Sisäinen puhe
Onko teillä muilla ihan taukoamaton sisäinen puhe käynnissä päänne sisällä vai onko ns. tyhjiä hetkiä muulloinkin kuin silloin, kun keskittyy jonkin tekemiseen, lukemiseen tai katsomiseen?
Aloin miettiä, onko tämä tavallista vai poikkeavaa.
Kommentit (12)
Minulla on välillä ääniä mutta niiden lisäksi on hiljaista. Jos ajattelen tai teen jotain niin mielessä tapahtuu asioita.
t. skitsofreenikko
Pakonomainen haaveilu ja märehtiminen? Kyllä on tuttuja ilmiöitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minkäänmoista sisäistä puhetta muulloin kuin illalla nukahtaessa.
Mitä sitten tapahtuu muu aika?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pakonomainen haaveilu ja märehtiminen? Kyllä on tuttuja ilmiöitä.
No joo, on sitäkin. Lisäksi ihan suunnitteluun, toiminnanohjaukseen, havainnointiin, asioiden prosessoimiseen liittyvää ajattelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakonomainen haaveilu ja märehtiminen? Kyllä on tuttuja ilmiöitä.
No joo, on sitäkin. Lisäksi ihan suunnitteluun, toiminnanohjaukseen, havainnointiin, asioiden prosessoimiseen liittyvää ajattelua.
Ap
Sisäisellä äänellä on yleensä jokin tunnesävy ja se tunnesävy värittää myös päänsisäisiä kuvitteellisia keskusteluja joita oma mieleni aina käy koskien jotain tulevia tapaamisia. Tässä voi mennä asiat pieleen jos ei tiedosta millä tunteella sisäisen puheen antaa kyllästyä. Yritän pitää kuvitteelliset keskusteluni hiljaisessa hyväntuulisessa kahvilassa missä ei sovi korottaa ääntään. Pieni mielikuvaharjoittelu pitää keskustelijani hyvällä tuulella ja päänsisäinen keskustelu tuottaa parempia tuloksia. Jos olen stressaantunut, sisäisen ääneni sävy muuttuu heti negatiiviseksi ja se tuottaa kuvitteellisia keskusteluja joiden lopputulokset ovatkin negatiivisia. En pysty hallitsemaan sisäistä ääntäni, mutta pystyn pitämään ne tällä tavalla hyvällä uralla.
Mulla pää höpäjää jatkuvasti ja välillä se purkautuu jopa ääneen höpöttelynä. Häiritsee itseäni kun märehdin liikaa ja näin en osaa elää täysin hetkessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakonomainen haaveilu ja märehtiminen? Kyllä on tuttuja ilmiöitä.
No joo, on sitäkin. Lisäksi ihan suunnitteluun, toiminnanohjaukseen, havainnointiin, asioiden prosessoimiseen liittyvää ajattelua.
Ap
Sisäisellä äänellä on yleensä jokin tunnesävy ja se tunnesävy värittää myös päänsisäisiä kuvitteellisia keskusteluja joita oma mieleni aina käy koskien jotain tulevia tapaamisia. Tässä voi mennä asiat pieleen jos ei tiedosta millä tunteella sisäisen puheen antaa kyllästyä. Yritän pitää kuvitteelliset keskusteluni hiljaisessa hyväntuulisessa kahvilassa missä ei sovi korottaa ääntään. Pieni mielikuvaharjoittelu pitää keskustelijani hyvällä tuulella ja päänsisäinen keskustelu tuottaa parempia tuloksia. Jos olen stressaantunut, sisäisen ääneni sävy muuttuu heti negatiiviseksi ja se tuottaa kuvitteellisia keskusteluja joiden lopputulokset ovatkin negatiivisia. En pysty hallitsemaan sisäistä ääntäni, mutta pystyn pitämään ne tällä tavalla hyvällä uralla.
Ystävällisesti ja hellävaraisesti ja kaikella kunnioituksella sanon tämän: sinun pitää käydä lääkärissä. Nyt vielä pystyt tekemään asialle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakonomainen haaveilu ja märehtiminen? Kyllä on tuttuja ilmiöitä.
No joo, on sitäkin. Lisäksi ihan suunnitteluun, toiminnanohjaukseen, havainnointiin, asioiden prosessoimiseen liittyvää ajattelua.
Ap
Sisäisellä äänellä on yleensä jokin tunnesävy ja se tunnesävy värittää myös päänsisäisiä kuvitteellisia keskusteluja joita oma mieleni aina käy koskien jotain tulevia tapaamisia. Tässä voi mennä asiat pieleen jos ei tiedosta millä tunteella sisäisen puheen antaa kyllästyä. Yritän pitää kuvitteelliset keskusteluni hiljaisessa hyväntuulisessa kahvilassa missä ei sovi korottaa ääntään. Pieni mielikuvaharjoittelu pitää keskustelijani hyvällä tuulella ja päänsisäinen keskustelu tuottaa parempia tuloksia. Jos olen stressaantunut, sisäisen ääneni sävy muuttuu heti negatiiviseksi ja se tuottaa kuvitteellisia keskusteluja joiden lopputulokset ovatkin negatiivisia. En pysty hallitsemaan sisäistä ääntäni, mutta pystyn pitämään ne tällä tavalla hyvällä uralla.
Ystävällisesti ja hellävaraisesti ja kaikella kunnioituksella sanon tämän: sinun pitää käydä lääkärissä. Nyt vielä pystyt tekemään asialle jotain.
Kiitos huolenpidosta, mutta kerroin vain tarkat havaintoni oman mieleni toiminnasta. Havainnon tarkkuus ei mielestäni ole merkki havaitsijan hulluudesta vaan havainnon tarkkuudesta päätelmän tehneen mielen - eli sinun mielesi - omista ratkaisuista. Minä tunnen oman mieleni toiminnan. Tunnetko sinä oman mielesi toimintaa? Asia ei ole yksinkertainen. Joskus tuntuu että mieltä ei olisi ollenkaan ja sekin on OK.
Ehkä tarkoitin vain sanoa että säästä huolesi, älä mene asioiden edelle. Hyvää päivänjatkoa.
Mun sisäinen puhe on, että leipoisinko jotain, vai kuuntelisinko äänikirjaa prostituoiduista 1800-luvun Suomessa, tai ehkä mä siivoan jos jaksan.
Ei ole minkäänmoista sisäistä puhetta muulloin kuin illalla nukahtaessa.