Lue keskustelun säännöt.
Oudot välit vanhempien kanssa.
22.04.2026 |
En oikein tiedä miten suhdettani vanhempiin edes lähtisi purkamaan, mutta pakko avautua tästä jossain. Minusta on aina tuntunut kotona siltä että olen kylässä jossain sukulaisteni luona enkä kotona. Äitini on aina kailottanut isoon ääneen että hän ei kyllä lapsista tykkää, isäni on ihan pihalla siitä että milloin syntymäpäiväni on tai edes missä asun nykyään.
Periaatteessa molemmat ovat todella normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, mutta toisaalta minut on jätetty lapsena esimerkiksi ihan pienenä yksin kotiin pitkiksi ajoiksi ja mitkään menoni tai tekemiseni eivät ole ikinä kiinnostaneet. Sen sijaan minulle on kerrottu ja valitettu aikuisten asioista kuten riidoista jonkun työkaverin kanssa ihan pienestä asti. Aina on ollut olo että olen tiellä ja vaivaksi.
Nyt aikuisena sellainen kunnon keskustelu näiden kanssa on ihan mahdotonta, koska eivät muista asioitani ja vaihtavat puheenaiheet aina itseensä. Keskustelu on myös outoa ja menee aina jotenkin ohi aiheen, jos kerron vaikka että vaihdan työpaikkaa, uudesta työstä iloitsemisen sijaan alkaa tenttaaminen siitä että "no mikä vika siinä vanhassa oli, voivoi kun nykyään hypätään työpaikasta toiseen, eikö voinut vaan pyytää palkankorotusta". Ja kun sanon että kyse ei ole palkasta vaan sain vain mieleisemmän työn, saan kuulla loppukeskustelun ajan avautumista siitä että kyllä ennen oltiin tyytyväisiä pieniin palkkoihin, vaikka palkka ei edelleen nyt liity asiaan mitenkään.
Kommentit (14)
Kasvata itsellesi selkäranka. Et ole vanhemmillesi mitään velkaa, eikä sinulla ole velvollisuutta yrittää ymmärtää heitä. Hekään eivät halua ymmärtää sinua, koska eivät välitä eivätkä ole tarpeeksi kiinnostuneita sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että olisit noin tervepäinen, jos kaikki totta? Olen lukenut jonku viisaan kirjasta, että vanhemmat jotka tuottavat vai pahaa mieltä, voi ja pitää jättää omaan arvoonsa! Pärjäät selvästi ilman heitä. Vai unohditko jotain kaunista, joka on sittenkin kannatellut🤔
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet heidän kanssaan edelleen tekemisissä, kun kaikki toimii heidän ehdoillaan? Kokeile hajurakoa.
Aloin miettiä tätä. Ymmärrän kyllä että olen aikuinen, mutta kun minut on kasvatettu siihen että tuollainen vanhempi-lapsi suhde on se normaali, koen että olisin vain turhaan hankala ja dramaattinen jos ottaisin etäisyyttä. Ap
Kylläpä ole tyttö kiittämätön. Minun nuoruudessani olisit saanut kunnolla remmistä. Eipä tarvinnut antaa kun osattiin olla tottelevaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ole tyttö kiittämätön. Minun nuoruudessani olisit saanut kunnolla remmistä. Eipä tarvinnut antaa kun osattiin olla tottelevaisia.
Missä kohtaa ap puhuu tottelevaisuudesta?
Hakkaatko sinä omia lapsiasi?
Sinun kuten minunkin vanhemmat ovat kokeneet samat laiminlyönnit, joten eivät ymmärrä mikä on ongelma. Tätä taistelua tuulimyllyä vastaan et tule voittamaan. Ota kunnolla etäisyyttä. Älä ole yhteydessä, ennen kun sinun kuulumisia kysellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet heidän kanssaan edelleen tekemisissä, kun kaikki toimii heidän ehdoillaan? Kokeile hajurakoa.
Aloin miettiä tätä. Ymmärrän kyllä että olen aikuinen, mutta kun minut on kasvatettu siihen että tuollainen vanhempi-lapsi suhde on se normaali, koen että olisin vain turhaan hankala ja dramaattinen jos ottaisin etäisyyttä. Ap
Ei ole normaali. Valitettavan yleinen se on, eivätkä vanhempasi todennäköisesti koskaan tule ymmärtämään, miksi otat etäisyyttä. Jos et pysty ottamaan, voit jatkaa entiseen tapaan ja yrittää miellyttää ja mielistellä heitä, voit antaa heidän juttujensa mennä toisesta korvasta sisään ja tulla toisesta ulos, ilman että annat niiden päästä ihon alle.
Mielenterveydellisistä ja itsesuojelullisista syistä on joskus pakko asettaa toksiselle sukulaisuussuhteelle rajat. Se taas on sinun vastuullasi.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kuten minunkin vanhemmat ovat kokeneet samat laiminlyönnit, joten eivät ymmärrä mikä on ongelma. Tätä taistelua tuulimyllyä vastaan et tule voittamaan. Ota kunnolla etäisyyttä. Älä ole yhteydessä, ennen kun sinun kuulumisia kysellään.
Ylisukupolvinen trauma ei kelpaa selitykseksi. Jokaisella on mahdollisuus tarkastella omaa käytöstään.
Minun äitini soitteli kysyäkseen kuulumisiani (olin sairastunut parantumattomaan syöpään) mutta sivuutti ne ja alkoi kertoa omista kuulumisistaan, kunnes lakkasin vastaamasta puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tavallista, ainakin oman ikäluokkani vanhemmilla - minä olen viisikymppinen ja vanhemmat pian kasikymppisiä.
Itse en osaa tuosta edes ärtyä - se on se heidän kommunikoinnin tapa, lapsuudessa jo ehdollistunut, eikä sitä enää käy muuttaminen. Siksipä en edes odota sellaista, vaan tartun vaan sitten niihin heidän puheenaiheisiin ja puhun niistä. Kerron sitten vaikka tekoälylle mun henkilökohtaiset jutut, joihin en halua vanhempien kommentteja. Tai en esim. halua kertoa koska he huolestuisivat ja alkaisivat hössöttämään. Tai torumaan ja sättimään, koska pelkäävät mitä käy.
Napanuoran saa katkaista. Ryhdyt nyt vaan elämään omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että olisit noin tervepäinen, jos kaikki totta? Olen lukenut jonku viisaan kirjasta, että vanhemmat jotka tuottavat vai pahaa mieltä, voi ja pitää jättää omaan arvoonsa! Pärjäät selvästi ilman heitä. Vai unohditko jotain kaunista, joka on sittenkin kannatellut🤔
Tervepäinen? Noh, joo, koen olevani ihan hyvin elämässä toimeen tuleva, olen kouluttautunut mieleiselle alalle ja elämänhallintani on hyvää, en esimerkiksi juo ollenkaan alkoholia eikä ole muitakaan paheita. Puoliso ja kavereita löytyy. Ahdistusta minulla on ollut vaihtelevasti koko ikäni ja tulee varmaan aina olemaankin.
Aloituksessa on myös vain se jäävuoren huippu, esimerkiksi tuohon yksinoloon yhden kaverini äiti kerran puuttuikin kun kerroin olevani kateellinen siitä että kaverini ei joutunut olemaan yksin. Vanhempani selittivät asian parhain päin tälle ja suuttuivat minulle kun menin juoruilemaan tuollaista. Nykyään tuo on heidän mielestään hyvinkin hauska tarina lapsuudestani mikä pitää aina kertoa silloin tällöin uudelleen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika tavallista, ainakin oman ikäluokkani vanhemmilla - minä olen viisikymppinen ja vanhemmat pian kasikymppisiä.
Itse en osaa tuosta edes ärtyä - se on se heidän kommunikoinnin tapa, lapsuudessa jo ehdollistunut, eikä sitä enää käy muuttaminen. Siksipä en edes odota sellaista, vaan tartun vaan sitten niihin heidän puheenaiheisiin ja puhun niistä. Kerron sitten vaikka tekoälylle mun henkilökohtaiset jutut, joihin en halua vanhempien kommentteja. Tai en esim. halua kertoa koska he huolestuisivat ja alkaisivat hössöttämään. Tai torumaan ja sättimään, koska pelkäävät mitä käy.
Olen sinua parisenkymmentä vuotta nuorempi. Tuntuu myös oudolta siksi koska tässä ikäpolvessa tuttujen, kavereiden ja puolison vanhemmat tuntuvat olevan ihan erilaisia. Ap
Miksi olet heidän kanssaan edelleen tekemisissä, kun kaikki toimii heidän ehdoillaan? Kokeile hajurakoa.