Parisuhde jossa ei ole mitään yhteistä
Saako sitä toimimaan? Me nukutaan eri huoneissa, ei istuta samalla sohvalla, ei kosketusta, ei syödä yhtä aikaa tai jos syödään niin mies syö olohuoneessa, ei ole yhteisiä harrastuksia, ei oikeastaan edes samaa aatemaailmaakaan. Seksiä on joskus muutaman päivän välein pari viikkoa ja sitten saattaa olla 5vkoa taukoa. Asuntolaina maksetaan yhdessä puoliksi mutta muuten on omat rahat, omat menot , omat ruuat ja harrastukset. Ja omat kaverit.
Jostain syystä sitä kuiitenkin rakkautta tuntee.
Kommentit (35)
Saa toimiin ja hyvin toimiikin. Ei kaikilla tarvitse samanlaisia suhteita ollakkaan. Erilaisia kausiakin on pitkissä suhteissa. Ei pidä verrata muihin. Joilla on täydelliseltä näyttävät ihanne suhteet, voivat ne loppua kuin seinään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ap:n suhde ole mikään parisuhde, vaan kimppakämppä, jossa asuu mies ja nainen. Tuskinpa rakkaudestakaan voi puhua. Mutta miksi teette kaiken eri huoneissa ja eri aikaan? Eikö ruoka maistu yhtä hyvältä, jos se syödään (ja valmistetaankin) yhdessä? Löytyisikö jokin yhteinen, arikipäiväinen asia, kuten kävelylenkit viikonloppuisin tai mieluisan telkkariohjelman katsominen yhdessä - ehkä näillä edes hiukan kokisitte olevanne pariskunta. Mitä mieltä puolisosi on tilanteesta?
Just tämmöisiä tyyppejä on, joilla on joku tietty tiukka raaminen ihanne kuva minkälainen suhteen pitää olla ja muunlaiset eivät ole rakkautta ja suhteita ollenkaan. Usein ne ovat sinkkuja eivätkä löydä koskaan haaveidensa täydellistä suhdetta tai vaihtaa suhteesta toiseen niin kauan kun jonkun saa.
Vierailija kirjoitti:
Melko väsynyt miesvihaketju aamun alkajaisiksi. Ei mitään terävämpää irtoaisi?
Miten saat tästäkin miesvihaa?
Vierailija kirjoitti:
Monella parisuhteella yhteistä on lapset ja raha.
Aapeen suhde kuulostaa aika tavalliselta pitkään yhdessä olleen parin elämältä, aloituksessa ainakaan ei mainittu kuinka pitkä suhde heillä.
Vähän saman tapaista meilläkin, toki paljon reissataan yhdessä, syödään kotona yhdessä ja käydään ravintoloissa. Omat makkarit ja rahat on selviö. Ollaan menty kimppaan vasta kypsemmällä iällä niin omat tavat, kaverit jne on olleet jo pitkään olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ap:n suhde ole mikään parisuhde, vaan kimppakämppä, jossa asuu mies ja nainen. Tuskinpa rakkaudestakaan voi puhua. Mutta miksi teette kaiken eri huoneissa ja eri aikaan? Eikö ruoka maistu yhtä hyvältä, jos se syödään (ja valmistetaankin) yhdessä? Löytyisikö jokin yhteinen, arikipäiväinen asia, kuten kävelylenkit viikonloppuisin tai mieluisan telkkariohjelman katsominen yhdessä - ehkä näillä edes hiukan kokisitte olevanne pariskunta. Mitä mieltä puolisosi on tilanteesta?
Just tämmöisiä tyyppejä on, joilla on joku tietty tiukka raaminen ihanne kuva minkälainen suhteen pitää olla ja muunlaiset eivät ole rakkautta ja suhteita ollenkaan. Usein ne ovat sinkkuja eivätkä löydä koskaan haaveidensa täydellistä suhdetta tai vaihtaa suhteesta toiseen niin kauan kun jonkun saa.
Eihän ap ole sanonut ettei heidän suhteensa ole suhde ollenkaan, vaan että hän kaipaisi siihen jotain lisää.
Meillä on pitkälti sama, vaikka ei edes asuta yhdessä. Asutaan kylläkin lähietäisyydellä toisistamme. Nähdään muutama tunti viikossa. Mulla on uniongelmia, niin nukun mieluummin kotona.
En oikein tiedä miksi jatkan. Kaipa rakastan, ja olisin muuten yksinäinen. Hänelle tas tuntuu vähän olevan oikein riittävästi eikä enempää edes halua.
Tämmöistä aina joskus tulee vastaan. Mua sitten aina mietityttää että miten olette aikanaan yhteen päätyneet ja onnistuneet tutustumaan?
Jos rakkautta tuntee (niinhän sanoit?), niin varmaan kannattaa yrittää vähän muokata suhdetta niin, että tuntisi myös tyytyväisyyttä. Rakastaako puoliso myös?
Ihan tavalliselta parisuhteelta vaikuttaa. Riittää, että on joitakin yhteisiä asioita. Niistä et maininnut, mutta kai jotain sentään on?
Meillä ollaan kokeiltu piristää suhdetta, mutta se palaa aina takaisin samanlaiseksi hetken kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ap:n suhde ole mikään parisuhde, vaan kimppakämppä, jossa asuu mies ja nainen. Tuskinpa rakkaudestakaan voi puhua. Mutta miksi teette kaiken eri huoneissa ja eri aikaan? Eikö ruoka maistu yhtä hyvältä, jos se syödään (ja valmistetaankin) yhdessä? Löytyisikö jokin yhteinen, arikipäiväinen asia, kuten kävelylenkit viikonloppuisin tai mieluisan telkkariohjelman katsominen yhdessä - ehkä näillä edes hiukan kokisitte olevanne pariskunta. Mitä mieltä puolisosi on tilanteesta?
Ap sanoi, että rakkautta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko väsynyt miesvihaketju aamun alkajaisiksi. Ei mitään terävämpää irtoaisi?
Haukuinko miestä jotenkin? Ihan yhtälailla itsekin olen eri sängyssä ja sohvalla, enkä koske edes ohimennen. Ap
En huomannut myöskään mitään miesvihaa aloituksessasi. Ihmettelin noita kommentteja. Minulla on ystäväpariskunta, 20 v. aviossa, mutta he asuvat eri asunnoissa, samalla kadulla toinen asunto toisella puolella katua ja toinen tätä vastapäätä. Avioliitto on tietääkseni ihan kunnossa. Oikein mukavia ihmisiä molemmat. Seurusteluaika oli etäsuhdetta ja he tottuivat siihen.
Ap, millaisen parisuhteen haluat? Korvaan kuulostaa hyvin oudolta, että kutsut parisuhteeksi, kun saa sellaisen kuvan, että te ette tee oikeastaan niitä tavallisesti parisuhteessa tehtäviä asioita. Tekstin perusteella kuvittelisin, että olette kämppiksiä, jotka harrastavat seksiä. Parisuhteessa yleensä halutaan olla yhdessä ja tehdä asioita yhdessä. Toki erilaiset työajat vaikuttavat, ja lapsiperheen arki tuo haasteensa, niillä joilla lapsia on, mutta miten te olette päätyneet yhteen, jos ette halua olla yhdessä? Erilaisuus voi tuoda rikkautta suhteeseen, mutta parisuhteeseen vaaditaan mielestäni yhdistäviä asioita, kuten samanlaiset arvot ja yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat. Onko tämänlainen arki ja parisuhde sellainen kuin haluat? Jos ei, niin pohdi, millaiset haluat ja mene sitä kohti, tämän kumppanin kanssa tai jonkun muun. Ansaitset onnellisen elämän ja sellaisen parisuhteen, joka tekee sinut onnelliseksi.
Ei tuo ap:n suhde ole mikään parisuhde, vaan kimppakämppä, jossa asuu mies ja nainen. Tuskinpa rakkaudestakaan voi puhua. Mutta miksi teette kaiken eri huoneissa ja eri aikaan? Eikö ruoka maistu yhtä hyvältä, jos se syödään (ja valmistetaankin) yhdessä? Löytyisikö jokin yhteinen, arikipäiväinen asia, kuten kävelylenkit viikonloppuisin tai mieluisan telkkariohjelman katsominen yhdessä - ehkä näillä edes hiukan kokisitte olevanne pariskunta. Mitä mieltä puolisosi on tilanteesta?