Voiko häpeästä päästä ikinä eroon?

Siis... En oikein ymmärrä haluatko itse vai stressaatko sitä että eroat(? ) ja sitten pitäisi suostua jonkun kanssa, koska hän haluaa? 😐

Itse en anaalia häpeäisi, eli olen kyllä tykännyt että mies nuolee pyllyä kunnolla tai hieroo pitkään sormilla siitä peräaukon kohdilta. Mutta en halua penetraatiota sinne, eikä se ole missään suhteessa muuttunut. Eli ei kannata turhaan häpeillä jos haluaa kokea jotain. Mutta ei myöskään tarvitse suostua mihinkään mitä oikeasti ei haluaisi tehdä. 

Nykyään olen yhdessä miehen kanssa, jota ei kiinnosta anaaliseksi yhtään eli ei myöskään sitten mitään sellaista ole, ihan ok minulle, vaikka nuo aiemmat kokemukset on ollut nautinnollisia. 

No jos nyt ap vaikka aluksi kaikessa rauhassa kokeilisi sitä seutua ihan yksityisesti itsetyydytyksen lomassa? Että olisiko siinä jotain mistä voisi tykätä vaiko ei?

Niin, suhtaudun varmaankin asiaan jonkinlaisella pelonsekaisella uteliaisuudella. Nykyinen suhde on kaikin puolin hyvä, erittäin hyvä mutta ei ikuinen. Enkä toki suostu mihinkään vasten tahtoaan. Mutta mietin kyllä että miten tuosta pelosta/häpeästä/mistä lie voisi päästä eroon. Vai voiko siitä? Minua ei haittaa vaikka kuolisin peppuneitsyenä.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Niin, suhtaudun varmaankin asiaan jonkinlaisella pelonsekaisella uteliaisuudella. Nykyinen suhde on kaikin puolin hyvä, erittäin hyvä mutta ei ikuinen. Enkä toki suostu mihinkään vasten tahtoaan. Mutta mietin kyllä että miten tuosta pelosta/häpeästä/mistä lie voisi päästä eroon. Vai voiko siitä? Minua ei haittaa vaikka kuolisin peppuneitsyenä.

Ap 

Hmm, onko ongelma nyt siis häpeä vai pelko siitä että kyvyttömyytesi antaa toiselle jotakin hänen toivomaansa rikkoo mahdollisesti suhteen tulevaisuudessa? Nämähän ovat ihan eri asioita. Häpeästä pääsee parhaiten irti altistamalla itsensä sille, tekemällä vaikka kuinka luonto panisi vastaan. Vähitellen helpottaa.

Tuo jälkimmäinen, pelko toisen loukkaantumisesta, on mielestäni kuitenkin ihan non-issue. Tämä ei ehkä ole palstalla kovin suosittu mielipide, mutta minusta, miehenä, mikään yksittäinen tietyllä tavalla ekstrakivaa tuova seksitemppu ei ole sen arvoinen, että se hyvän suhteen rikkoisi. Paskan suhteen ehkä voikin rikkoa, mutta sellainen saa mennäkin. Ne on kuitenkin niin pieniä juttuja isommassa kuvassa. Ainakin omalla kohdallani tässä 30 vuotta kestäneessä suhteessa. Peppuseksi ei mullekaan ole mikään erityinen mielenkiinnon kohde, puolin ja toisin kyllä sormeillaan ja häntä minä nuolenkin, mutta peppupanoa en kaipaa yhtään. Tekisin jos hän vaatisi. Mutta suuseksin saamista haluaisin kyllä kovasti, mutta olen hyväksynyt sen, että minä kuolen suuseksineitsyenä, koska tiedän ettei vaimo siihen pysty. Kovasta haluamisestanikaan huolimatta asia ei minusta ole millään tavoin oikeasti tärkeä verrattuna siihen, mikä meille on oikeasti tärkeää. Mun mielestäni ap:n kohdalla jonkun pyllymiehen toiveet menisivät samaan kategoriaan, joskin se tietysti olisi miehen päätettävissä että haluaako elää ilman pyllypanoa vai ei. Jos ei, niin... No, mulla on mielipiteeni.

M56 

Ei pidä suostua mihinkään siksi että kaikkihan sitä tekee. Vain siksi että tykkää ja on kivaa.

Itse hän työnsin omaa sormea anaalin itsetyydytyksen yhteydessä jo ennen kuin seksiä olin muiden kanssa harrastanut. Tuli selväksi että siitä tykkään. Satunnaisesti tullut kumppaneiden kanssa sitäkin harrastettua. Hyvin voi itse pyytää tai myöskin sanoa, että ei halua sinne mitään, jos ei halua. En minäkään aina halua :)

N34

Aloituksessasi on melko hämmentävää sekin, että kerroit ettei kukaan ole sinulta ikinä pyytänyt anaalia tai ollut kiinnostunut kokeilemaan, mutta sanot silti, että se on sinun oma pääjumisi, joka estää sen toteuttamisen. Eli ei kai sinulla sitten ole ollut edes mahdollisuutta sitä toteuttaa vielä? 

Totta kai mistä tahansa häpeästä voi päästä eroon, mutta miksi häpeä tuossa asiassa olisi ongelma, jos heitä tai sinua ei oikeasti edes kiinnosta kokeilla? 

Miten siis suhtautuisit, jos joku uusi kumppani nyt olisi todella kokenut anaalijutuissa ja haluaisi kokeilla sinunkin kanssasi? Jos luottaisit häneen ja tuntisit olosi mukavaksi kaikin puolin? Haluaisitko silloin kuitenkin yrittää? Kirjoituksesi antaa kuvan, että olet vähän tyytymätön nykyiseen suhteeseesi ja kumppaniisi, kun mietit kuinka jotkut "ehkä tulevaisuudessa kiinnostavat" asiat tuntuvat nyt mahdottomilta. Itsellänikin on joskus ollut tuollaisia ajatuksia, joten tunnistan tunteen. Koetko häpeää muissa asioissa hänen kanssaan, saako hän olosi mukavaksi vai sulkeutuneeksi seksissä?

Ps. Ei anaalia ole todellakaan pakko kokeilla ikinä jos ei huvita. Mikään ei ole seksissä pakollista. Itse tykkään kyllä kovastikin, mutta vain sellaisen kumppanin kanssa, jolla on järki päässä ja osaa asiansa.

Hyviä vastauksia. Kuten sanottu, tämänhetkinen suhde on hyvä ja tyydyttävä kaikin puolin. Mutta syistä joita en sen enempää avaa, tiedän sen loppuvan. (No, loppuuhan se kaikilla meillä viimeistään kun toinen kuolee mutta nyt ei kyse vain siitä.) Enkä pelkää myöskään sitä että joku mahdollisesti joskus jättää minut sen takia etten halua peppuseksiä. Typerä ajatuskin ja sellainen suhde saa mennä. 

En oikein osaa selittää mitä tällä kaikella ajan takaa. Olen parisuhteessa miellyttäjätyyppi. En tee mitään vasten tahtoani mutta haluaisin silti toteuttaa toisen toiveita ja haaveita mahdollisimman pitkälle. Nautin siitä että toinen nauttii. Ehkä siksi mietin tulevaisuutta. Jos siellä on joku joka tuota haluaisi ja hän olisi minulle niin tärkeä että haluaisin toteuttaa toiveen.

Luultavasti mietin tätäkin turhaan. Tuli vain mieleen näitä runsaita ja värikkäitä pyllytarinoita lukiessa 

Ap