Toimiva parisuhde ilman kemiaa

Olen sinua noin tuplasti vanhempi ja pitkässä parisuhteessa, joten vastaan siitä näkökulmasta. Voimakkaat tunteet kuuluvat nimenomaan alkuhuumaan, rakastumisvaiheeseen. Muistan sen itsekin, vaikka siitä onkin aikaa. Vuosien myötä suhde muuttuu, rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, joka sekin on hienoa mutta erilaista. Suurten tunnekuohujen sijaan rakastamisessa korostuu enemmän toisen arvostaminen ja huomioiminen, kumppanuus ja jakaminen. Toki kipinää ja intohimoakin pitää olla, ettei suhde muutu pelkäksi ystävyydeksi tai kämppäkaveruudeksi.

Mitä sinä tarkalleen ottaen tarkoitat, kun puhut kemiasta? Seksuaalista vetovoimaa teillä tuntuu olevan, mutta mitä mielestäsi puuttuu? Tarkoitatko henkistä yhteyttä? Ja mikä on se toinen taajuus, johon välillä pääsette?

Hienoa, että pystytte puhumaan tällaisistakin asioista. Moni panttaa tyytymättömyyttään vuosia tai jopa vuosikymmeniä, katkeroituu tai ottaa yllätyseron yrittämättä ensin korjata tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinua noin tuplasti vanhempi ja pitkässä parisuhteessa, joten vastaan siitä näkökulmasta. Voimakkaat tunteet kuuluvat nimenomaan alkuhuumaan, rakastumisvaiheeseen. Muistan sen itsekin, vaikka siitä onkin aikaa. Vuosien myötä suhde muuttuu, rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, joka sekin on hienoa mutta erilaista. Suurten tunnekuohujen sijaan rakastamisessa korostuu enemmän toisen arvostaminen ja huomioiminen, kumppanuus ja jakaminen. Toki kipinää ja intohimoakin pitää olla, ettei suhde muutu pelkäksi ystävyydeksi tai kämppäkaveruudeksi.

Mitä sinä tarkalleen ottaen tarkoitat, kun puhut kemiasta? Seksuaalista vetovoimaa teillä tuntuu olevan, mutta mitä mielestäsi puuttuu? Tarkoitatko henkistä yhteyttä? Ja mikä on se toinen taajuus, johon välillä pääsette?

Hienoa, että pystytte puhumaan tällaisistakin asioista. Moni panttaa tyytymättömyyttään vuosia tai jopa vuosikymmeniä, katkeroituu tai ottaa yllätyseron yrittämättä ensin korjata tilannetta.

Pahoittelut, luin väärin. Puhuit toisen taajuudesta, et toisesta taajuudesta. Ilmeisesti siis koet, että olette jollakin tapaa eri taajuuksilla. Osaatko avata sitä lisää?

Täälläkin tuplasti vanhempi. 

Miltä tuntuu ajatus tämän kumppanin kanssa koko ikä? 
Oletko joskus tuntenut jonkun kanssa syvää kemiaa? En tarkoita nyt sitä nopeeta alkusuhteen huumaa. 

Pitkän suhteen näkökulmasta melko huolestuttavalta kuulostaa jos noin nuorena on jo kemiat hukassa. Toisaalta täynnä kemiaa olevia paskoja suhteita on maailma väärällään. 
Noh, elämä ja päätökset on aina riskejä. 

Ehkä oikea kysymys on, että mikä sulle on tärkeää. Vastaa siihen ainakin ennen lasten saamista, mikäli teillä on niitä aikeissa hankkia. 

Olen kokenut menneisyydessä voimakasta kemiaa. Mutteivät ne ole johtaneet parisuhteeseen, syystä tai toisesta.

Se alkuhuuman tunnekuohu on asia erikseen, vaikkei sekään tule kaikkien kanssa niin lähestulkoon kuitenkin. Syvä kemia tulee siitä että sen toisen ihmisen hermosto on jotenkin hyvin samalla taajuudella, toiminta on soljuvaa ja intuitiivista ja jotenkin ymmärrätte toistemme toimintaa ilman sanoja.

Olemme oppineet kumppanin kanssa myötäilemään toisiamme ja tulleet sujuvammiksi yhteiselossa. Kumppanini kuitenkin on sanonut että hän tunsi mm. Vähemmän häpeän tunnetta ennen minun kanssa seurustelua, mikä tuntuu erikoiselta.

Eli tarkoitan tuolla taajuudella sitä, että kun keskustelemme niin todella herkästi tahattomasti ymmärrän väärin kumppaniani ja hänellä sama. Hän on autistisempi kuin minä, vaikka olen myös kirjolla. Toinen esimerkki on, että esim riita tilanteissa on vaikeampaa löytää sitä rauhaa hänen silmistään; menneisyydessä minulla oli lyhyt ihmissuhde missä käsittämättömällä tavalla silmiin katsominen sulatti kaikki riidat, aivan kuin ne olisivat vain haihtuneet pois.

Tiedän tavoittelevani jotain mitä suurin osa ihmisistä ei ole tai tule kokemaan. Monella tapaa parisuhteemme on tosiaan varsin mainio. 

Kävimme hetki sitten keskustelua parisuhteemme kestosta ja kumppanini sekä minun mielestä todennäköisesti parisuhteemme ei kestä enää montaa vuotta, tai sitten huomattavan pitkään. 

Kumppanini haluaa lapsia, itse olen hieman epävarma asiasta. Tiedän että kumppanini olisi hyvä äiti, mutta ristiriitaisen ja kylmän parisuhteen omanneiden vanhempien kasvattamaan, en haluaisi omille lapsille aiheuttaa mahdollisesti ristiriitaista parisuhdekuvaa.

AP

Olen suhteessa, jossa tuo kuvatunkaltainen 'kemia' puuttuu. Tunnistan selkeästi esimerkiksi että minä tunnen miehen eleiden ja toiminnan takia esimerkiksi häpeää seksissä, enkä voi ahdistuneena tai riitatilanteessa mennä hänen lähelleen. Seksuaalisestikin on hyvin vaikeaa lähestyä häntä ja joskus myös haastavaa edes vastata hänen aloitteisiinsa. 

Mies on vahvahkosti kirjolla, minä en lainkaan. Olen joskus miettinyt, että tekisin aiheesta aloituksen, mutta palstan väärinymmärrysten ja vastakkainasettelun tason huomioiden, olen jättänyt tekemättä.

Puhun itse ehkä mielummin yhteyden tai yhteisen taajuuden puuttumisesta, koska sitä mitä miellän kemiaksi, meillä kyllä on. Miehen autistinen kiinnostus suuntautuu mm. salille ja tiettyihin urheilun muotoihin eli keho on enemmän kuin mieleeni, pidän hänen kasvoistaan, hänen tuoksunsa on miellyttävä, iho on miellyttävä koskea. Elekieli ja se, että koen oloni yksinäiseksi, ovat ongelma. Hän on hyvin älykäs, muttei lainkaan luova tai tunteikas tai sellainen hauska ja villi kuin minä. Olen joskus ollut enemmän itseni kaltaisen miehen kanssa se oli kai se minun kultaisen standardin suhde jossa kemiat ei koskaan sammuneet vuosienkaan aikana. Ja kyllä, se oli silti suhteena ihan kestämätön eikä sen varaan olisi koskaan voinut perustaa mitään vakaata. 

Mutta seksissä esimerkiksi tämän miehen kanssa tunnen itseni usein inhottavaksi. Olen tottunut että minua nuollaan ahneesti, toiminta on ronskia, pikkarit nuuskitaan, pyllyä läpsitään.

Ja mieheni toiminta on tähän verrattuna todella estyneen oloista. Otan kaikki hänen aistiherkkyytensä ja jumittamisensa hyvin henkilökohtaisesti ja tunnen lähinnä epätoivoa kun mietin että en enää koskaan saa oikeasti hyvää seksiä tai koe sitä että minua pidellään ja lohdutetaan kun jokin on hätänä. 

Hän kyllä haluaa tehdä kaikkensa että olen tyytyväinen, mutta jokin toiminnassa tökkii. Jos minä vien ja ohjeistan niin välillä löytyy ihan uskomaton flow siihen toimintaan. Mutta en halua että se on aina kauhean vaivan takana. 

N, 34

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut menneisyydessä voimakasta kemiaa. Mutteivät ne ole johtaneet parisuhteeseen, syystä tai toisesta.

 

Se alkuhuuman tunnekuohu on asia erikseen, vaikkei sekään tule kaikkien kanssa niin lähestulkoon kuitenkin. Syvä kemia tulee siitä että sen toisen ihmisen hermosto on jotenkin hyvin samalla taajuudella, toiminta on soljuvaa ja intuitiivista ja jotenkin ymmärrätte toistemme toimintaa ilman sanoja.

 

Olemme oppineet kumppanin kanssa myötäilemään toisiamme ja tulleet sujuvammiksi yhteiselossa. Kumppanini kuitenkin on sanonut että hän tunsi mm. Vähemmän häpeän tunnetta ennen minun kanssa seurustelua, mikä tuntuu erikoiselta.

 

Eli tarkoitan tuolla taajuudella sitä, että kun keskustelemme niin todella herkästi tahattomasti ymmärrän väärin kumppaniani ja hänellä sama. Hän on autistisempi kuin minä, vaikka olen myös kirjolla. Toinen esimerkki on, että esim riita tilanteissa on vaikeampaa löytää sitä rauhaa hänen silmistään; menneisyydessä minulla oli lyhyt ihmissuhde missä käsittämättömällä tavalla silmiin katsominen sulatti kaikki riidat, aivan kuin ne olisivat vain haihtuneet pois.

 

Tiedän tavoittelevani jotain mitä suurin osa ihmisistä ei ole tai tule kokemaan. Monella tapaa parisuhteemme on tosiaan varsin mainio. 

 

Kävimme hetki sitten keskustelua parisuhteemme kestosta ja kumppanini sekä minun mielestä todennäköisesti parisuhteemme ei kestä enää montaa vuotta, tai sitten huomattavan pitkään. 

 

Kumppanini haluaa lapsia, itse olen hieman epävarma asiasta. Tiedän että kumppanini olisi hyvä äiti, mutta ristiriitaisen ja kylmän parisuhteen omanneiden vanhempien kasvattamaan, en haluaisi omille lapsille aiheuttaa mahdollisesti ristiriitaista parisuhdekuvaa.

 

AP

Olen kommentin 1/5 kirjoittaja. Nyt ymmärrän paremmin, mitä tarkoitat kemialla ja samalla taajuudella. Ja koska olet kokenut vahvaa kemiaa aiemmin, niin tiedät miltä se tuntuu.

Minusta vaikuttaa, että kyse on pitkälti kommunikaation vaikeuksista. Kommunikaatiotahan eivät ole vain sanat vaan myös ilmeet, eleet ja kaikki ei-sanallinen viestintä. Jos se tökkii, ei yhdessä oleminen tunnu luontevalta ja solju itsestään. Kirjolla oleminen varmaankin tuo siihen omat haasteensa. Minulla ei ole siitä omakohtaista kokemusta, joten tiedät minua paremmin.

Tulee kuitenkin mieleen, että hyödyttäisikö teitä pariterapia tms. jossa ulkopuolisen ihmisen kanssa voisitte käydä noita asioita läpi. Pohtia kommunikaatiota ja toimintamallejanne suhteessa. Keskustelutaitoa ja -halukkuutta teillä selvästi on.

Olen samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa siitä, että nuo asiat pitää ratkaista ennen kuin suunnittelette lasten hankkimista. Niin ihania kuin lapset ovatkin, lapsiperhearki tuo lisähaasteita parisuhteeseen. Vankalla pohjalla oleva parisuhde ne kyllä kestää, siitä on maailma pullollaan esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Olen suhteessa, jossa tuo kuvatunkaltainen 'kemia' puuttuu. Tunnistan selkeästi esimerkiksi että minä tunnen miehen eleiden ja toiminnan takia esimerkiksi häpeää seksissä, enkä voi ahdistuneena tai riitatilanteessa mennä hänen lähelleen. Seksuaalisestikin on hyvin vaikeaa lähestyä häntä ja joskus myös haastavaa edes vastata hänen aloitteisiinsa. 

 

Mies on vahvahkosti kirjolla, minä en lainkaan. Olen joskus miettinyt, että tekisin aiheesta aloituksen, mutta palstan väärinymmärrysten ja vastakkainasettelun tason huomioiden, olen jättänyt tekemättä.

 

Puhun itse ehkä mielummin yhteyden tai yhteisen taajuuden puuttumisesta, koska sitä mitä miellän kemiaksi, meillä kyllä on. Miehen autistinen kiinnostus suuntautuu mm. salille ja tiettyihin urheilun muotoihin eli keho on enemmän kuin mieleeni, pidän hänen kasvoistaan, hänen tuoksunsa on miellyttävä, iho on miellyttävä koskea. Elekieli ja se, että koen oloni yksinäiseksi, ovat ongelma. Hän on hyvin älykäs, muttei lainkaan luova tai tunteikas tai sellainen hauska ja villi kuin minä. Olen joskus ollut enemmän itseni kaltaisen miehen kanssa se oli kai se minun kultaisen standardin suhde jossa kemiat ei koskaan sammuneet vuosienkaan aikana. Ja kyllä, se oli silti suhteena ihan kestämätön eikä sen varaan olisi koskaan voinut perustaa mitään vakaata. 

 

Mutta seksissä esimerkiksi tämän miehen kanssa tunnen itseni usein inhottavaksi. Olen tottunut että minua nuollaan ahneesti, toiminta on ronskia, pikkarit nuuskitaan, pyllyä läpsitään.

Ja mieheni toiminta on tähän verrattuna todella estyneen oloista. Otan kaikki hänen aistiherkkyytensä ja jumittamisensa hyvin henkilökohtaisesti ja tunnen lähinnä epätoivoa kun mietin että en enää koskaan saa oikeasti hyvää seksiä tai koe sitä että minua pidellään ja lohdutetaan kun jokin on hätänä. 

 

Hän kyllä haluaa tehdä kaikkensa että olen tyytyväinen, mutta jokin toiminnassa tökkii. Jos minä vien ja ohjeistan niin välillä löytyy ihan uskomaton flow siihen toimintaan. Mutta en halua että se on aina kauhean vaivan takana. 

 

N, 34

Tässä jälleen viestin 1/5 kirjoittaja. Ikävää ettet ole uskaltanut tehdä aloitusta tilanteestasi. Näin sivullisen silmin siinä on paljon samoja tekijöitä kuin AP:n tilanteessa. Muun muassa toisen tai kummankin kirjolla oleminen, joka varmasti vaikuttaa jollakin tapaa kummassakin suhteessa. 

Minun nähdäkseni teilläkin on suhteessa paljon kysymys kommunikaation ongelmista, josta kirjoitin edellisessä viestissä. En toista sitä tähän.

Toivottavasti tämä ketju pysyy asiallisena ja tulee hyviä kommentteja teille kummallekin. Ehkä voitte saada AP:n kanssa toisistanne myös eräänlaista vertaistukea. Minä jään seuraamaan keskustelua sivummalta, että muutkin kommentoijat saavat tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinua noin tuplasti vanhempi ja pitkässä parisuhteessa, joten vastaan siitä näkökulmasta. Voimakkaat tunteet kuuluvat nimenomaan alkuhuumaan, rakastumisvaiheeseen. Muistan sen itsekin, vaikka siitä onkin aikaa. Vuosien myötä suhde muuttuu, rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, joka sekin on hienoa mutta erilaista. Suurten tunnekuohujen sijaan rakastamisessa korostuu enemmän toisen arvostaminen ja huomioiminen, kumppanuus ja jakaminen. Toki kipinää ja intohimoakin pitää olla, ettei suhde muutu pelkäksi ystävyydeksi tai kämppäkaveruudeksi.

Mitä sinä tarkalleen ottaen tarkoitat, kun puhut kemiasta? Seksuaalista vetovoimaa teillä tuntuu olevan, mutta mitä mielestäsi puuttuu? Tarkoitatko henkistä yhteyttä? Ja mikä on se toinen taajuus, johon välillä pääsette?

Hienoa, että pystytte puhumaan tällaisistakin asioista. Moni panttaa tyytymättömyyttään vuosia tai jopa vuosikymmeniä, katkeroituu tai ottaa yllätyseron yrittämättä ensin korjata tilannetta.

Mistäs kipinä ja intohimo pitkässä suhteessa muodostuvat? Tuntuu olevan kaveripiirissä enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että seksi ja intohimo kuolevat suhteissa, ja tilalle tulevat ruuhkavuodet, ruuhkavuosien jälkeinen tyhjyys ja etäisyys ja sitten ero.

En ole tuo eka kommentoija. Mutta yli 25v pitkässä intohimoisessa liitossa. 
Ensinnä pitää hyväksyä että on vaiheita. Kuten pikkulapsiajat. Ne ajat kun molemmat on puhki ja stressaantuneita. Ei ne ole parisuhteen huonoiden vika vaan ulkopuolelta tulevaa. Kun osapuolet ”lepäävät toisissaan”, luottavat ja ilman vihanpitoja ja kiukutteluja yrittävät antaa toisilleen parastaan ja vaalia hyvää, niin se pitää kasassa stressivaiheina. Enkä muista tiedä, mutta meillä ainakin on selvä syklisyys suhteessa. Rakastumme toisiimme uudestaan. Ties kuinka monta kertaa vuosien aikana. En tiedä miksi tämä tapahtuu. Luulen että sillä on paljon sen kanssa tekemistä että olemme hyvin avoimia toisillemme ja haluamme hyvää. 

Vuosien mittaan se suhteen syvyys vaan kasvaa. Samoin kasvaa yhteys, joka näkyy myös kosketuksessa, antautumisessa ja intohimossa. 

Näin ainakin meillä. Tiedän ettei kaikilla. 

Jokainen suhde on varmasti omanlaisensa- ehkä jotain yleismaailmallisia mekanismeja on..

Vierailija kirjoitti:

En ole tuo eka kommentoija. Mutta yli 25v pitkässä intohimoisessa liitossa. 
Ensinnä pitää hyväksyä että on vaiheita. Kuten pikkulapsiajat. Ne ajat kun molemmat on puhki ja stressaantuneita. Ei ne ole parisuhteen huonoiden vika vaan ulkopuolelta tulevaa. Kun osapuolet ”lepäävät toisissaan”, luottavat ja ilman vihanpitoja ja kiukutteluja yrittävät antaa toisilleen parastaan ja vaalia hyvää, niin se pitää kasassa stressivaiheina. Enkä muista tiedä, mutta meillä ainakin on selvä syklisyys suhteessa. Rakastumme toisiimme uudestaan. Ties kuinka monta kertaa vuosien aikana. En tiedä miksi tämä tapahtuu. Luulen että sillä on paljon sen kanssa tekemistä että olemme hyvin avoimia toisillemme ja haluamme hyvää. 

Vuosien mittaan se suhteen syvyys vaan kasvaa. Samoin kasvaa yhteys, joka näkyy myös kosketuksessa, antautumisessa ja intohimossa. 

Näin ainakin meillä. Tiedän ettei kaikilla. 

Jokainen suhde on varmasti omanlaisensa- ehkä jotain yleismaailmallisia mekanismeja on..

Sanoissasi on elämänkokemuksen tuomaa viisautta. Kun on vahva kumppanuus, kunnioitus ja yhteys toiseen, niin hankalistakin jaksoista pääsee yli. Se vaatii sitoutumista ja välillä silkkaa tahdonvoimaa. Kuvailemasi syklisyys, toiseen rakastuminen yhä uudelleen on hieno asia. Tuo kipinä on varmasti teidän pitkän suhteenne salaisuus. Olette onnekkaita. Itsekin olen sen kokenut, mutta valitettavasti se ei kaikilla toimi noin.

Näitä lähtökohtaisesti ilman kunnollista kemiaa syntyneitä suhteita on todella paljon, et ole ainoa vaan moni mun kaverikin on samassa tilanteessa. Itse treffailin teininä läpi jonkun 2-30 naista ja sitten löytyi sellainen jonka kanssa kemia oli molemmin puolin aivan sietämättömän kova. 

Nyt 17v myöhemmin ollaan naimissa, meillä on lapsikatras ja se kemia on edelleen yhtä kova kun sillon teininä, seksiä läheisyyttä, ja yöhön jatkuvia keskusteluja on edelleen yhtä paljon kun silloin. Eli sanoisin kaikille että etsikää se nainen tai mies jonka kanssa ne kemiat osuu kunnolla yksiin älkääkä kituko suhteessa missä ne kemiat puuttuu.