Mitä yleistä huonoa piirrettä sinussa ei ole?
Itsellä kateus tulee ensimmäisenä mieleen. Muiden onni ei ole minulta pois.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Sovinistinen ideologia ja sisäistetty naisviha.
Tasa-arvoahan ei tulla saavuttamaan ennen kuin miehet ja naiset lopettavat miessukupuolen perusteettoman suosimisen ja ihannoimisen ja naissukupuolen järjettömän syrjimisen ja halveksumisen. Etenkin miesten olisi jo korkea aika ryhdistäytyä asenteissaan, puheissaan ja teoissaan, sillä he ovat maailmanlaajuisen naisvihan masinoineet ja runtanneet voimaan väkivallalla.
Miehet myös enimmäkseen hyötyvät vallitsevasta sovinistisella ideologialla kyllästetystä yleisestä asenneilmapiiristä, kun taas naiset ennen kaikkea kärsivät siitä; valtaosan tulisi ymmärtää, että viime kädessä kaikki tasa-arvo-ongelmat koskevat ikävä kyllä vain naissukupuolta ja kumpuavat alentavasta ja väheksyvästä suhtautumisesta naisiin ja naiseuteen. Kyllä, myös ne miesten lempi-itkunaiheet eli armeija, huoltajuuskiistat ja naiskiintiöt.
Sekin täytyisi käsittää, etteivät miesten todennäköisempi syrjäytyminen, suurempi rikollisuus, alempi koulutustaso ja lyhyempi elinajanodote ole varsinaisia tasa-arvo-ongelmia, vaan miesten omalla leväperäisellä toiminnallaan ja epäedullisilla valinnoillaan aiheuttamia miesvoittoisia ilmiöitä. Elinajan kohdalla kyse on osin myös biologisista eroista.
Naisten syrjintä, halveksunta ja suoranainen sorto monissa maissa sen sijaan on lukuisilla tutkimuksilla vahvistettu dokumentoitu fakta, jonka myös jokainen pystyy omin silmin observoimaan ympärillään arkielämässään, mikäli vain on tarpeeksi valveutunut ja suostuvainen niin tekemään. Karu tosiasia on, että suurin osa miehistä ja naisista kyllä tunnistaa rehottavan naisvihan ja järkyttävän mieskeskeisyyden, mutta on niin tottunut tähän epäoikeudenmukaiseen asetelmaan, ettei halua tunnustaa sitä – on helpompi vain ummistaa silmänsä, totella ja toistaa vanhoja tuttuja yhteiskunnallisia roolijakoja ja perinteitä ja esittää kaiken olevan hyvin, vaikka niin ei todellakaan ole.
No, miesten kyllä varmasti kelpaa, heillehän on suotu kaikenlaisia epäreiluja etuoikeuksia ja eläväthän he luontaisen hormonitasapainonsa ja lisääntymisjärjestelmänsäkin osalta easy modella. Näistäkin seikoista huolimatta miehet eivät meinaa pärjätä elämänsä ansiokkuudessa, sisällössä ja mielekkyydessä naisille, joita painetaan alas yhä tänäkin päivänä systemaattisesti jokaisessa maailman valtiossa ja kielessä. Miettikää sitä.
Olipa vuodatus ja varmaan osa tottakin mutta on yksi asia jossa miehiä syrjitään rajusti. Avioerojen jälkeiset lasten tapaamisriidat ja tapaamisten estämiset. Olen asian itse kokenut. Kahdeksan vuotta tapaamisten estämistä ilman mitään syytä. Tai niin se syy oli se että lasten äiti on mielisairas. Isiä vaan ei kukaan kuuntele. En voisi ikinä estää lapsiani tapaamasta toista vanhempaansa.
En ole kateellinen.
Olen aina ajatellut, että jos tarpeeksi yritän, saan sen, mitä haluan. Se on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen.
Olen aina ajatellut, että jos tarpeeksi yritän, saan sen, mitä haluan. Se on toiminut.
Onko sulle tehty rikoksia? Onko kavallettu sulta rahoja? Onko peukaloitu sun tai lastesi opintopolkua niin, että eivät ole päässeet opiskelemaan? Onko sulle tehty rikoksia jopa fyysisten sairauksien ohessa sairaalassa?
Onko ihmissuhteitasi sabotoitu? Onko työkuvioitasi sabotoitu? Siitä sattaa muuten koitua taloudellista tappiotakin, kaiken muun ikävän ohella?
Veikkaan että vastauksesi on: Ei ole!?
Joillekin on!
En ole ihan perinteinen suomalainen mies.
Olen kulturelli, itsensä kunnossa pitävä, hyvin toimeentuleva, lihaasyömätön keski-ikäinen mies, joka tykkää jutella tieteestä ja matkustelee paljon.
Mussa on kyllä paljon huonoja ominaisuuksia. Oon joskus nuorempana ollut kateellinen, pystyn valehtelemaan (vaikka teen sitä harvoin), ja harmikseni joudun toteamaan että muista pahan puhuminen ei tunnu musta mitenkään erityisen pahalta.
Mutta mikä sen sijaan tuntuu kamalalta on siis kaikki fyysiseen kipuun liittyvä. Tunnen siis omassa kehossani sen miten kuvittelen toisen tuntevan. Koskee kuvia, videoita, oikeaa elämää ja kertomuksia. En siis usko että voisin vakavasti satuttaa ketään. Tää ominaisuus siis tuskin estää sitä täysin, mutta kai vähentää merkittävästi riskiä.
Saamattomuutta. Saan lähdettyä lenkille ja jumppaan. Saan laitettua tavarat paikoilleen, minulla ei koskaan keräänny mitään kasoja mihinkään tasoille.
en kiroile. kateellinen kyllä olen ollut, enkä ole saanut sitä mitä haluan vaikka kovasti töitä sen eteen teinkin.kun olin rahaton ja nälkäinen niin tunsin kateutta jopa vastaantulevien isoista vatsoista.
En ole tarpeettoman kilpailuhenkinen enkä juuri kadehdi toisia. Jo lapsena toivoin kilpailussa aina tasapeliä.
En arvostele toisia ulkonäön/muodon perusteella, en ole kateellinen vaan onnellinen toisen puolesta jos jollain menee hyvin, eikä minun tarvitse käyttää toisia portaina omalle etenemiselleni enkä varsinkaan kiusaa toisia pönkittääkseni omaa itsetuntoani. Minusta ihan helvetin noloa sellainen. Muistan aina kun yksi kaveri (tai jota olin siinä kohtaa jo yli vuosikymmenen pitänyt parhaana kaverina) kommentoi useaan kertaan kesämökkiä, joka oli jäänyt isäni äkillisesti kuoltua minulle perinnöksi. Hän muisti aina mainita, että joo hieno paikka "mutta mitä kautta on se on tullut sinulle, on vähän..." ja jätti aina lauseen kesken siihen. Kysyttäessä, että mitä tuo tarkoittaa, vastaus oli tietenkin "eeei mitäään.....". Kyseinen kaveri ei myöskään koskaan esittänyt edes osanottoja isäni kuoltua. Olisi pitänyt jo tuolloin sanoa suoraan "kaverille", että painu ..ttuun. Nykyään entinen, eikä hän varmaan itse edes tajua sitä.
Ahneus. En koko ajan mieti, mitä voisin saada jostain. Kateuttakin nykyään vähemmän. Nuorempana kadehti kaikkea turhaakin.
Sotkuisuus. Aina jaksan yllättyä miten sotkuisia monet ihmiset on.
Olen erittäin vaatimaton enkä kehu itseäni koskaan.
Kateutta.
Ajattelin jo nuorena ettei kannata lähteä kateuden tielle, koska aina jollakin on enemmän.
Tietysti joskus tunnen vähän kateutta mutta lähinnä hassuista asioista ja tiedostan kateuteni.
Kaikkea on löytynyt matkan varrella. Jäänyt pois. Elämä yksinkertaistunut vanhetessa. Kantapään kautta viimeistään asioita valkenee.
Vierailija kirjoitti:
Kateutta.
Ajattelin jo nuorena ettei kannata lähteä kateuden tielle, koska aina jollakin on enemmän.
Tietysti joskus tunnen vähän kateutta mutta lähinnä hassuista asioista ja tiedostan kateuteni.
Tämä
Samoin. Kun sen puoltoista miljoonaa kilsaa tuli ajettua isoa autoa, mm. raamattuja Alma- Ataan ja Ukrainaan niin näkihän siinä kaikenlaista. Matkailu todella avartaa. Myöhemmin kirkon palveluksessa oppi ettei asioista juoruilla. Vastataan jos kysytään. Juoruili, rasismi, ylpeys ja typeryys ainakin puuttuu.