Lue keskustelun säännöt.
Muistisairaiden ihmisten hyvä hoito
27.12.2024 |
Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa mikään ei tunnu tutulta ja et osaa toimia. Olet kadottanut identiteettisi ja kaiken järjellisen elämän. Olet toisten ihmisten hyvän tahdon ja ymmärryksen varassa.
Pelkäät kaikkea ja olet ahdistunut kun et ymmärrä mitään kunnolla. Joudut huonossa tilanteessa hoitajan käsiin jolla ei ole aikaa, yhteistä kieltä tai ymmärrystä helpottaa elämää. Aistit ovat melkein menneet ja kipuja on valtavasti, pahimmassa tapauksessa.
Ahdistunut ja ylityöllistetty hoitaja ei millään kykene vastaamaan muistisairaan ihmisen tarpeisiin, koska hoitajia on liian vähän. Muistisairaiden ihmisten hoitoa ei voi suorittaa millään tasolla. Nyt taas hoitajamitoitus kumottiin ja työtä tehdään mahdollisimman pienellä porukalla ja vähällä rahalla. Eikö tämä oikeasti herätä ihmisiä vaatimaan parempaa omille rakkailleen?!
Hoitajana vastaat perushoidosta joka ihmisen eliniän kasvaessa on raskasta, aikaa vievää ja raadollistakin. Lisäksi koitat vastata omaisten tarpeisiin, virikkeiden järjestämiseen, hygieniaan, lääkehoitoon, viranomaisasioiden selvittelyyn, hoitotarvikkeiden ja apuvälineiden huoltoon ja tilaukseen, juhlien järjestämiseen omaisille ja asiakkaille, koulutuksiin joita tulee vuodessa n. sata uutta, opiskelijoiden ohjaamiseen ja arviointiin, ulkomaalaisten, ilman kielitaitoa olevien perehdyttämiseen ja opettamiseen, asiakkaiden puolivuosittain tehtävien RAI- arviointien hallitsemiseen, pyykkien pesemiseen, ruoan tekemisestä tilauksiin ottaen jokaisen yksilölliset tarpeet ja ruokavaliot huomioon, henkinen ja fyysinen väkivalta asiakkaiden taholta tai pahassa tapauksessa omaisten taholta, yhteiskuntakritiikki hoitajien laiskuudesta ja tyhmyydestä, ahtaat toimitilat ja huonot/ vanhat varusteet jne. Pieni katsaus siitä mitä hoitajien työ pitää sisällään. Ja eikun hymyä huulille ja menoksi!
Ihan oikeasti, miten hoitajien määrää voidaan inhimillisyyden nimissä vähentää?
Kommentit (15)
Inhimillisyyden nimissä? Mitä horiset? Empatia ei kuulu politiikkaan.
T. Riikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän löytyisi ratkaisu; veronkorotus. Mutta kansa ei ole valmis.
Teen itselleni hoitotahdon, jotta elinvuosia muistisairaana olisi mahdollisimman vähän. Hirveintä on tehdä hoitotoimet väkisin pitkälle edenneessä muistisairaudessa.
T. Sairaanhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Teen itselleni hoitotahdon, jotta elinvuosia muistisairaana olisi mahdollisimman vähän. Hirveintä on tehdä hoitotoimet väkisin pitkälle edenneessä muistisairaudessa.
T. Sairaanhoitaja
Ja miten ajattelit hoitotahdon auttavan siinä vaiheessa kun olet dementoitunut?
Kyllä, en aio jäädä kenenkään ihmisen "avun/ huolenpidon" varaan. Teen kaikkeni ettei niin käy, ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten nämä kaiken maailman mittarit joiden parhaaseen on päästävä, oli mikä oli. Näitä seurataan ja huutia tulee jos ei esim. virikkeitä ole ehtinyt työn lomassa järjestämään asiakkaille. Jos heität kysymyksen ilmoille, että miten nämä hoidetaan kaiken perustyön lomassa pienellä hoitajamäärällä, tulee vastaukseksi vain, että kyllä ne pitää hoitaa ja parhaalla mahdollisella tavalla, jotta tilastot näyttävät hyvältä...
Ihmisten pitäisi elää kuten ennen ovat eläneet, maisema ja kotikonnut. Ei olla vieraassa paikassa ja muiden riepoteltavana. Muistisairaille on ihan kummallisia vaatimuksia ryhmässä olosta pakolla, ryhmätilaisuuksista, leipomisesta ja kuntosalista, sun muut. Laitos ei ole ihmisen paikka. Se että joku ottaa palkan ihmisten riepottelusta ei ole oikein tai lääketieteellisiä kokeita lääkkeillä vanhuksille. Joku inhimillisyys pitäisi löytää, moni kaipaa rauhaa vanhana, kivuttomuutta ja ystävällisen ihmisen joka ymmärtää. Jos lääke, sen pitäisi sopia tai lääkkeiden yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, ja hälytyskellot ja puhelimet soi, koko ajan. Ruokataukoja ei oikeasti ole, vessaan pääset, jos pääset. Asukkaiden levoton ravaaminen ympäriinsä ja jatkuva kovaääninen ääntely ilman taukoja. Silmät oltava selässä, ettei Mirkku vain pääse kuristamaan Markkua ja siinä sivussa luuttuat ripulit lattialta ja seinästä johon joku vikkelä jalkainen on ehtinyt tehdä puumerkkinsä. Kaikki paikat lukossa ja kaivat avaimia hikihatussa ja ravaat ympäriinsä etsimässä tarvitsemiasi tavaroita kuten essua, saappaita taikka puhtaita vuodevaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten nämä kaiken maailman mittarit joiden parhaaseen on päästävä, oli mikä oli. Näitä seurataan ja huutia tulee jos ei esim. virikkeitä ole ehtinyt työn lomassa järjestämään asiakkaille. Jos heität kysymyksen ilmoille, että miten nämä hoidetaan kaiken perustyön lomassa pienellä hoitajamäärällä, tulee vastaukseksi vain, että kyllä ne pitää hoitaa ja parhaalla mahdollisella tavalla, jotta tilastot näyttävät hyvältä...
Meille on palkattu viriketyöntekijä, mutta silti periaatteena on "kaikki tekevät kaikkea!" Tuo vaatimus kohdistuu tietenkin vain hoitajiin. Hoitajilta odotetaan viriketoiminnan järjestämistä, mutta viriketyöntekijää ei hoitohommissa näy, vaikka kuulemma hän voisi ihan hyvin avustaa esim. kävelevää asukasta vessareissulla.
80 luvulla olin kesätöissä pitkäaikaisosastolla. Semmoselta lähetään ainoastaan tuonpuoleiseen.
Yksi mummoista osasi sanoa kolme kirosanaa, oli jähmettynyt sikiöasentoon. Syöttäessä piti joka kerta lusikalla kutittaa poskesta, suun vierestä. Mummolla toimi refleksi aukasta suunsa ja niellä. Mummolla ei koskaan ollut silmiä auki. Tietty vaipat. Joka kolmas päivä sai lääkettä niin että pysty ulostamaan.
Onko tämä elämää kysynpä vaan?
Monet osaston dementikoista oli väkivaltasia. Löivät, nipistelivät ja potkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi elää kuten ennen ovat eläneet, maisema ja kotikonnut. Ei olla vieraassa paikassa ja muiden riepoteltavana. Muistisairaille on ihan kummallisia vaatimuksia ryhmässä olosta pakolla, ryhmätilaisuuksista, leipomisesta ja kuntosalista, sun muut. Laitos ei ole ihmisen paikka. Se että joku ottaa palkan ihmisten riepottelusta ei ole oikein tai lääketieteellisiä kokeita lääkkeillä vanhuksille. Joku inhimillisyys pitäisi löytää, moni kaipaa rauhaa vanhana, kivuttomuutta ja ystävällisen ihmisen joka ymmärtää. Jos lääke, sen pitäisi sopia tai lääkkeiden yhteen.
Moni muistisairas voi lähteä seikkailemaan lapsuudenkotia ja äitiä etsiessään. Koska ovat taas mielestään pikkutyttöjä ja poikia.
Ihmisen pitäis mieluitten pysyä alkuperäisessä ympäristössään koko elämänsä, näin ei kuitenkaan elämä toimi, sula mahdottomuus.
Aikusena opitut kielet unohtuu.
Ylihoitaminen voi stressata. Pitää jättää omaa tilaa kaikille. Ihmisen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihmisten pitäisi elää kuten ennen ovat eläneet, maisema ja kotikonnut. Ei olla vieraassa paikassa ja muiden riepoteltavana."
Älä romantisoi menneisyyttä. Muistisairaiden vanhusten elämä ei ole koskaan ollut hääviä. Eikä voi vaatia että omaiset muuttavat lapsuudenmaisemiinsa pitämään huolta vanhuksista, jotta nämä saavat elää kotonaan loppuun asti.
Toinen kysymys, miten kukaan jaksaa tehdä tuota työtä?!