Lue keskustelun säännöt.
Vanhan ystävän näkeminen välirikon jälkeen
03.06.2026 |
Ystäväni pisti välit poikki kanssani joitakin vuosia sitten. Noin viisi vuotta sitten otin häneen yhteyttä ja olisin halunnut sopia meidän asiat. Hän ei kokenut tarvetta selvittää asioita, ja sanoi, että ystävyydestä ei tule enää mitään. Hän kuitenkin sanoi, että hän ei halua vihoitella minulle. Asia jäi siihen.
Eilen näin hänet sattumalta ja näin jo kauemmalta etäisyydeltä, että hän hymyili minulle ja tervehti. Menin koko tilanteesta jotenkin hämilleni. En tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Tervehtimisen jälkeen jutella vielä jotakin muuta?
Samat tunteet nousee pintaan, kuin viisi vuotta sitten: miksi emme voineet sopia asioita? Kunpa olisit vielä ystäväni.
Kommentit (24)
Et oikein voi asialle mitään. Jos hän ei halua vihoitella, pystyy moikkaamaan, mutta ei halua sen enempää välejä lämmitellä, niin minkäs teet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan luonnollistakin, että osa ystävyyksistä jossain kohtaa hiipuu kokonaan. Joskus myös huomaa, että yhteys katoaa ja voi tuntua, ettei enää ole mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollistakin, että osa ystävyyksistä jossain kohtaa hiipuu kokonaan. Joskus myös huomaa, että yhteys katoaa ja voi tuntua, ettei enää ole mitään yhteistä.
Näin. Itselläni ei ole oikeastaan ketään ystävää jäänyt lapsuudesta / nuoruudesta.
Tuntui, että olin jo päässyt yli asiasta, mutta tuo ystävällinen kohtaaminen hämmensi täysin. -ap
Voi olla opittua esim asiakaspalvelijana tai muuten työmoodissa. Julkisella paikalla hymy ja tervehtiminen riippumatta siitä, kuka on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän on kantansa sanonut jo aiemmin, hän tuskin tarkoitti mitään muuta.
Eikö se ole kuitenkin hyvä, että tavatessaan voi toista tervehtiä? Ei ehkä täysi sovun ele, mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksessä on ns "HOA Karen", kierrä kaukaa.
No juttelitteko muuta vai loukkasiko vain nopsasti matkan päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No juttelitteko muuta vai loukkasiko vain nopsasti matkan päästä?
Siis *moikkasiko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juttelitteko muuta vai loukkasiko vain nopsasti matkan päästä?
Siis *moikkasiko
Ei hän muuta jutellut. Tätä jäin itse pohtimaan, olisiko pitänyt. Menin jotenkin hämilleni koko tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se herättää Varmasti tunteita kun toisen kohtaa. Mutta menneet on menneitä
Ystäväsi vaikuttaa hallitsevalta persoonalta, eikä ilmeisesti kyennyt sopimaan asioistanne? Etenkin ystävältä odottaisi kypsempää käytöstä, vaikka hän ei haluaisikaan enää olla tekemisissä enempää. Oletan, että sinäkin olisit hyväksynnyt ystäyytenne katkaisemisen asiallisen keskustelunne jälkeen? Ja ero olisi ollut helpompi kuin jätettynä kylmästi.
Tarinastasi jäi uupumaan teitkö jotakin niin moraalisesti väärin, petit ystävyyden, jolloin ystäväsi käytös olisi ymmärrettävämpää? Muussa tapauksessa ei.
Sinäkin voit päättää, miten haluat jatkossa kohdata hänet. Minä olisin korkeintaan nyökännyt ja jatkanut matkaa. En pidä ihmisissä hallitsevuudesta ja kyvyttömyydestä selvittää asioita. Eroaminenkin voi olla fiksua ja rakentavaa.
Mua jäi mietityttämään mikä teidän ystävyytenne katkaisi. Mun aikanaan silloisen bestikseni ystävyys katkesi siihen, että hän oli liian kiinnostunut omasta miehestäni kuin omastaan. Epäilin jo kauan ja tuli tilanne ,joka vahvisti epäilykseni.
Myöhemmin sain kuulla, että se olikin vielä pahempaa. Myöskin hän koitti pokailla ex-miestä eromme jälkeen. En ole katunut ystävyyden katkaisemista, enkä tule koskaan enää pitämään mitään yhteyttä.
Voin kyllä tervehtiä jos hän tulee vastaan ja ehkä jopa hymyillä. Olen päässyt tapahtuman yli, mutta se mitä hän ystävänä teki minulle, se ei unohdu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi mietityttämään mikä teidän ystävyytenne katkaisi. Mun aikanaan silloisen bestikseni ystävyys katkesi siihen, että hän oli liian kiinnostunut omasta miehestäni kuin omastaan. Epäilin jo kauan ja tuli tilanne ,joka vahvisti epäilykseni.
Myöhemmin sain kuulla, että se olikin vielä pahempaa. Myöskin hän koitti pokailla ex-miestä eromme jälkeen. En ole katunut ystävyyden katkaisemista, enkä tule koskaan enää pitämään mitään yhteyttä.
Voin kyllä tervehtiä jos hän tulee vastaan ja ehkä jopa hymyillä. Olen päässyt tapahtuman yli, mutta se mitä hän ystävänä teki minulle, se ei unohdu koskaan.
No. Meillä kävi niin, että tämä ystävä alkoi selkäni takana ottaa yhteyttä muutamiin minun ystäviini, joita hän ei tuntenut aiemmin. Aloin kuulla , mitä hän puhui minusta muille ja otin asian puheeksi ja tästä loukkaantui.
Lopulta hän päätti, että on parempi olla ilman minua. Hänellä oli vähän erikoinen tapa. Ei oikein halunnut suoraan keskustella, mutta keksi kyllä viestein ottaa vaikeita asioita puheeksi. Väitti myös, että mieheni ei pidä hänestä jne. Vähän huono itsetunto. Tiedostan kyllä , että ei meidän ystävyys ehkä täysin terveellä pohjalla ollut, mutta jäi sellainen olo, että hän ei ollut valmis ottamaan vaikeita asioita puheeksi ja halusi lakaista kaiken maton alle.
Tuntuu varmaan ikävältä että tervehtii, jos jätti. Eikä selvittänyt. Mitä jos ei tervehdi sitten enää.
Ystäväsi jäi kiinni kieroudestaan. Ehkä parempi, että se loppui.
Ketään ei voi ystäväksi pakottaa. Ehkä hän koitti viestiä, ettei tosiaan halua sinulle vihoitella. Tiedän, että tuntuu pahalta, olen itsekin menettänyt hyvän ystävän. Koita muistella hyviä aikoja.