Kirjeenvaihtoilmoitukset kasarilla
Tavallista oli nuortenpalstojen kirjeenvaihtoilmoituksiin lisätä loppuun:
P.S. Läskit ja rillipäätbälköön vaivautuko!
Kommentit (18)
Muistan kun ennen varoiteltiin namusedistä. Nykyään lapset laittaa itsestään tanssi videoita maailman laajuiseen verkkon missä intialaiset namusedätkin saa katsella.
Sivistyneempi tapa sanoa tuo oli kuva olisi kiva yllätys.
Ja oma osoite annettiin kaikille jakoon. Nykyään tuollainen olisi kauhistus.
No olihan se vähän rankkaa olla läski rillipää, jolla oli vielä hammasraudat.
Vierailija kirjoitti:
No olihan se vähän rankkaa olla läski rillipää, jolla oli vielä hammasraudat.
No eikö se tindereissä ole aivan sama kurjuus? Muistan muuten lauseen, lapsi ei ole este😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olihan se vähän rankkaa olla läski rillipää, jolla oli vielä hammasraudat.
No eikö se tindereissä ole aivan sama kurjuus? Muistan muuten lauseen, lapsi ei ole este😁
En ole ollut Tinderissä, mutta on vaikea uskoa, että olisi ok kirjoittaa sinne, että läskit/värilliset/rillipäät älkää vaivautuko.
Minullakin oli vähän aikaa kirjekaveri. Tuiki tuntemattoman kanssa vaihdettiin osoitetietoja ja lähetettiin kuva itsestä. Huhheijaa. Nykyään olen kaikki osoite- ym. tiedot salannut, kun on kaikenlaista sattunut elämässä. Ei todella eletä entisaikoja enää. 😅
Minulla oli kirjeenvaihtokavereita ympäri maailmaa teini-iässä. Yhden englantilaistytön kanssa tavattiin Yorkissa ja turkkilaispoika on nykyisin lääkärinä Jenkeissä, joskus vieläkin lähetetään päivityksiä puolin ja toisin. Oli kiva odottaa paperikirjeitä, tutkia postimerkkejä, tuntea suuren maailman tuulahduksia.
Vastauspostimerkillä varma vastaus!
Vauva-lehdessä oli 1990-luvulla kirjakaveripalsta, mutta ilmoitukset tulivat lehteen nimimerkillä ja vastaukset toimituksen kautta. Sain kolmekin kirjekaveria, jotka sitten aikaa myöten ovat elämästäni hävinneet. Aika pian tuli Internet ja siirryimme vaihtamaan kirjeitä sähköpostilla. Se oli itse asiassa aika tylsää. NAutin usein kauniista kirjepapereista, hyvästä käsialasta. Yksi kirjekaverini oli mahtava piirtämään kaikenlaisia ihania metsän olentoja sekä kirjoittamaan niistä pieniä satuja. Luin sadut ääneen lapsille, jotka yhtä muistavat piirroshahmojen seikkailut.
Nykyään etsin kirjekavereita SPR:n verkkoystävien kautta ja hauska tutustua ihmisiin niinkin.
Samaa huttua se oli 70-luvullakin. Vuosikymmenen alkupuolella ja keskivaiheillakin oli vielä lisänä rasvapäät älkööt vaivautuko.
"Sinä söpö poika mustissa farkuissa, vaihdettiin katseita M/S Mariellalla, laita osoitteesi tälle palstalle "
Radiossakin oli senssi ohjelma. Tiedän parin joka vieläkin yhdessä sitä kautta, peräkamarin poika löysi emännän taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olihan se vähän rankkaa olla läski rillipää, jolla oli vielä hammasraudat.
No eikö se tindereissä ole aivan sama kurjuus? Muistan muuten lauseen, lapsi ei ole este😁
En ole ollut Tinderissä, mutta on vaikea uskoa, että olisi ok kirjoittaa sinne, että läskit/värilliset/rillipäät älkää vaivautuko.
Persut älköön vaivautuko.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kirjeenvaihtokavereita ympäri maailmaa teini-iässä. Yhden englantilaistytön kanssa tavattiin Yorkissa ja turkkilaispoika on nykyisin lääkärinä Jenkeissä, joskus vieläkin lähetetään päivityksiä puolin ja toisin. Oli kiva odottaa paperikirjeitä, tutkia postimerkkejä, tuntea suuren maailman tuulahduksia.
ja odottaa sata vuotta kirjettä
Eihän teistä kukaan vain ole lihava ja rillipää?
Lipsahtipa typo kännykällä palstaillessa...