllä löydä. Niin heikkoa on minun suosioni naisten keskuudessa. En mä ole koskaan naista edes suudellutkaan. Parashan olisi ollut jos tämä kyseinen nainenkaan ei olisi koskaan mitään tuttavuutta alkanut tekemäänkään. Molempien kannalta paras, minä en olisi ihastunut niin rajusti ja hän ei olisi saanut minua riippakivekseen
-AP
Ei ihastumisessa itsessään mitään pahaa tai luvatonta ole, kunhan vain jätät naisen rauhaan käytännön tasolla, etkä myöskään ajatuksissasi "ole" hänen kanssaan jollain tavalla eli pyörittele päässäsi ajatuksia ja haavekuvia, jotka eivät ole totta oikeassa elämässä. Kun ajatuksesi ja asenteesi häntä kohtaan pysyvät puhtaina, hänkin varmasti pystyy olemaan seurassasi luontevammin. Ja itsekin pystyt.
Se, että joku viihtyy seurassasi muuten vain, ei todellakaan automaattisesti tarkoita sitä, että sopisitte muutenkin yhteen. Ja jos ihastus on jatkunut jo vuosia ilman vastakaikua, niin olisi jo sinunkin aika tunnustaa tämä fakta. Ketään ei saa itselleen sillä tavalla, että haaveilee hänestä. Suhteeseen tarvitaan molemminpuolinen kiinnostus. Ja sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ole ap armollisempi itsellesi. Ei tuosta itsensä ruoskimisesta mitään hyötyä sinulle ole, saati kenellekään muulle.
Olen suurin piirtein aina ollut samassa jamassa, ihastun ja roikun ja roikun ja roikun. Paras oli, kun lyhyt parisuhde kariutui, jäin ystäväksi eksälle, ja roikuin kymmenisen vuotta. Sitten hän kohtasi aivan mahtavan tyypin ja pääsin irti. No sekin suhde päättyi nopeasti ja exä alkoi lämmittelemään meidän välejä - juuri kun olin vasta päässyt eteenpäin. Vi-, ke-, hatutti niin paljon, että sen kyllä osoitinkin, enkä tarjonnut uutta mahdollisuutta särkeä sydäntäni. Varmaan ainoa fiksu teko elämässäni.
Nytkin roikun seitsemättä vuotta naisessa, joka toisen kelpuutti lapsensa isäksi. Sen verran voin kuitenkin luottaa, ettei hän minua enää tule kaipaamaan.
Kiva lukea kohtalotoverista. Raa'ahko kohtalohan se on riutua ilman vastakaikua tunteilleen. Varsinkin sitten kun se toinen löytääkin kumppanin, joka et ole sinä. Sinulla sentään on välillä osunut molemminpuoleistakin kiinnostusta, että toivoa kuitenkin on löytää se oikea.
-AP
En tajua tämmöisiä ihastuksessaan kiinni roikkuvia. Eikö se niin kuin ole ihan päivänselvää, että jos se toinen ei osoita mitään romanttista kiinnostusta sinua kohtaan, niin hän ei silloin ole se oikea sinulle...?! Suomennettuna: olet siis ihastunut väärään ihmiseen. Se oikea sitten tuolla jossain muualla huokailee, kun sinua ei näy eikä kuulu, koska sinä tuhlaat aikaasi väärään ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
En tajua tämmöisiä ihastuksessaan kiinni roikkuvia. Eikö se niin kuin ole ihan päivänselvää, että jos se toinen ei osoita mitään romanttista kiinnostusta sinua kohtaan, niin hän ei silloin ole se oikea sinulle...?! Suomennettuna: olet siis ihastunut väärään ihmiseen. Se oikea sitten tuolla jossain muualla huokailee, kun sinua ei näy eikä kuulu, koska sinä tuhlaat aikaasi väärään ihmiseen.
No siinä tapauksessa "se oikea" tekee jotain väärin, kun emme missään kohtaa. Miksei hän voi olla aktiivinen? Miksi hän vain odottaa?
Ja jos vain odottaa, onko hänkään se oikea?
Hyvä kun uskallat puhua hulluudestasi asian oikeilla nimillä. Nyt tarvitsee enää kysyä miten olet ajatellut ratkaista asian? Siihen on kaksi kelpo vaihtoehtoa: 1. lääkitys, 2. oman käden kautta avustettu poistuma. Älä nyt rupea hannaamaan kun olet jo näin lähellä ratkaisua.
Onko aloittaja sairas? Terve ihminen on puoleensavetävä.
Henkinen ja emotionaalinen hyvinvointi heijastuu ulospäin energiana, joka vetää muita puoleensa.
Terveys tässä yhteydessä ei tarkoita vain fyysistä kuntoa, vaan ennen kaikkea sisäistä tasapainoa, itsevarmuutta ja aitoutta. Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, ei yleensä heijasta tarvetta saada hyväksyntää tai täyttää tyhjyyttä muiden kautta, mikä tekee hänestä usein helpommin lähestyttävän ja houkuttelevamman seurueena.
Puoleensavetävyys kumpuaa usein siitä, että terve ihminen kykenee olemaan läsnä toiselle, kuuntelemaan ja antamaan tilaa myös muille, mikä luo turvallisen ja positiivisen vuorovaikutuksen ilmapiirin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tämmöisiä ihastuksessaan kiinni roikkuvia. Eikö se niin kuin ole ihan päivänselvää, että jos se toinen ei osoita mitään romanttista kiinnostusta sinua kohtaan, niin hän ei silloin ole se oikea sinulle...?! Suomennettuna: olet siis ihastunut väärään ihmiseen. Se oikea sitten tuolla jossain muualla huokailee, kun sinua ei näy eikä kuulu, koska sinä tuhlaat aikaasi väärään ihmiseen.
No siinä tapauksessa "se oikea" tekee jotain väärin, kun emme missään kohtaa. Miksei hän voi olla aktiivinen? Miksi hän vain odottaa?
Ja jos vain odottaa, onko hänkään se oikea?
Rakastuminen on kuulemma pitkälti kemiaa aivoissa ja feromonien erittämistä, jonka ihmiset "haistavat". Jos sinun aivosi askartelevat yhden väärän ihastuksen parissa, et levitä niitä feromonejasi kuin siihen suuntaan. Sinulla ei ole hakua päällä ja siksi kemikaaleja ei erity kuin tämän yhden naisen suuntaan.
Ihmisen luontaiset tuoksut ja feromonit vaikuttavat osaltaan parinmuodostukseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tästä on ihan näyttöäkin kuulemma. Eläimillä nämä toimivat voimakkaasti, ihmisillä heikommin, mutta toimivat kumminkin. Jos käyttää kemiallisia tuoksuja, tämä luontainen tuoksu voi peittyä sellaisen alle. Joku on joskus arvellut, että se voisi olla jopa osasyy vääriin parinmuodostuksiin ja runsaisiin eroihin. Onkin ehdotettu, ettei sitä sopivaa kumppania etsiessä kannattaisi käyttää hajusteita.
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja sairas? Terve ihminen on puoleensavetävä.
Henkinen ja emotionaalinen hyvinvointi heijastuu ulospäin energiana, joka vetää muita puoleensa.
Terveys tässä yhteydessä ei tarkoita vain fyysistä kuntoa, vaan ennen kaikkea sisäistä tasapainoa, itsevarmuutta ja aitoutta. Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, ei yleensä heijasta tarvetta saada hyväksyntää tai täyttää tyhjyyttä muiden kautta, mikä tekee hänestä usein helpommin lähestyttävän ja houkuttelevamman seurueena.
Puoleensavetävyys kumpuaa usein siitä, että terve ihminen kykenee olemaan läsnä toiselle, kuuntelemaan ja antamaan tilaa myös muille, mikä luo turvallisen ja positiivisen vuorovaikutuksen ilmapiirin.
Myös se, että viihtyy yksinkin, omassa elämässään ja itsensä seurassa. Sellainenkin vetää puoleensa.
Valitettavasti myös epätoivo kumppanin löytymisen suhteen huokuu ulospäin ihmisestä ja moni vaistoaa sen ja kokee sellaisen ihmisen yleensä epämiellyttävänä.
Vierailija kirjoitti:
En tajua tämmöisiä ihastuksessaan kiinni roikkuvia. Eikö se niin kuin ole ihan päivänselvää, että jos se toinen ei osoita mitään romanttista kiinnostusta sinua kohtaan, niin hän ei silloin ole se oikea sinulle...?! Suomennettuna: olet siis ihastunut väärään ihmiseen. Se oikea sitten tuolla jossain muualla huokailee, kun sinua ei näy eikä kuulu, koska sinä tuhlaat aikaasi väärään ihmiseen.
Ei minusta ole ikinä kukaan ollut kiinnostunut millään tasolla tämän mainitsemani naisen lisäksi. Siksi minä hänessä roikunkin, koska epätoivoisena pidän häntä viimeisenä mahdollisuutenani kokea rakkautta. Vaikka toisaalta tiedostan sen, että mitään rakkautta ei ole luvassa, se on vaan joku harhainen toive ja ohut oljenkorsi johon olen tarrautunut. Toisaalta sekin tuntui ihan kivalle, että tämä nainen aikoinaan halusi nähdä ihan kaverinakin. Tunsipa edes hetkeksi sen, että joku nainen hyväksyi. Nykyään häntäkään ei enää kiinnosta, en tiedä mikä välillämme sitten muuttui.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja sairas? Terve ihminen on puoleensavetävä.
Henkinen ja emotionaalinen hyvinvointi heijastuu ulospäin energiana, joka vetää muita puoleensa.
Terveys tässä yhteydessä ei tarkoita vain fyysistä kuntoa, vaan ennen kaikkea sisäistä tasapainoa, itsevarmuutta ja aitoutta. Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, ei yleensä heijasta tarvetta saada hyväksyntää tai täyttää tyhjyyttä muiden kautta, mikä tekee hänestä usein helpommin lähestyttävän ja houkuttelevamman seurueena.
Puoleensavetävyys kumpuaa usein siitä, että terve ihminen kykenee olemaan läsnä toiselle, kuuntelemaan ja antamaan tilaa myös muille, mikä luo turvallisen ja positiivisen vuorovaikutuksen ilmapiirin.
Ei minulla naisten kanssa ole mitään itsevarmuutta. Miten voisi olla kun ei ole mitään onnistumisia? Sairauksista en sen enempää tiedä kuin, että tämä yksinäisyys sairastuttaa.
Kyllä minä itseni tunnistan hyvinkin tuosta, että osaan kuunnella, olla läsnä ja antamaan tilaa muille, mutta ei se ole minusta kyllä tehnyt yhtään sen puoleensavetävää. Jotain muita oleellisia ominaisuuksia minulta puuttuu, että olisin puoleensavetävä.
-AP
Pitäiskö hankkia elämä