Miksi ihmeessä joku haluaa vapaaehtoisesti uusperheen?

Mun mies halusi 30v sitten. Ei halunnut elää erillään vuosikausia ja kun vihdoin saimme 6v myöhemmin yhteisen lapsen erillään asuminen olisi ollut vieläkin hullumpaa.

Kahden asunnon kulujen sijaan rakensimme ihanan omakotitalon perheellemme. Meillä uusperhe onnistui

Samaa ihmettelen kuin ap. Mun ystävä ratkaisi asian sillä että asuvat lähekkäin ja kumpikin kumppani omien lastensa kanssa. Sitten on yhteiset perheherket, pariskunnan omat hetket ja arkirauha molemmissa kodeissa ettei ole liikaa säätöä ja hässäkkää uusperhekuviosta.

Jos nyt eroaisin, niin mun tulis sun mielestä asua vain lapsen kanssa seuraavat 17 vuotta?

Taloudellisista ja kodinhoidollisista syistä. Se mies haluaa puoli-ilmaisen kotiorjan ja nainen haluaa kulissit ja omaisuutta. Näin se menee. 

Me oltiin kaksi yksinhuoltajaa samasta naapurustossa vuosia. Lapset aika pienestä tottu, että hoidettiin asioita ristiin rastiin. Asuttiin vuosia erillään ja asiat rullas. Kummankin eksät vain piipahtelee lasten elämässä.

Kyllähän me sitten ihan taloussyistä muutettiin yhteen ja tehtiin tarkat suunnitelmat paperille, testamentit yms. Ettei yksikään muksu jää osattomaksi. Uusperheen ja yhteisten lasten lisäksi meillähän on sijoitettujakin. :)

Nyt on koko sekametelisoppa asunut muutaman vuoden samassa osoitteessa ja meillä arki rullaa. Tietty tuleehan kasvavien lasten kanssa törmäyksiä toisinaan, mutta niitä tulee kaikissa perheissä. Ei pysty välttämään, että lapset kasvaa omanlaisikseen.

Ostettiin rempattava maatila taajamasta ja sinnehän me mahduttiin koko konkkaronkka. Kullekin on oma soppensa ja isot yhteiset tilat. Lapsile tehtiin kellariin pelipaikat, jossa voi musisoida, tehdä teatteria, käsitöitä, legokyliä tai pahvilaatikkolinnoituksia... Sitten on kasvimaata ja eläimiä. Ulkona jalikselle ja korikselle kenttänsä. Fillarirata on muotoutunut kilsan pituiseksi, jolla voi myös juosta.

Me ollaan ja tehdään lasten kanssa. Siten sitä tutuksi tulee parhaiten. En ymmärrä miten väärin se voi olla lasten kannalta. Varsinkin tämmöisen kemuviikonlopun jälkeen miettii, että saa epäilijät "nenilleen". Tehtiin sapuskaa yhdessä, kutsuttiin lasten kavereita perheineen ja isovanhemmat, pidettiin Halloween pirskeet. Hyvä tunnelma ja hauskaa oli. Rakkautta paikat tulvillaan.

Huvittaa nämä jotka stressaa toistenbihmisten perheistä.

Äitipuoleni oli minulle kuin kolmas vanhempi ja hänen lapsistaan tuli minulle sisaruksia, olimme samanikäisiä. Kutsun heitä edelleen sisaruksiksi.

Toimii varmaan heillä, joilla molemmilla hyvät vanhemmuustaidot. Naisena ajattelen, että on aika suuri riski joutua uusperheessä siihen samaan kuvioon kuin ensimmäisessä perheessä. Eli hoitamaan myös uuden kumppanin lapset, metatyöt, koti, ruoanlaitto jne. En koskaan harkinnut uusperhettä erottuani. Tarjokkaita sellaiseen olisi ollut, mutta yhdessä-asuminen edellä suhteeseen tulevat koen keski-ikäisenä ihmisenä jopa hieman epäilyttävänä.

Miksi naimisiin menolla ja perheen perustamisella on nuorena kiire?

Valtaosa kuitenkin vasta noin 30v perustaa sen lopullisen perheen ja kaikki olisi paljon helpompaa kuin ei olisi niitä exiä ja exien kakaroita siinä pyörimässä, eikä hirveitä tappeluita elatuksista ja omaisuuksien ja velkojen jakamisista ja jne jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä jotka stressaa toistenbihmisten perheistä.

Mä olen taas säälien seurannut yhtä tyttäreni kaveria, joka elää eroperhettä ja nyttemmin uusperhettäkin, kun äiti löysi uuden kumppanin.

Ensin se viikko-viikko isällä ja äidillä. Toi lapsi on aivan loppu sitä vaihtamista. Monesti sanoo ja tuo esille. Kyselee "vitsinä", että voisko vaan asua meillä?! Ei tarvis taas mennä johonkin. 

Nyt sitten tuli, että äidin viikot ollaankin Samilla (sillä uudella), että tutustuvat Samin lapsiin. Äiti sitten kuskaa lapsiaan kouluun tälle alueelle. Samin eksä on hankala ja aiheuttaa jatkuvaa ongelmaa tapaamisista ja vaatteiden kanssa...

Mäkin olen oman osuuteni saanut tuosta Samin eksästä, kun Sami kerran kävi hakemassa tytön yökylästä meiltä. Tyttö itkien lähti hiton vihasen Samin mukaan. Olin laittanut vanhemille viestiä, että tyttö voi olla meillä pidempäänkin... tai mä voin tuoda. Tuon jälkeen se eksä soitti ovikelloa ja kertoi Samista ja tytön äidin suhteesta. Olivat pettäneet häntä... Ok, mutta anna nyt jukolauta lasten olla rauhassa tuolta draamalta. Sitten se alkoi huutaa mulle, että hän on aikuinen ihminen, jolla on oikeus tunteisiin. Ei yksikään lapsi voi poispyyhkiä tätä tuskaa...

Paljon sotkusempaa nyttemmin, ettei yhtään naurata, vaan lähinnä harmittaa, suututtaa, säälittää. Mut on valitettavasti sotkettu johonkin, missä en halua olla mukana. Voisko leväperäiset aikuiset joskus kiimoissaan miettiä, että mitä ne lapsilleen tekee?

Vierailija kirjoitti:

Miksi naimisiin menolla ja perheen perustamisella on nuorena kiire?

Valtaosa kuitenkin vasta noin 30v perustaa sen lopullisen perheen ja kaikki olisi paljon helpompaa kuin ei olisi niitä exiä ja exien kakaroita siinä pyörimässä, eikä hirveitä tappeluita elatuksista ja omaisuuksien ja velkojen jakamisista ja jne jne jne.

Voi tulla shokkina, mutta kaikki ei tappele elareista eikä omaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt eroaisin, niin mun tulis sun mielestä asua vain lapsen kanssa seuraavat 17 vuotta?

Miksei?

Minä perustin. Koskamiehen lapset olivat vain joka toinen vkl. Ajattelin, että kyllä sen kestää. Ja kestinkin. Nyt kaikki jo pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä jotka stressaa toistenbihmisten perheistä.

Mä olen taas säälien seurannut yhtä tyttäreni kaveria, joka elää eroperhettä ja nyttemmin uusperhettäkin, kun äiti löysi uuden kumppanin.

Ensin se viikko-viikko isällä ja äidillä. Toi lapsi on aivan loppu sitä vaihtamista. Monesti sanoo ja tuo esille. Kyselee "vitsinä", että voisko vaan asua meillä?! Ei tarvis taas mennä johonkin. 

Nyt sitten tuli, että äidin viikot ollaankin Samilla (sillä uudella), että tutustuvat Samin lapsiin. Äiti sitten kuskaa lapsiaan kouluun tälle alueelle. Samin eksä on hankala ja aiheuttaa jatkuvaa ongelmaa tapaamisista ja vaatteiden kanssa...

Mäkin olen oman osuuteni saanut tuosta Samin eksästä, kun Sami kerran kävi hakemassa tytön yökylästä meiltä. Tyttö itkien lähti hiton vihasen Samin mukaan. Olin laittanut vanhemille viestiä, että tyttö voi o

Tuossahan ei ongelmana ole uusperhe vaan vanhemmuustaidot

Ihmiset pelkäävät yksin olemista niin paljon että ovat valmiita tyytymään ja sietämään.

Jos ei pelkää yksin olemista, ei tyydy, vaan etsii itselleen sopivaa. Ja jos ei löydy, sitten ei löydy, so what? Oma elämä on onnellista siitä huolimatta. Suhteen pitää olla mukava bonus omalle valmiiksi upealle elämälle, ei epätoivoinen välttämättömyys.

Tästä syystä moni vela ei halua joutua uusperhekuvioon, koska sitten he eivät voisi enää elää lapsivapaata elämää.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä jotka stressaa toistenbihmisten perheistä.

Ap on tietenkin eronneen puolison exä. Nyt se ap:n ex-puoliso on löytänyt uuden ja muuttamassa avoliittoon. Siksi ap ei tykkää uusperheistä. Hänen mielestään exän olisi pitänyt elää loppuelämänsä yksin. Kiinnostaa että kumman aloitteesta ero on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naimisiin menolla ja perheen perustamisella on nuorena kiire?

Valtaosa kuitenkin vasta noin 30v perustaa sen lopullisen perheen ja kaikki olisi paljon helpompaa kuin ei olisi niitä exiä ja exien kakaroita siinä pyörimässä, eikä hirveitä tappeluita elatuksista ja omaisuuksien ja velkojen jakamisista ja jne jne jne.

Syitähän varmasti on miljoona, esim. FOMO-vauva yms.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies halusi 30v sitten. Ei halunnut elää erillään vuosikausia ja kun vihdoin saimme 6v myöhemmin yhteisen lapsen erillään asuminen olisi ollut vieläkin hullumpaa.

Kahden asunnon kulujen sijaan rakensimme ihanan omakotitalon perheellemme. Meillä uusperhe onnistui

Onnistui ehkä sinulle, mutta lapset kärsivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies halusi 30v sitten. Ei halunnut elää erillään vuosikausia ja kun vihdoin saimme 6v myöhemmin yhteisen lapsen erillään asuminen olisi ollut vieläkin hullumpaa.

Kahden asunnon kulujen sijaan rakensimme ihanan omakotitalon perheellemme. Meillä uusperhe onnistui

Onnistui ehkä sinulle, mutta lapset kärsivät. 

 

Millä perusteella? tutkimukset osoittavat, että huonoiten voivat yksinhuoltajien lapset, vasta seuraavina uusperheiden lapset. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies halusi 30v sitten. Ei halunnut elää erillään vuosikausia ja kun vihdoin saimme 6v myöhemmin yhteisen lapsen erillään asuminen olisi ollut vieläkin hullumpaa.

Kahden asunnon kulujen sijaan rakensimme ihanan omakotitalon perheellemme. Meillä uusperhe onnistui

Onnistui ehkä sinulle, mutta lapset kärsivät. 

 

Millä perusteella? tutkimukset osoittavat, että huonoiten voivat yksinhuoltajien lapset, vasta seuraavina uusperheiden lapset. Eri.

Jaa, että toiseksi huonoin vaihtoehto on yhtä kuin onnistuminen? Kovin on alhaalla rima lastenkasvatuksessa.