Ex-kaveri syyttää matkimisesta, koska meillä on samannimiset lapset

Sukulaiset ihmettelee miksen antanut nimeä Aleksi pojalleni. Se on kuulema perinteinen nimi meidän suvussa. No, olen tehnyt suvusta tutkimuksen joka ulottuu useamman sadan vuoden päähän. Sieltä päästä nykypäivään olen tutkinut sitten jälkeläiset.

Muita Alekseja ei ole kuin isänisäni ja isäni oli sitten Jorma Aleksi.

Annettiin pojalle nimeksi Eino Hemming siinä on suvun vanhimman edustajan Eino (Enevald, Einolan perustajan) ja appiukon nimet.

Sukulaiset sitten naureskeli Eino-nimelle.

Harva tietää omasta suvusta tuon taivaallista. Isovanhempien jälkeen alkaa useimmilla olla jo mustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annoin koiralleni ystävän lapsen nimen. 

Mä annoin mun lapselle mun edesmenneen koiran nimen. Oli ns. ihmismäinen nimi ja tykkäsin siitä tosi paljon.

Rekku?

Vierailija kirjoitti:

On muuten ihan tietynlainen persoonatyyppi tuollainen. Joku älyttömän huono itsetunto siellä taustalla on. Näkyy mm. käsittämättömänä kateutena ja muiden kontrolloimisena. Saattaa tulla just näitä "ostit sitten myös sinisen auton, onko pakko matkia?!" :D Harvoin törmää onneksi tuommoisiin sekoihin

Oli mulla naapuri. Vaihtoi autonsa kun minäkin vaihdoin. Osti uuden ruohonleikkurin kun minäkin ostin. Sama kävi grillille.

Meni muutama vuosi ja naapuri vaihtoin autonsa. Kävi puhumassa koska vaihdan autoni. En vaihtanut, naapuri suuttui. Aika pelle akka.

Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä

Lasten nimet valittiin ehdokkaista niin ettei sama sukunimi-etunimi-yhdistelmä ole yleinen. Esimerkiksi erään poikani konimikaimoja löytyy yksi, joka eli joskus 1800-luvulla. Oli kuuluisa lehtimies. Meillä on vierasperäinen sukunimi, jota kaikki luulee harvinaiseksi, mitä se ei ole.