Lue keskustelun säännöt.
Olen 44-vuotias. Mitä teen päiväkirjoille joita olen kirjoittanut ikävuosina 8-21?
07.02.2024 |
Päiväkirjat ovat olleet lähinnä tuskan purkamista varten. Olin ahdistunut lahkouskonnostamme, pelkäsin demoneita ja jumalan kostoa. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa jota itken sivuilla ihan pienestä tytöstä lähtien. Päiväkirjat johdattaa elämää läpi uskonnosta irtaantumisen, lastensuojelulaitosten, oman itsenäisen elämän, lapsen syntymän ja opiskelun läpi. Sitten into kirjoittaa loppui.
En halua että noita kukaan lukee, mutta toisaalta mietin että kannattaako niitä hävittää jos kuitenkin haluan tarkistaa sieltä asioita. Sivut ovat kyllä niin ahdistavaa luettavaa etten vuosiin ole kajonnut niihin. En myöskään haluaisi että niitä lukee kukaan minun jälkeenikään.
Kommentit (27)
Kirjoita kehitysroomaani nuorille ja hävitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen polttanut omat päiväkirjani. Ei niitä kenenkään ulkopuolisen tarvi lukea, itsekään ei enää kiinnostanut niitä selata.
Mikä siinä onkin, että niiden lukemisesta ahdistuu? Itsellä sama tilanne, koko lapsuus- ja nuoruusiän kirjoitin päiväkirjaa, jotka nyt lojuvat pahvilaatikoissa varastossa. Yritin niitä joskus lukea mutta tuli ihan hirveän ahdistunut olo vaikka mitään erityisen dramaattista ei ole edes tapahtunut. Ehkä sieltä nousee asioita joita ei ole halunnut muistaa, negatiivisuutta, elettyä elämää ja haaveita joista ei tullut mitään. Jotain haikeutta, elämää ja ihmisiä joita ei enää koskaan takaisin saa.
En tiedä. Varmaan pitäisi vaan polttaa ne kaikki.
Jokohn hän on kahdessa vuodessa päätöksensä tehnyt? Itse hävitin suurimman osan. Jokusen sieltä ala-asteajalta säilytin. Revin raivona ne pahanolon kirjoitukset.
Itsekin säilytin päiväkirjojani monta vuotta. Joskus koitin lukea niitä, mutta tuli vain paha olo kun luin kuinka rankkaa oli välillä ollut. Ikävä muistutus tietyistä asioista, ihmissuhteista ja elämänvaiheista.
Päätin heittää ne roskiin. Tiedän etten koskaan olisi enää avannut niiden kansia. En ole katunut niiden hävittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin pari vuotta sitten lukea omiani, mutta ei onnistunut minultakaan, kun rupesi ahdistamaan niin pahasti. Kun tulee tilaisuus polttaa ne, teen niin.
Kyllä kiinnostaa kuule. Suomessa on kustantajia pilvin pimein. Ota yhteyttä johonkin kustantamoon ja anna heille lupa polttaa jos tahtovat, julkaista tai teettää haamukirjoittajalla jotakin, jos tahtovat.
Minusta on tärkeä, että Uskontojen Uhrien tarinat tulevat kuuluviin.