Miten voi yhtäkkiä ihastua?

Joo, juuri näin. Muistot palaavat mieleen ja hoksaa että sehän olikin ihana, en vain tajunnut silloin 

Yhtäkkinen ihastuminen on alitajuntainen, automaattinen reaktio, johon tietoisella vapaalla tahdolla ei ole osaa eikä arpaa. Aivot voivat silmänräpäyksessä päättää, että jokin toinen ihminen on meille juuri sillä hetkellä merkityksellinen. Tämä voi tapahtua yhtä lailla täysin tuntemattoman ihmisen kohdalla kuin sellaisenkin tuttavan tai vanhan luokkakaverin kanssa, jota on aiemmin pitänyt vain ystävänä.

Tämä asia on naisille deittikumppanissa kynnyskysymys – eikä se ole pituus

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000011873353.html

Toi ylempi linkki on totta. Sen takia ei kannata koskaan kuunnella jos nainen tai mies sanoo esim somessa jotain "bare minimum" listoja kumppanille, koska joka kerta kun ne tekee sitä niin ne paljastaa sen että ne ei tiedä miten ihmisen sisäiset mekanismit toimii. Kemia ei ole päätettävissä oleva asia vaan ihmisen hermosto, psykologinen rakenne, erilaiset feromonit yms päättää sen ennen kuin ihminen edes tajuaa sitä itse. Se ei ole ns vapaata valintaa ollenkaan. Sen ihminen voi valita kenen kanssa aikaa viettää, mutta se keneen se isoin leimahdus kolahtaa, sitä ihminen ei voi päättää.

Todellakin on käynyt näin. Lottovoitto, en olisi voinut aavistaa tällaista.

Äkkinäinen katsekin riittää, niin minulle tapahtui, ja oltiin yhdessä yli viisikymmentä vuotta.

Itsekin haluaisin vielä joskus ihastua mutta pelkään, eetä en enää siihen kykene tai pysty kun liian monta kertaa olen saanut tuntea ja huomata, että se olin vain minä, joka ihastui ja toinen haluaa olla jatkossa jotain muuta ja haaveeni ja toiveeni edetä ihastukseni kanssa parisuhteeseen murskautui. Ei kenelläkään tietenkään ole mikään velvollisuus rakastaa ja taikiintyä minuun mutta olisi se yksi ja erityinen edes kerran eläessä mukava, joskus vielä kohdata. - Viimeksi kun näin luokkakavereitani vuosien takaa ihmettelin miten vähän he olivat vuosikymmenten jälkeen muuttuneet.

Naisen tunteita ohjaa täysin hormoonit.

Tunnereaktiot usein jopa hallitsemattomia.

Siksi naista ei koskaan päättävään asemaan.

Varsinkin men opaussissa naisen käytös arvaamatonta

Vierailija kirjoitti:

Naisen tunteita ohjaa täysin hormoonit.

Tunnereaktiot usein jopa hallitsemattomia.

Siksi naista ei koskaan päättävään asemaan.

Varsinkin men opaussissa naisen käytös arvaamatonta

Milloin historian aikana olisi seurannutt mitään yksinomaisesti vain hyvää siitä, että mies tai miehet olisivat olleet yksin vallassa ilman ainoatakaan naista?

- En ainakaan itse muista tällaista ajankohtaa.

Uskovainen mies

Käynyt  on. Mies on vaan varattu, niinkuin minäkin. Hankala tilanne vielä kun mies käy paljon töissä ja musiikki harrastuksessa. Ihastus/rakkaus  on vaan niin kaiken vievää , hukuttavaa.

No ehkä se ei silloin kiinnostanut koska olit joku pissis ja mies rillipäinen pitsanaamanörtti. Mutta aah kun vuosien aikana siitä onkin kasvanut laatikkoleuka ja vielä hyvin rahaa tuottavassa työssäkin, salamaihastus iskee välittömästi!