Vieläkö Kalastajan Vaimo on Norjassa? Mitäköhän tekee?
Oli niin surullista viimeiset vuodet se meininki siinä liitossa. Enkä päässyt ihan kiinni siihen uuteen rakkauteen, että oliko se nyt niin ihanaa kuitenkaan,
Vieläkö julkaisee missään? Mitenköhän menee?
Minä en siis ole missään instoissa, facessa enkä tiktokissa. En ole eläissöni tiktokkia avannut. Instaa yritin mutta en osaa sitä käyttää tai en päässyt sitä selaamaan.
Kommentit (7)
Kenen kans siis nyt on ja vieläkö on hoitaja?
Hienosti näyttää menevän. Upea, uusi koti. Ulkomaanmatkoja. Onnellisen näköinen. Nykyään on sen lääkärin vaimo. En tiedä, käykö töissä.
Vierailija kirjoitti:
Olihan se tosi surullista, kun miettii Asgeirin ääretöntä uhrautuvaisuutta. Mies istui ratissa varmaan viisi kertaa vuodessa ajaen Lillesandista Kotkaan asti (blogin alkuaikoina jopa ajokortittoman) vaimonsa koti-ikävän vuoksi, samalla kun hänen omat vanhempansa unohdettiin. Asgeir remppasi Lillesandissa omakotitalon, hoiti arjen logistiikkaa, teki ruokaa, hoiti lapsia ja antoi koko oman elämänsä sekä uransa vaimonsa blogibrändin rakennuspalikoiksi. Siihen nähden se jatkuva julkinen marttyyriys siitä, kuinka vaimo muka jätettiin ”yksin” lasten kanssa Asgeirin työn ajaksi Kuubassa, tuntuu epäreilulta – varsinkin kun joka ikinen kerta mukana reissussa tai apuna oli joko paras ystävä perheineen, omat eronneet vanhemmat tai joku muu.
Eikä tavallisen työtä tekevän miehen lompakko tietenkään riittänyt toteuttamaan suuria unelmia vanhasta merenrantahuvilasta. On helppo siirtyä uuteen liittoon hehkuttamaan onnea, kun uusi kumppani on hyvätuloinen lääkäri, jolla on varaa ostaa valmiit puitteet ja luksustalo suoraan rahalla. Tämä tekee tilanteesta Asgeirin kannalta entistä surullisemman. Ja kai ne molemmat Instassa sun muualla edelleen ovat.
Joo, somen kiiltokuvaan on helppo hukata todellisuus. Instaramissa voit näyttää vain parhaat palat, remontoidut pinnat ja hymyt, mutta eihän se kerro mitään sisäisestä onnellisuudesta. Lääkärimiehen rinnalla taloudellinen paine on varmasti poissa, mutta hienojen puitteiden ostaminen rahalla on kuitenkin ihan eri asia kuin aito arjen onni. Somen illuusiota ei kannata sekoittaa todellisuuteen.
Samanlaiset rumat juonteet naamassa kuin La Promesan Tonollakin.
Jonkun villapaitavaimon somekulissielämää?
Olihan se tosi surullista, kun miettii Asgeirin ääretöntä uhrautuvaisuutta. Mies istui ratissa varmaan viisi kertaa vuodessa ajaen Lillesandista Kotkaan asti (blogin alkuaikoina jopa ajokortittoman) vaimonsa koti-ikävän vuoksi, samalla kun hänen omat vanhempansa unohdettiin. Asgeir remppasi Lillesandissa omakotitalon, hoiti arjen logistiikkaa, teki ruokaa, hoiti lapsia ja antoi koko oman elämänsä sekä uransa vaimonsa blogibrändin rakennuspalikoiksi. Siihen nähden se jatkuva julkinen marttyyriys siitä, kuinka vaimo muka jätettiin ”yksin” lasten kanssa Asgeirin työn ajaksi Kuubassa, tuntuu epäreilulta – varsinkin kun joka ikinen kerta mukana reissussa tai apuna oli joko paras ystävä perheineen, omat eronneet vanhemmat tai joku muu.
Eikä tavallisen työtä tekevän miehen lompakko tietenkään riittänyt toteuttamaan suuria unelmia vanhasta merenrantahuvilasta. On helppo siirtyä uuteen liittoon hehkuttamaan onnea, kun uusi kumppani on hyvätuloinen lääkäri, jolla on varaa ostaa valmiit puitteet ja luksustalo suoraan rahalla. Tämä tekee tilanteesta Asgeirin kannalta entistä surullisemman. Ja kai ne molemmat Instassa sun muualla edelleen ovat.