Minkälaiset miehet eivät arvosta pitkää avioliittoaan ja perhettään, vaan lähtevät vieraan naisen matkaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut 30 vuotta saman naisen kanssa ja kolmesti rakastunut toiseen ja meinannut lähteä avioliitosta. Sitten olen herännyt huumasta ja miettinyt, mitä se toinen nainen minulle enemmän antaisi kuin oma. Arki se tulee vaikka luulisi millaisen prinsessan elämäänsä saaneen. Nyt olen päättänyt, etten petä. Vaimoni on kaunis, hauska ja kultainen. Kamalaa olisi hänet menettää toiselle miehelle. 

Näin on, Pirjo!

Veikkaan että vaikka millaiset, mutta liittonsa tyytymättömät ja vaihtelua kaipaavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan etsii vihreämpää ruohoa jos sexiä ei oo tarpeeksi tai nainen nalkuttaa koko ajan turhista. Meillä oli roolit toisinpäin. Mies nalkutti ja vittuili. Sexiä ei ollu. Sit kun huomasi että olis muitakin ottajia mulla ja hain eroa nii Johan sit olis piirakka kelvannu. Sanoin että ei sit. Ero tuli ja, sen päätöksen jälkeen ei tullu muruakaan. 

Itse en nalkuta koskaan. Joka kerta kun olen ollut tyytymätön mieheeni, olen ottanut rakastajan. Nämä suhteet kestäneet 4-8kk.

En pidä riitelystä.

Kuullostaa enemmänkin, että olet elämässä poljettu ja alistuvainen. Kykenemättömyyttäsi kohdata vaikeita tilanteita aiheutat itsellesi huomattavasti enemmän haittaa. 

Tuollaisella nöösiydellä ei varmaan ole työelämässäkään pitkälti päästy? Jotain jees-jees -jobeja saa, muttei päätöksiä vaativia kovempia tehtäviä.

Akateeminen ja asiantuntijatehtävissä. Brutto 4300€.

Brutto 4300€

I rest my case.

Senkun. 

Jos nainen antaa palautetta, hän nalkuttaa.

Jos nainen ottaa onnensa omiin käsiin - eli sivusuhteita, hän onkin alistettu?

Onko tämä vähän kuin lasten kasvatuksessa, että aina väärin tehty?

Nalkuttamisen ja laadukkaan sekä avoimen kommunikaation välillä on aika pirun iso aukko. Sellainen turhanpäiväinen narina ei ketään kiinnosta, mutta tiukasti asiasta verbaalisesti yhteenottaminen on vain tervettä. Niin töissä kuin parisuhteissakin. 

Omalla kohdalla surkeimpia suhdevirityksiä on juuri sellaiset kädenlämpöiset hällä väliä tapaukset. Ei uskalleta puhua reilusti isoista asioista, kuten avioliitto/avioehto, lapset, talonhankinta, sijoitussuunnitelmat, konkreettiset elämäntavoitteet ja niiden eteen tehtävät panostukset. Sellaista turhaa hymistelyä jostain kuka joi montako annosta, kuka pessyt pyykkiä kuinka monta koneellista, miksei käydä jossain tylsän kaverini luona jne.

Parhaat tapaukset on olleet yleensä myös työelämässä päättävissä asemissa olevia, koska sinne pääseminen, ja siellä eteneminen, vaatii halua tehdä isompia päätöksiä tietäen, että ne herättävät riitaa ja jopa suoraa huutoa. Olen itse ollut useammassa ylemmän keskijohdon palaverissa, jossa karjutaan ja uhkaillaan ihan suoraan. Asiasta niissäkin riidellään. Oma esimies johtoryhmän jäsenenä naureskelee, että johtoryhmän kokoukset on välistä kuin kylätappeluita. Siinä on kuitenkin oma pesti aina välittömässä vaarassa, kun ei ole irtosanomisaikaa. Sitä mentaliteettia ei voi erottaa työ- ja kotiversioihin. (Kun ei ole myöskään työaikaa.)

Joo, no me ollaan oltu yhdessä 22 vuotta, josta naimisissa 20 vuotta. Miehen bruttotulot 3800€, minun 4300€. 

Meillä kolme velatonta omistusasuntoa Helsingissä (2 Kantakaupungissa ja yksi Kaarelassa). Lisänä velaton kesäpaikka Suvisaaristossa.

 

Yhdessä ollaan kaikki hankittu, päätetty ja maksettu. Ollaan nelikymppisiä. 

Mutta olet niin naismunaton, ettet kykene eroamaan, kun ei enää napostele?

Selkäranka kuin päälletallattavalla pihaetanalla.

 

-eri

PS: omaisuuserät ja tulot ei sellaisenaan täsmää

No näin meillä nyt on. Elä sen kanssa. Yhdet perinnöt saatu.

Ostettiin eka yhteinen asunto heti maisterin paperien ja ekan työpaikan saamisen jälkeen 2-kymppisinä. Sen arvo nousi 40% 10:n vuoden aikana. Siitä sitten uppgreidaamaan.

Olet selkeästi jostain työläisperheestä ja niitä asuntovelkaisia Kokoomuksen äänestäjiä :). Itse olen ollut jäsen 2000-luvun alusta alkaen ja vanhempani ovat tutustuneet Tuhatkunnan bileissä Hgin yliopistolla -70-luvulla. Molemmat väitelleet nk. kovista tieteistä. 

Mistä pääaineesta sinun vanhempasi väittelivät?

Ei väitellyt mistään. Toinen maisteri, toinen yrittäjä ammattikoulutaustalla. Molemmat edelleen hengissä, joten ei ole perintöä jaettu. Yrityksen osalta järjestelyt tehty, mutta työ sen osalta jatkuu sisarusten toimesta.

Omat vuositulot lähemmäs 200k ollut jo yli 10 vuotta, joten jotensakin ei kiinnosta perinnöt, tai muiden tekemät rahat.

Itselle tärkeintä elämässä on omatoiminen pärjääminen, kyvykkyys, uskallus ja rohkeus. Kuten ollut vanhemmillekin.

Suhdesuhmurointi kuullostaa niin ameebalta tekemiseltä, etten vain pysty arvostamaan niin heikkoa ihmistä. Kardashianeilla tjsp on saatua rahaa, mutta pidän täysinä sirkusklovneina.

...En usko, että tulemme tapaamaan koskaan Ritarihuoneella kuitenkaan, onneksi.

Eli alempaa keskiluokkaa. Meilläkin vielä suurin osa vanhemmista hengissä.

Köyhät puhuvat aina tuloista, varakkaat varallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Rassukat, jotka kuvittelevat kaiken olevan parempaa muualla.

Mukavampaa yksin tai toisen naisen kuin nykymuijan kanssa. Pattayalla saa kaksi yhden hinnalla.

Eivät ne kaikki avioliitot niin kaksisia ole, siinäkö sitä sitten pitäisi hitsata arkkuun saakka? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan etsii vihreämpää ruohoa jos sexiä ei oo tarpeeksi tai nainen nalkuttaa koko ajan turhista. Meillä oli roolit toisinpäin. Mies nalkutti ja vittuili. Sexiä ei ollu. Sit kun huomasi että olis muitakin ottajia mulla ja hain eroa nii Johan sit olis piirakka kelvannu. Sanoin että ei sit. Ero tuli ja, sen päätöksen jälkeen ei tullu muruakaan. 

Itse en nalkuta koskaan. Joka kerta kun olen ollut tyytymätön mieheeni, olen ottanut rakastajan. Nämä suhteet kestäneet 4-8kk.

En pidä riitelystä.

Kuullostaa enemmänkin, että olet elämässä poljettu ja alistuvainen. Kykenemättömyyttäsi kohdata vaikeita tilanteita aiheutat itsellesi huomattavasti enemmän haittaa. 

Tuollaisella nöösiydellä ei varmaan ole työelämässäkään pitkälti päästy? Jotain jees-jees -jobeja saa, muttei päätöksiä vaativia kovempia tehtäviä.

Akateeminen ja asiantuntijatehtävissä. Brutto 4300€.

Brutto 4300€

I rest my case.

Senkun. 

Jos nainen antaa palautetta, hän nalkuttaa.

Jos nainen ottaa onnensa omiin käsiin - eli sivusuhteita, hän onkin alistettu?

Onko tämä vähän kuin lasten kasvatuksessa, että aina väärin tehty?

Nalkuttamisen ja laadukkaan sekä avoimen kommunikaation välillä on aika pirun iso aukko. Sellainen turhanpäiväinen narina ei ketään kiinnosta, mutta tiukasti asiasta verbaalisesti yhteenottaminen on vain tervettä. Niin töissä kuin parisuhteissakin. 

Omalla kohdalla surkeimpia suhdevirityksiä on juuri sellaiset kädenlämpöiset hällä väliä tapaukset. Ei uskalleta puhua reilusti isoista asioista, kuten avioliitto/avioehto, lapset, talonhankinta, sijoitussuunnitelmat, konkreettiset elämäntavoitteet ja niiden eteen tehtävät panostukset. Sellaista turhaa hymistelyä jostain kuka joi montako annosta, kuka pessyt pyykkiä kuinka monta koneellista, miksei käydä jossain tylsän kaverini luona jne.

Parhaat tapaukset on olleet yleensä myös työelämässä päättävissä asemissa olevia, koska sinne pääseminen, ja siellä eteneminen, vaatii halua tehdä isompia päätöksiä tietäen, että ne herättävät riitaa ja jopa suoraa huutoa. Olen itse ollut useammassa ylemmän keskijohdon palaverissa, jossa karjutaan ja uhkaillaan ihan suoraan. Asiasta niissäkin riidellään. Oma esimies johtoryhmän jäsenenä naureskelee, että johtoryhmän kokoukset on välistä kuin kylätappeluita. Siinä on kuitenkin oma pesti aina välittömässä vaarassa, kun ei ole irtosanomisaikaa. Sitä mentaliteettia ei voi erottaa työ- ja kotiversioihin. (Kun ei ole myöskään työaikaa.)

Joo, no me ollaan oltu yhdessä 22 vuotta, josta naimisissa 20 vuotta. Miehen bruttotulot 3800€, minun 4300€. 

Meillä kolme velatonta omistusasuntoa Helsingissä (2 Kantakaupungissa ja yksi Kaarelassa). Lisänä velaton kesäpaikka Suvisaaristossa.

 

Yhdessä ollaan kaikki hankittu, päätetty ja maksettu. Ollaan nelikymppisiä. 

Mutta olet niin naismunaton, ettet kykene eroamaan, kun ei enää napostele?

Selkäranka kuin päälletallattavalla pihaetanalla.

 

-eri

PS: omaisuuserät ja tulot ei sellaisenaan täsmää

No näin meillä nyt on. Elä sen kanssa. Yhdet perinnöt saatu.

Ostettiin eka yhteinen asunto heti maisterin paperien ja ekan työpaikan saamisen jälkeen 2-kymppisinä. Sen arvo nousi 40% 10:n vuoden aikana. Siitä sitten uppgreidaamaan.

Olet selkeästi jostain työläisperheestä ja niitä asuntovelkaisia Kokoomuksen äänestäjiä :). Itse olen ollut jäsen 2000-luvun alusta alkaen ja vanhempani ovat tutustuneet Tuhatkunnan bileissä Hgin yliopistolla -70-luvulla. Molemmat väitelleet nk. kovista tieteistä. 

Mistä pääaineesta sinun vanhempasi väittelivät?

Ei väitellyt mistään. Toinen maisteri, toinen yrittäjä ammattikoulutaustalla. Molemmat edelleen hengissä, joten ei ole perintöä jaettu. Yrityksen osalta järjestelyt tehty, mutta työ sen osalta jatkuu sisarusten toimesta.

Omat vuositulot lähemmäs 200k ollut jo yli 10 vuotta, joten jotensakin ei kiinnosta perinnöt, tai muiden tekemät rahat.

Itselle tärkeintä elämässä on omatoiminen pärjääminen, kyvykkyys, uskallus ja rohkeus. Kuten ollut vanhemmillekin.

Suhdesuhmurointi kuullostaa niin ameebalta tekemiseltä, etten vain pysty arvostamaan niin heikkoa ihmistä. Kardashianeilla tjsp on saatua rahaa, mutta pidän täysinä sirkusklovneina.

...En usko, että tulemme tapaamaan koskaan Ritarihuoneella kuitenkaan, onneksi.

Eli alempaa keskiluokkaa. Meilläkin vielä suurin osa vanhemmista hengissä.

Köyhät puhuvat aina tuloista, varakkaat varallisuudesta.

Itse ansaittu vs "mufan" ansaitsema.

Valtaosassa tapauksia "mufa" häpeäisi jälkipolviaan.

Puutteessa elävät miehet. Monta vuotta ilman seksiä tekee tehtävänsä ja mies ei sitä kestä.

Naisille seksittömyys ei ole ongelma, kun halukkuus enintäänkin vain kymmenesosa miehen haluista. Tästä syystä naiset ei kykene ymmärtämään miehen kokemaa henkistä tuskaa, kun joutuu olemaan vuosia ilman seksiä.

Vierailija kirjoitti:

#miesvihanäkyväksi

Mikä tässä on miesvihaa? 

T. Huonosta liitosta eronnut mies

Vierailija kirjoitti:

Kiitos lähden mielelläni. Kaluni värähtelee ja toimii kompassinneulana makean, ehkä jopa korkkaamattoman pilun luo.

Minullakin pippeli värähtelee

Haluutko telakoitua?

Vierailija kirjoitti:

Rassukat, jotka kuvittelevat kaiken olevan parempaa muualla.

En ole vielä eronnut, mutta tekemässä lähtöä. 2 lasta maailmalla, 1 teini vielä kotona. Liitto on kuollut pystyyn, ja seksiä on ollut viimeksi 10 vuotta sitten. 

Mikä tahansa olisi parempaa kuin tämä. Ei ole kuvitelmaa.

Ää oisko sellaisen vaimon miehet joiden akka kotona ei hoida omaa tonttiaan kondikseen vaan mies joutuu käymään vieraissa kokemassa miltä tuntuu munan imeminen ja lastin irrotus kitalakeen

Miksei naiset hoida miehiään kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Puutteessa elävät miehet. Monta vuotta ilman seksiä tekee tehtävänsä ja mies ei sitä kestä.

Naisille seksittömyys ei ole ongelma, kun halukkuus enintäänkin vain kymmenesosa miehen haluista. Tästä syystä naiset ei kykene ymmärtämään miehen kokemaa henkistä tuskaa, kun joutuu olemaan vuosia ilman seksiä.

Hah hah. Kyllä se ongelma on naisillekin. 

Vierailija kirjoitti:

No niin, miten kysyjämiehen poliittinen näkemys täsmää hänen sosioekonomisten juuriensa kanssa?

Vanhempien pääaineet ja väitöskirjojaan aiheet, kiitos!

T. Kokoomuksen jäsen vuodesta 2003

nyt pädetään!

terv. viiden ammatin maisteri