Onko sinulla kokemusta kummittelusta? Millaista?

up

On. Pikkupoikana vierastin kovasti äitini viulua. Hän soitti kyllä sitä hyvin. Mutta minulla oli ongelmana unihalvaus. Silloin näin aina viulun tulevan ^katsomaan" minua. Pelkäsin. Menin peiton alle suojaan. Valokatkaisin oli oikealla ovenpielessä sänkyni kohdalla. Kerran ajattelin: nyt valot päälle. Kuului ^klonk", otsaani iskeytyi jotakin. Kun olimme aamukaffeepöydässä, isäni kysyi: mistä olet mustelman saanut otsaasi? En osannut selittää. Muutettuani pois toiseen rakennukseen 1970 nämä ilmiöt hävisivät. 

Vierailija kirjoitti:

En usko kummituksiin. Uskon kyllä, että monet näistä kokemuksista ovat "tosia". Siis tarkemmin sanottuna uskon, että ihmiset voivat kokea aistivansa kaikenlaista.



Kaikki aistimuksethan ovat vain hermoista tulleita viestejä jotka aivot tulkkaavat tietyllä tavalla. Ihan hyvin ihminen voi joskus aistia myös "oman päänsä tuotoksia" ilman ulkoista tekijää. Sairauksesta kärsivälle ihmiselle ne saattava olla arkipäivää.



Aina kun ollaan hankkimassa todisteita kameran tms. teknisen laitteen kanssa saadaan vain jotain valotusvirheitä tai jotain muuta roskaa tallennettua. Niitä sitten yritetään muokkailla ja vahvistaa siinä toivossa, että niistä näkyisi oikeasti jotain todisteita kummittelusta. Mitään todisteita ei ole saatu, koska kummittelu on vain väärinkäsityksiä ja aivojen toimintahäiriöistä johtuvia kuviteltuja kokemuksia tai sitten vain silkkaa valehtelua.

Olin kymmenvuotias, kun muutimme taloon, jossa kummitteli.  Minä en tiennyt sen olevan kummittelua, kun olin niin lapsi vielä, mutta äiti ja isä sitten myöhemmin kertoivat, että olipakko muuttaa sieltä pois, koska se kummittelu häiritsi.  Minäkin siis kuulin öisin keittiöstä, kuinka astiakaappien ovia ja lusikkalaatikoita vedeltiin ja työnneltiin, kuului puheensorinaa ja ovien paiskomista.  Luulin, että äiti ja isä valvovat siellä.  Kerran näin ihan päivällä, kun sisäoven kahva kääntyi itsestään alas, ketään ei ollut paikalla kuin minä yksin.  

Sen muistan, että kerran menin aamulla ensimmäiseksi keittiöön, ja lattialla oli veitsiä ja haarukoita.  Ihmettelin sitä, mutta äiti sanoi, että ne putosi häneltä.  No ei, myöhemmin kun olin isompi hän sanoi, että se oli jokaöistä.  Haarukoita ja veitsiä löytyi aamuisin lattialle heitettyinä.

Asuimme siinä vain puoli vuotta ja muutimme pois.  Talossa oli aiemmin asunut yksi perhe, jonka tyttäreen myöhemmin tutustuin ja hän sanoi myös, että siellä kummitteli, juuri tuota samaa.

Vai oli se minun omien aivojeni tuotantoa vain.  Ja äidin ja isän.  Meidän hermoistamme tulleita viestejä?  

Sairaita emme olleet.  Ikinä sen jälkeen en ole tuollaiseen törmännyt.  Muunlaista yliluonnollista olen kyllä kokenut, mutta tuollaista, mitä sanotaan kummitteluksi, en ole sittemmin kokenut.  Mutta kun olen omin silmin ja korvin joutunut tätä todistamaan, en ikinä lähtisi keksimään mitään omia arvailujani normaalien ihmisten aivotoiminnasta.  Olen koko ikäni miettinyt, mitä se on.  Koska kieltää sitä ilmiötä en voi.  

Meidän suvun loma-asunnolla kummittelee. Pelkäsin yhtä huonetta jo lapsena (alakouluikäisenä) koska tunsin että siellä asuu joku mörkö. Nyt aikuisena (nelikymppisenä) olen nähnyt ja kuullut sellaisia asioita, että uskon kummitukseen. Ja tämä on paljon sanottu, koska minulla on aina ollut hyvin skeptinen ja tieteellinen maailmankuva. En usko jumalaan. En uskonut edes kummituksiin ennen kuin tuo meidän "mörkö" pisti ranttaliksi oikein kunnolla. Lukitut ovet aukesivat itsekseen ja yläkerrasta kuului todella kovaa jytinää/kolinaa. Näkyi valonvälähdyksiä alakerrassa (asuinhuoneissa) öisin. Painostava läsnäolo tuntuu jatkuvasti, mutta vain siinä yhdessä huoneessa mitä itse pelkäsin jo lapsena. Huoneen energia on ahdistava. Minä aistin sen selvästi, mutta useimmat sukulaiset eivät ole sanoneet mitään. Vain yksi puhui kummituksesta SEN JÄLKEEN kun minä sanoin vitsaillen, että onpas outo "feng shui energia" tässä talossa. 

Vuosikymmenien ajan yritin pistää kaikki oudot havainnot mielikuvituksen piikkiin. Ei onnistu enää. Korona-aikana vietin kolme päivää tuossa talossa yksin. Kummitus alkoi metelöidä pahemmin kuin koskaan ennen. Ja nyt se liikuttelee esineitä. Tällaista aktiivisuutta en ole itse aiemmin nähnyt. 

Kävi mielessä ajatus, että pitäisi soittaa pappi tai Ghostbusters. En halunnut itse käydä "henkien taistoa" kummituksen kanssa. Siirryin nukkumaan toiseen huoneeseen ja päätin jättää kummituksen rauhaan. Kummitus saa pitää oman huoneensa, koska se on selvästi asunut siellä jo 40 vuotta. Mahdollisesti pitempäänkin, mutta ei ole enää vanhuksia (talon edellinen omistaja) kertomassa omista havainnoistaan. Hän kuoli vuosituhannen vaihteessa. Oli syntynyt 1920-luvulla ja eli melko pitkän elämän, kunnes joutui vanhainkotiin ja talo jäi tyhjäksi. Kummittelu alkoi minun havaintojeni perusteella jo 1980-luvulla, joten tuo kummitus ei ole talon edellinen omistaja. Voi olla sitä edellinen omistaja eli 1800-luvun puolella syntynyt isäntä. 

Olen puhunut kummitukselle yhden kerran. Käskin sen olla hiljaa ja jättää minut rauhaan. Pyyntö tehosi. Sain olla rauhassa koko yön (en nukkunut sekuntiakaan) ja kummitus rellesti vain päivällä. 

Uskon henkimaailman juttuihin. Varsinkin tuo "residual haunting" eli se, että menneisyyden ihmisistä ja tapahtumista voi jäädä energiaa johonkin taloon. Elävä ihminen vaistoaa energiat vielä monta vuotta myöhemmin. Jopa vuosikymmeniä tai vuosisatoja myöhemmin.

Olen itse aiheuttanut omalla energiallani muutoksia ympäristöön. Kun olen vihainen tai ahdistunut, valot alkavat usein välkkyä tai ne sammuvat äkisti. Siis jopa katuvalot. Käyn iltaisin kävelyllä pimeän aikaan, varsinkin talvella kun on pitkät yöt. Katuvalot palavat tasaisesti kunnes JUURI SE valotolppa alkaa vilkkua minkä kohdalla minä kävelen. Aina välillä joku tolppa sammuu kokonaan eikä syty uudestaan, vaikka minä siirryn kauemmas. Sama ilmiö näkyy myös joukkoliikenteessä. Bussit, junat, metro. Helsingin metrossa alkoi kerran kattovalo välkkyä juuri sen penkin yläpuolella missä minä istuin. 

Näitä valojen välkkymisiä ja sammumisia on esiintynyt siitä lähtien kun olin esikouluikäinen. En usko, että kaikki tapaukset ovat pelkkää sattumaa. Myös tietokoneet usein sekoavat tai sammuvat kun minä istun koneen ääressä. Pelkkä läsnäolo riittää. Minun ei siis tarvitse koskea näppäimistöön. Kone vain sekoaa (käyttöjärjestelmä kaatuu) ja kone sammuttaa itsenstä. Olen pyytänyt sukulaista (IT-alan ammattilainen, joka ylläpitää tietojärjestelmiä työkseen) tutkimaan näitä meidän tietokoneita ja katsomaan onko järjestelmän lokissa jotain outoa mikä selittäisi sekoamiset. Mitään ei löytynyt. Koneet vain kaatuvat niin sanotusti "suorilta jaloilta" ilman mitään syytä. Ainoa yhdistävä tekijä näissä kaatumisissa on se, että minä olin koneen ääressä tai lähistöllä (sama huone, viereinen huone). Kukaan muu ei ollut lähelläkään konetta.  

Minua voisi siis sanoa "räyhähengeksi" joka aiheuttaa kaaosta. Kotona, kadulla, joukkoliikenteessä, jopa myymälöissä. Muutaman kerran on tavaratalossa tietokone seonnut kun henkilökunta yrittää selvittää jotain asiaa mitä minä kysyin. Tuotteen varastosaldot, hinta tai muuta vastaavaa. Minun läsnäollessani kone sekoaa, heittää sinisen ruudun tai sammuu kokonaan. Henkilökunta ei tiedä mitä tapahtui. Minä aavistan mitä tapahtui. Kone sekosi, koska minun energiani oli sille liikaa.   

Olen muuten itse opiskellut IT-alaa ja vihaan oman alani töitä. Ehkä tuo vitutus kanavoituu niin, että tietokoneet sammuvat omia aikojaan kun minä olen lähistöllä.   :D

Saan usein etiäisiä. Varsinkin kun olen kotona sängyssä lepäämässä, lukemassa kirjaa tai toipumassa migreenikohtauksesta. Etiäinen tapahtuu aina samalla tavalla. Kuulen että asunnon ulko-ovi kolahtaa alakerrassa (meillä on kaksikerroksinen asunto) ja kuulen askelten töminää uulikaapissa. Perheen kissa nousee ylös sängystä, venyttylee itseään ja menee kiinnostuneena alakertaan katsomaan kuka tuli. Ei siellä eteisessä ketään ole. Alakerta on tyhjä. Koko asunnossa on vain yksi ihminen. Minä. Tarkistan valvontakamerat jotka kuvaavat ulko-ovea. Ovi ei ole avautunut eikä pihalla ole liikkunut ketään pitkään aikaan. 

Puoli tuntia myöhemmin (tai useita tunteja myöhemmin) joku perheenjäsen saapuu kotiin. Hän kolistelee ulko-ovella ja tuulikaapissa. Kuuluu ne samat äänet mitä kuulin aiemmin kun etiäinen ilmoitti tulijasta. Perheenjäsen on nyt oikeasti saapunut ja hän ilmoittaa tulostaan normaalilla puheäänellä. Tai ei sano sanaakaan, koska tietää että minä olen yläkerrassa migreeniä potemassa. Juuri tämän takia on vaikea erottaa etiäiset ja oikeat tulijat toisistaan. Valvontakameran kuvaa voi katsella älypuhelimesta, joten olen ottanut tavaksi katsoa kameran livekuvaa (näkyykö siellä ihmisiä) ennen kuin lähden alakertaan. En enää jaksa nousta sängystä ylös joka kerta kun etiäinen ilmoittaa kotiintulijasta. 

Jotkut etiäiset ovat olleet sen verran pelottavia (koputuksia ulko-ovella, oven potkimista, muita outoja ääniä) että lemmikkieläimet säikähtivät niitä. Nämä etiäiset liittyvät kutsumattomiin vieraisiin eli kerjäläiset, kaupustelijat, humalaiset ja rikolliset. Murtovarkaat liikkuvat alueella ja käyvät kokeilemassa olisiko jossain jäänyt ovi auki. Meillä on ovikello kytketty pois päältä ja kaikki luvalliset tulijat (perhe, sukulaiset, ystävät, naapurit) tietävät sen. Ovea koputtava tai potkiva "vieras" on siis tunkeilja.  

Usein kuuluu askeleet yläkerrasta edesmenneen  pojan huoneesta. Vieraatkin kuulevat etten ilmeisesti ole sekoamassa. Joskus haisee koira ja moottoriöljy josta kysyttiin olenko piilottanut jonkun miehen taloon. Kai se on kuollut veljeni sitten. Ei pelota koska ei minun ole tarvinnut heitä heidän eläessäänkään pelätä. Hyväntahtoisia kummituksia minulla 

Olen skeptikko, mutta jokin aika sitten oli pari tapahtumaa, jotka pistivät miettimään. Pihalla lensi muutaman sekunnin ajan jokin siivekäs kullanhohtoinen, lintua pienempi ja sudenkorentoa suurempi, nelisiipinen, en ehtinyt kuvata. Jos mielikuvitusolioihin voi verrata niin kuvaisin oliota keijukaiseksi. Samalla viikolla laitoin ulkona tasolla multaa taimiruukkuihin ja niihin siemeniä laittaessani kaksi ruukkua siirtyi lähemmäksi koskematta  (näin kun siirtyivät), kuin näkymättömän siirtämänä. Taso on suora ei vino. Olin hämmentynyt. Ehkä tapahtumille on luonnollinen selitys.