Miehen suku?

Minä olen aina sanonut, etten kavereeraa sukulaisteni kanssa siksi, että ovat sukulaisia vaan ennemminkin siitäkin huolimatta.

Mikä on tämä ilmiö, jossa vieras ihminen "otetaan sukuun"?

Ihan uutta minulle, ikuiselle introvertille. Miksi tämä on "hienoa"? Eihän se nyt sovi kaikille, itse avioiduin miehen enkä sukunsa kanssa. 

Ap jatkaa vielä vähän.

Palsanmäkeä haastateltiin ja kysyttiin oudointa asiaa, jota on tarjottu kaupattavksi. Oma anoppi, sanoi hän.

Minäkin voisin laittaa saman jutun myyntiin. 

Tunnistan tuon otetaan sukuun -ajattelun toisen vanhempani suvun kautta. Laittamalla hynttyyt yhteen jonkun suvun jäsenen kanssa otetaan toisaalta ihan lämpimästi osaksi yhteisöä, mutta kyllä siihen toisaalta liittyy myös paljon oletuksia siitä, kuinka tämän "sukuun otetun" tulee olla ja toimia. On joku ihmeellinen suvun tapa ja malli, jonka mukaan jotenkin sisäsyntyisesti pitäisi alkaa käyttäytyä, vaikka kukaan ei näitä tapoja kerro.
Hassua on kyllä sekin, että tämä sukuun ottaminen tapahtuu vain toiseen suuntaan: esimerkiksi minun puolisoni liittyy osaksi minun sukuani, mutta kenellekään ei tule mieleen, että minä saati kukaan heistä mitenkään liittyisi puolisoni sukuun. Sama oli jo vanhempieni aikaan, toinen heistä siirtyi osaksi toisen sukua, mutta sen jälkeen vähitellen yhteydenpito sinne "sukuun otetun" sukuun alkoi hiipua.

Kiitos, että vastasit!

Luulen, että tuo  "sukuun ottaminen" on jokin menneisyyden käytäntö, jolloin uusi suvun jäsen otettiin piiaksi. Maatalousyhteiskunnassa oli aina käyttöä uudelle käsiparille.

ap