Oliko neitsyys sinulle aikoinaan arvokas ja säilyttämisen arvoinen asia vai rasite josta halusit päästä mahdollisimman pian eroon?
Kommentit (15)
Ei sitten mitään väliä! kuka keksinyt tämänkin naisten ja tyttöjen hallitsemiseksi.
En ajatellut asiaa "arvokkuuden" kannalta. Enkä edes muista enää koko ekaa kertaa, millainen se oli.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten mitään väliä! kuka keksinyt tämänkin naisten ja tyttöjen hallitsemiseksi.
Ap on provoileva mies.
Onko se muka hyvä asia,jos päästää jonkun saastuttamaan itsensä.
Neitsyyttä en sinällään ajattele. Siis teknisenä asiana. Mutta olen itselleni kokonaisuutena tärkeä ja arvokas, enkä halua seksiä ilman rakkautta. Kosketus on mulle just nimenomaan rakkauden kieli, eikä mikään hällä väliä juttu.
Kuten edellisetkin vastaukset; en ajatellut neitsyyttäni vaan etten voi jakaa kehoani ja itseäni noin vain kenen tahansa kanssa. Putkään oltiin poikaystävän kanssa seurusteltu ennen kuin edettiin seksiin. Ja kyllä sitä sitten olikin, vuosia ja vuosia.
Kun erosin, meni kuukausia ennen kuin uskalsin varovaisesti etsiä seuraa ja sopivan miehen kanssa tavattuamme niin vielä pitkään ennen kuin seurustelimme ja harrastimme seksiä. Seksi on minulle hyvin henkilökohtainen asia ja pidän kinkymmistä jutuista ja paljaalla menosta niin en oikein saisi yhden yön hommista tai epämääräisistä säädöistä mitään.
Kauhean moni olisi ties millä kuppamunalla painamassa paljaalla heti samana päivänä kun tavataan 😬
Mieltymyksistä ja testeistä/historiasta, suhdetoiveista keskustelu on liian jännää mutta munaa pitäisi äkkiä saada sohia joka reikään.
Olin nätti teinitytsy yläasteella ja rakastunut luokkalaiseeni poikaan. Halusin päästä eroon neitsyydestäni, koska kuvittelin sen olevan tärkeää, ja että saisin jotenkin pisteitä pojan silmissä kun antautuisin. Poikahan olisi heti halunnut pukille, eikä siinä kauaa sitten mennytkään kun hän pääsi päälleni. En edes kehtaa sanoa, missä teimme sen ensimmäisen kerran. Siitä kyllä sitten harjoittelu jatkui useasti päivässä ja kyllä nautinkin, mutta näin aikuisemmalla iällä tuntuu, että olisi sitä voinut ehkä vähän aikaa vielä odottaa. Olimme 15-vuotiaita kumpikin.
Siitä kasvoi ja paisui huomaamatta rasite. Kuvittelin ja uskoin, että olisin vastakkaisen sukupuoeln mieleen kun en hsousisi ja kiirehtisi seksin harrastamsien kanssa. Niin kuin tuohon aikaan ysärillä kamppanija sanoi "tosi rakkaus odottaa" kuin vastaiskuna aiempien sukupolvien vapaalle seksille, jonka ensimmäinen pysähdys oli ollut joitain vuosia aiemmin säikähdys siitä, että aivan vapaa ja villi seksi saattaisi johtaa esim aidsiin, joka aluksi miellettiinvain homojen taudiksi. ymmärrykseni mukaan. Niinpä huomasin päätyväni naisille oikeastaan vain kaveriksi jonkun kaitse johdattuu nssa jopa ystäväksi. Mutta seksiin en osannut johdattaa, eikä kukaan onnistunut minua johdattaa joten edelleen yli nelikymppisenä olen kokematon. Meneehän se näinkin mutta vähän hijattu olo.
En nyt tärkeydestä niin tiedä, mutta itse odotan näillä näkymin avioon. Tarvitsisi vain sen toisen, avion arvoisen, osapuolen siihen.
Vierailija kirjoitti:
Siitä kasvoi ja paisui huomaamatta rasite. Kuvittelin ja uskoin, että olisin vastakkaisen sukupuoeln mieleen kun en hsousisi ja kiirehtisi seksin harrastamsien kanssa. Niin kuin tuohon aikaan ysärillä kamppanija sanoi "tosi rakkaus odottaa" kuin vastaiskuna aiempien sukupolvien vapaalle seksille, jonka ensimmäinen pysähdys oli ollut joitain vuosia aiemmin säikähdys siitä, että aivan vapaa ja villi seksi saattaisi johtaa esim aidsiin, joka aluksi miellettiinvain homojen taudiksi. ymmärrykseni mukaan. Niinpä huomasin päätyväni naisille oikeastaan vain kaveriksi jonkun kaitse johdattuu nssa jopa ystäväksi. Mutta seksiin en osannut johdattaa, eikä kukaan onnistunut minua johdattaa joten edelleen yli nelikymppisenä olen kokematon. Meneehän se näinkin mutta vähän hijattu olo.
Harvassa ovat ne pojat/miehet joille tytöt/naiset tulevat ihan spontaanisti ehdottamaan seurustelua tai seksiä.
Ehkä 1/20 miessukupuolen edustajista on riittävän vetovoimaisia siihen.
Loppujen on syytä olettaa, että mitään ei tapahdu itsestään, pitää nähdä paljon vaivaa, pitää kestää monia pettymyksiä, pitää olla tuuria ja ennen kaikkea pitää törmätä oikeaan ihmiseen, joka vastoin parempaa järkeä sattuu tykkäämään juuri hänestä.
Jos (kenelläkään) pojalla on suunnitelmissa koskaan päästä poikuudestaan eroon, suosittelen pitämään siitä kiinni hyvin hennolla otteella.
Hirveä rasite. Onneksi pääsin siitä eroon heti 22-vuotiaana!