Kun vanhempi ei suostu näkemään lapsensa huonoa käytöstä

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut koskaan kotona tuollaista lapsuudenkodissa, mutta toisaalta meillä oli myös kuri. Totella piti - ja mieluiten heti. Kotiintuloajat olivat ehdottomat, ja jos ruoka ei kelvannut tai sitä ei tullut ajoissa syömään, se siitä tilaisuudesta. Eihän se lapsena ja nuorena aina kivalta tuntunut, mutta olen jälkeenpäin ollut hyvin kiitollinen vanhemmilleni heidän kasvatusmetodeistaan, jotka olivat kaiken lisäksi yhteneväiset. Jos toinen heistä kielsi jotakin, ei toinen sallinut. Sellainenhan vain sekoittaa lapsen pään. Varsinkin isän mulkaisu lastenhuoneeseen riitti, jos me sisarukset (3 kpl) meinasimme olla liian vilkkaita.

Tuttu juttu tuo että ei saanut ruokaa jos myöhästyi ruokapöydästä. Sinä päivänä ei saanut myöskään iltapalaa. Mutta sitä oppi kerrasta että ei parane myöhästyä. (Myöhästelyt koskivat ns. tahallisia myöhästymisiä eli vaikka että tulit myöhään kaverin luota kotiin tai leikit muiden kanssa ulkona liian kauan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut koskaan kotona tuollaista lapsuudenkodissa, mutta toisaalta meillä oli myös kuri. Totella piti - ja mieluiten heti. Kotiintuloajat olivat ehdottomat, ja jos ruoka ei kelvannut tai sitä ei tullut ajoissa syömään, se siitä tilaisuudesta. Eihän se lapsena ja nuorena aina kivalta tuntunut, mutta olen jälkeenpäin ollut hyvin kiitollinen vanhemmilleni heidän kasvatusmetodeistaan, jotka olivat kaiken lisäksi yhteneväiset. Jos toinen heistä kielsi jotakin, ei toinen sallinut. Sellainenhan vain sekoittaa lapsen pään. Varsinkin isän mulkaisu lastenhuoneeseen riitti, jos me sisarukset (3 kpl) meinasimme olla liian vilkkaita.

Meidän naapurissa oli tuommoinen tilanne. Isä kielsi mutta äiti sanoi että tee vaan tai päinvastoin. Kun niiden poika oli 10-vuotias se sai porttikiellon lähikauppaan kun se oli mennyt salaa henkilökunnan tiloihin ja laittanut hellan levyn päälle. Si

Tuli itku tätä lukiessani. Mikä hirvittävä kohtalo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän on aina ollut. 

Ennen ei sentään kielletty komentamasta vieraitakin lapsia lopettamasta pahantekoa. Yksi lapsi heitteli hiekat toisten lasten silmille ja hakkasi lapiolla. Käskin lopettaa. Hänen vanhempansa suuttui minulle ja tiuskaisi, ettei hänen lastaan saa tuntemattomat komennella! 

Olisit sanonut, että pakkohan se on, kun vanhemmat on ihan pysäkillä. 

Sanoisin ehkä, että kas, siinäpä tuleva vankilassa istuja. Ja niille vanhemmille, jotka huutavat lapsilleen sanoisin lasta viitaten, että siinäpä tuleva mt-tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut koskaan kotona tuollaista lapsuudenkodissa, mutta toisaalta meillä oli myös kuri. Totella piti - ja mieluiten heti. Kotiintuloajat olivat ehdottomat, ja jos ruoka ei kelvannut tai sitä ei tullut ajoissa syömään, se siitä tilaisuudesta. Eihän se lapsena ja nuorena aina kivalta tuntunut, mutta olen jälkeenpäin ollut hyvin kiitollinen vanhemmilleni heidän kasvatusmetodeistaan, jotka olivat kaiken lisäksi yhteneväiset. Jos toinen heistä kielsi jotakin, ei toinen sallinut. Sellainenhan vain sekoittaa lapsen pään. Varsinkin isän mulkaisu lastenhuoneeseen riitti, jos me sisarukset (3 kpl) meinasimme olla liian vilkkaita.

Meidän naapurissa oli tuommoinen tilanne. Isä kielsi mutta äiti sanoi että tee vaan tai päinvastoin. Kun niiden poika oli 10-vuotias se sai porttikiellon lähikauppaan kun se oli mennyt salaa henkilökunnan tiloihin ja laittanut hellan levyn päälle. Si

Näin alkoholistin veljenä totean että meitä kyllä kiellettiin. Että ei se alkoholismi kiellon puutteesta yksiselitteisesti johdu. Jos sitä meinasit vihjata. Meillä kotona tunneilmapiiri oli tosi ailahteleva. Aikuiset huusivat toisilleen ja lapsille milloin huudettiin ja milloin ei puhuttu. Ei meistä kaikki siltikään holisteiksi ryhtyneet.

Niin, vähän huono esimerkki sinänsä koska kyse on sukulaisestani, mutta:

Veljeni vanhin poika on järkyttävä riiviö ja pahoinpitelijä. 7 v. Oltiin yhdessä kesätapahtumassa ja sielläkin veri tirskuen pureskeli vieraatkin mukulat. Veljeni sössötti äpärälleen eikä edes kunnolla suuttunut. Minä suutuin. Kerroin kakaralle että kerta vielä niin täti vie sut jäähylle. Ei uskonut, koska veljenikin aina uhkailee näin, muttei ikinä toteuta uhkauksiaan. Siinä olikin kakara sitten ihmeissään kun pian sain kunnian laittaa penskan nippuun ja kiikutin autooni. Siellä sitten istuttiin tunti ja keskusteltiin käytöstavoista. Meni oppi perille, ainakin sen verran ettei enää mun seurassa vttuile.