Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämässä ei ole järkeä
24.07.2026 |
Kivuliaasti muutetaan lajeja toisiksi syömällä ne ja rakentamalla niistä oma jälkeläinen, jonka joku muu nappaa ja pilkkoo kivuliaasti jälkeläisekseen. Lopulta aurinko sammuu ja kaikki kuolevat. Sitten syntyy taas uusi aurinko ja uusi maapallo, jossa lajit kivuliaasti muuttavat toisiaan omaksi lajikseen, kärsivät ja kuolevat. Sitten kaikki lajit kuolevat. Sitten sama uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään järkeä, kuolemaa kohti edetään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään järkeä, kuolemaa kohti edetään.
Oravanpyörässä kierien tai syrjäytyen 👍
Tämä kaikki on valtava, ikuinen organismi, joka muuttaa loputtomasti muotoaan. Sama pätee tietoisuuteen. Miksi se niin tekee ja miksi mitään on olemassa, en tiedä. Tai mikä tämän kaiken päämäärä on.
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei ole, se on yksi etappi loputtomien muodonmuutosten ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on mielenkiintoista, miten vähän aikaa ihminen elää ja kuinka vähän ehtii mitään oppia ymmärtämään esim. siitä miten tietoisuus kehittyy epäorgaanisista aineista. Emme ymmärrä mitään minkä fiksumman lajin tuotantoeläimiä olemme maapallolla, kuin lehmät navetassa. Kuitenkin ihan tyytyväisinä tyhmiä ja noudattamassa elukoihin ohjelmoitua koodia: syö, parittelee, poikii, ulostaa, kuolee. Vähän kun on oppinut, niin kuolee pois ja tilalle tulee pian taas uusia tyhmiä aloittamaan sama alusta.
Vaikka ihminen eläisi tuhat vuotta, niin ihan yhtä tyhmiä oltaisiin silti. Ihmisen koko elämän missio tuntuu olevan elämän rajallisuuden unohtaminen. Kohelletaan menemään, keskitytään kaikkeen epäolennaiseen ja tajutaan jotain yleensä vasta kuolinvuoteella. Näin, vaikka elämä on alusta asti yksi suuri kuolemanselli, ja niitä asioita voisi miettiä fiksusti jo paljon aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei ole, se on yksi etappi loputtomien muodonmuutosten ketjussa.
No kyllä siitä seuraa yksilön kuolema siinä merkityksessä jossa se on määritelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei ole, se on yksi etappi loputtomien muodonmuutosten ketjussa.
No kyllä siitä seuraa yksilön kuolema siinä merkityksessä jossa se on määritelty.
Ei ole mitään kaikesta muusta irrallista "yksilöä", se on pelkkää harhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on mielenkiintoista, miten vähän aikaa ihminen elää ja kuinka vähän ehtii mitään oppia ymmärtämään esim. siitä miten tietoisuus kehittyy epäorgaanisista aineista. Emme ymmärrä mitään minkä fiksumman lajin tuotantoeläimiä olemme maapallolla, kuin lehmät navetassa. Kuitenkin ihan tyytyväisinä tyhmiä ja noudattamassa elukoihin ohjelmoitua koodia: syö, parittelee, poikii, ulostaa, kuolee. Vähän kun on oppinut, niin kuolee pois ja tilalle tulee pian taas uusia tyhmiä aloittamaan sama alusta.
Vaikka ihminen eläisi tuhat vuotta, niin ihan yhtä tyhmiä oltaisiin silti. Ihmisen koko elämän missio tuntuu olevan elämän rajallisuuden unohtaminen. Kohelletaan menemään, keskitytään kaikkeen epäolennaiseen ja tajutaan jotain yleensä vasta kuolinvuoteella. Näin, vaikka elämä on alusta asti yksi suuri kuolemanselli, ja niitä asioita voisi miettiä fiksusti jo paljon aikaisemmin.
Ei voi miettiä, sillä lajin aivokapasiteetti on rajallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei ole, se on yksi etappi loputtomien muodonmuutosten ketjussa.
No kyllä siitä seuraa yksilön kuolema siinä merkityksessä jossa se on määritelty.
Ei ole mitään kaikesta muusta irrallista "yksilöä", se on pelkkää harhaa.
Tämä. Olemme spagettimonsterin lonkeroita, joissa myös kuolleet ovat mukana. Niitä laskemalla voi selvittää montako kertaa ihminen on päässyt kuolemaan. 732603875034875038475240986275486305945394539440796892029837496540287403498503496804504023974238549586509804968546940589734974375498570469447309786828309534436456059020309203923973485628734658723464923895021214323434594602224357326038750348750384752409862754863059453945394407968920298374965402874034985034968045040239742385495865098049685469405897349743754985704694473097868283095344364560590203092039239734856287346587234649238950212143234345946022243573260387503487503847524098627548630594539453944079689202983749654028740349850349680450402397423854958650980496854694058973497437549857046944730978682830953443645605902030920392397348562873465872346492389502121432343459460222435732603875034875038475240986275486305945394539440796892029837496540287403498503496804504023974238549586509804968546940589734974375498570469447309786828309534436456059020309203923973485628734658723464923895021214323434594602224357326038750348750384752409862754863059453945394407968920298374965402874034985034968045040239742385495865098049685469405897349743754985704694473097868283095344364560590203092039239734856287346587234649238950212143234345946022243573260387503487503847524098627548630594539453944079689202983749654028740349850349680450402397423854958650980496854694058973497437549857046944730978682830953443645605902030920392397348562873465872346492389502121432343459460222435732603875034875038475240986275486305945394539440796892029837496540287403498503496804504023974238549586509804968546940589734974375498570469447309786828309534436456059020309203923973485628734658723464923895021214323434594602224357326038750348750384752409862754863059453945394407968920298374965402874034985034968045040239742385495865098049685469405897349743754985704694473097868283095344364560590203092039239734856287346587234649238950212143234345946022243573260387503487503847524098627548630594539453944079689202983749654028740349850349680450402397423854958650980496854694058973497437549857046944730978682830953443645605902030920392397348562873465872346492389502121432343459460222435732603875034875038475240986275486305945394539440796892029837496540287403498503496804504023974238549586509804968546940589734974375498570469447309786828309534436456059020309203923973485628734658723464923895021214323434594602224357326038750348750384752409862754863059453945394407968920298374965402874034985034968045040239742385495865098049685469405897349743754985704694473097868283095344364560590203092039239734856287346587234649238950212143234345946022243573260387503487503847524098627548630594539453944079689202983749654028740349850349680450402397423854958650980496854694058973497437549857046944730978682830953443645605902030920392397348562873465872346492389502121432343459460222435
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on mielenkiintoista, miten vähän aikaa ihminen elää ja kuinka vähän ehtii mitään oppia ymmärtämään esim. siitä miten tietoisuus kehittyy epäorgaanisista aineista. Emme ymmärrä mitään minkä fiksumman lajin tuotantoeläimiä olemme maapallolla, kuin lehmät navetassa. Kuitenkin ihan tyytyväisinä tyhmiä ja noudattamassa elukoihin ohjelmoitua koodia: syö, parittelee, poikii, ulostaa, kuolee. Vähän kun on oppinut, niin kuolee pois ja tilalle tulee pian taas uusia tyhmiä aloittamaan sama alusta.
Vaikka ihminen eläisi tuhat vuotta, niin ihan yhtä tyhmiä oltaisiin silti. Ihmisen koko elämän missio tuntuu olevan elämän rajallisuuden unohtaminen. Kohelletaan menemään, keskitytään kaikkeen epäolennaiseen ja tajutaan jotain yleensä vasta kuolinvuoteella. Näin, vaikka elämä on alusta asti yksi suuri kuolemanselli, ja niitä asioita voisi miettiä fiksusti jo paljon aikaisemmin.
Ei voi miettiä, sillä lajin aivokapasiteetti on rajallinen.
Jos ihminen pystyy kuolinvuoteellaan tajuamaan, että olisi pitänyt keskittyä enemmän rakkauteen ja rakkaisiin ihmisiin kuin rahaan ja työhön, niin on se mahdollista tajuta jo aiemmin. Miksi tämä maailma on rakennettu niin päin peetä, että se tavallaan velvoittaa ihmiset raatamaan turhien asioiden eteen? Kaiken pitää kasvaa, kasvaa, kasvaa ja koko ajan pitää olla jotain uutta ja hienoa. Kukaan ei kysy, olisimmeko samperin paljon onnellisempia ilman tätä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on mielenkiintoista, miten vähän aikaa ihminen elää ja kuinka vähän ehtii mitään oppia ymmärtämään esim. siitä miten tietoisuus kehittyy epäorgaanisista aineista. Emme ymmärrä mitään minkä fiksumman lajin tuotantoeläimiä olemme maapallolla, kuin lehmät navetassa. Kuitenkin ihan tyytyväisinä tyhmiä ja noudattamassa elukoihin ohjelmoitua koodia: syö, parittelee, poikii, ulostaa, kuolee. Vähän kun on oppinut, niin kuolee pois ja tilalle tulee pian taas uusia tyhmiä aloittamaan sama alusta.
Vaikka ihminen eläisi tuhat vuotta, niin ihan yhtä tyhmiä oltaisiin silti. Ihmisen koko elämän missio tuntuu olevan elämän rajallisuuden unohtaminen. Kohelletaan menemään, keskitytään kaikkeen epäolennaiseen ja tajutaan jotain yleensä vasta kuolinvuoteella. Näin, vaikka elämä on alusta asti yksi suuri kuolemanselli, ja niitä asioita voisi miettiä fiksusti jo paljon aikaisemmin.
Ei voi miettiä, sillä lajin aivokapasiteetti on rajallinen.
Jos ihminen pystyy kuolinvuoteellaan tajuamaan, että olisi pitänyt keskittyä enemmän rakkauteen ja rakkaisiin ihmisiin kuin rahaan ja työhön, niin on se mahdollista tajuta jo aiemmin. Miksi tämä maailma on rakennettu niin päin peetä, että se tavallaan velvoittaa ihmiset raatamaan turhien asioiden eteen? Kaiken pitää kasvaa, kasvaa, kasvaa ja koko ajan pitää olla jotain uutta ja hienoa. Kukaan ei kysy, olisimmeko samperin paljon onnellisempia ilman tätä kaikkea.
"Vaikka ihminen eläisi tuhat vuotta, niin ihan yhtä tyhmiä oltaisiin silti."
Minkä kukakin kokee järkevänä. Samalla kun odottelee omaa kärsimystään ja mätänemistään, voi käyttää sen ajan vaikka pistämällä pahan kiertään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on mielenkiintoista, miten vähän aikaa ihminen elää ja kuinka vähän ehtii mitään oppia ymmärtämään esim. siitä miten tietoisuus kehittyy epäorgaanisista aineista. Emme ymmärrä mitään minkä fiksumman lajin tuotantoeläimiä olemme maapallolla, kuin lehmät navetassa. Kuitenkin ihan tyytyväisinä tyhmiä ja noudattamassa elukoihin ohjelmoitua koodia: syö, parittelee, poikii, ulostaa, kuolee. Vähän kun on oppinut, niin kuolee pois ja tilalle tulee pian taas uusia tyhmiä aloittamaan sama alusta.
Vaikka ihminen eläisi tuhat vuotta, niin ihan yhtä tyhmiä oltaisiin silti. Ihmisen koko elämän missio tuntuu olevan elämän rajallisuuden unohtaminen. Kohelletaan menemään, keskitytään kaikkeen epäolennaiseen ja tajutaan jotain yleensä vasta kuolinvuoteella. Näin, vaikka elämä on alusta asti yksi suuri kuolemanselli, ja niitä asioita voisi miettiä fiksusti jo paljon aikaisemmin.
Ei voi miettiä, sillä lajin aivokapasiteetti on rajallinen.
Jos ihminen pystyy kuolinvuoteellaan tajuamaan, että olisi pitänyt keskittyä enemmän rakkauteen ja rakkaisiin ihmisiin kuin rahaan ja työhön, niin on se mahdollista tajuta jo aiemmin. Miksi tämä maailma on rakennettu niin päin peetä, että se tavallaan velvoittaa ihmiset raatamaan turhien asioiden eteen? Kaiken pitää kasvaa, kasvaa, kasvaa ja koko ajan pitää olla jotain uutta ja hienoa. Kukaan ei kysy, olisimmeko samperin paljon onnellisempia ilman tätä kaikkea.
"Vaikka ihminen eläisi tuhat vuotta, niin ihan yhtä tyhmiä oltaisiin silti."
Pienellä henkisellä ja elämänkatsomuksellisella muutoksella ei tarvitsisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on mielenkiintoista, miten vähän aikaa ihminen elää ja kuinka vähän ehtii mitään oppia ymmärtämään esim. siitä miten tietoisuus kehittyy epäorgaanisista aineista. Emme ymmärrä mitään minkä fiksumman lajin tuotantoeläimiä olemme maapallolla, kuin lehmät navetassa. Kuitenkin ihan tyytyväisinä tyhmiä ja noudattamassa elukoihin ohjelmoitua koodia: syö, parittelee, poikii, ulostaa, kuolee. Vähän kun on oppinut, niin kuolee pois ja tilalle tulee pian taas uusia tyhmiä aloittamaan sama alusta.
Vaikka ihminen eläisi tuhat vuotta, niin ihan yhtä tyhmiä oltaisiin silti. Ihmisen koko elämän missio tuntuu olevan elämän rajallisuuden unohtaminen. Kohelletaan menemään, keskitytään kaikkeen epäolennaiseen ja tajutaan jotain yleensä vasta kuolinvuoteella. Näin, vaikka elämä on alusta asti yksi suuri kuolemanselli, ja niitä asioita voisi miettiä fiksusti jo paljon aikaisemmin.
Ei voi miettiä, sillä lajin aivokapasiteetti on rajallinen.
Jos ihminen pystyy kuolinvuoteellaan tajuamaan, että olisi pitänyt keskittyä enemmän rakkauteen ja rakkaisiin ihmisiin kuin rahaan ja työhön, niin on se mahdollista tajuta jo aiemmin. Miksi tämä maailma on rakennettu niin päin peetä, että se tavallaan velvoittaa ihmiset raatamaan turhien asioiden eteen? Kaiken pitää kasvaa, kasvaa, kasvaa ja koko ajan pitää olla jotain uutta ja hienoa. Kukaan ei kysy, olisimmeko samperin paljon onnellisempia ilman tätä kaikkea.
"Vaikka ihminen eläisi tuhat vuotta, niin ihan yhtä tyhmiä oltaisiin silti."
Pienellä henkisellä ja elämänkatsomuksellisella muutoksella ei tarvitsisi olla.
Tämä. Ihmisen aivokapasiteetilla ei ole rajoja. Tajuamme kyllä mihin avaruus loppuu ja miten tietoisuus muodostuu ja mitä varten kaikki kiertää loputonta kärsimyksen kehää muuttumatta.
Alue: Aihe vapaa
Minusta taas on mielenkiintoista, miten vähän aikaa ihminen elää ja kuinka vähän ehtii mitään oppia ymmärtämään esim. siitä miten tietoisuus kehittyy epäorgaanisista aineista. Emme ymmärrä mitään minkä fiksumman lajin tuotantoeläimiä olemme maapallolla, kuin lehmät navetassa. Kuitenkin ihan tyytyväisinä tyhmiä ja noudattamassa elukoihin ohjelmoitua koodia: syö, parittelee, poikii, ulostaa, kuolee. Vähän kun on oppinut, niin kuolee pois ja tilalle tulee pian taas uusia tyhmiä aloittamaan sama alusta.