Minulla on mielestäni ollut onnellinen lapsuus, mutta...

Lähdetään nyt ensin siitä, että nämä saakutin somepsykologit eivät tunne sinua eivätkä sinun menneisyyttäsi, ja jos uskot heihin niin kaivat aivan turhaa kuoppaa tilanteessa, missä kaikki on alunperin ihan ok.

Jos sinulla on nyt esim. masennuksen oireita, eivät ne aina lähde mistään lapsuuden turvattomuudesta, vaan voivat olla kiinni ihan aikuisiän kokemuksistakin.

Loppupeleissä aika harva elää sellaisen lapsuuden, ettei mitään traumoja olisi syntynyt lapsuudessa. Joillakin on oikeita ja vakavia traumoja (mm. vanhempien alkoholismi, fyysinen tai henkinen väkivalta) ja joillakin lievempiä (mm. vanhempien tunnekylmyys, sisaruksen suosiminen jne). 

 

Tämä nykyinen terapiakulttuuri vaan ajaa meitä diagnosoimaan itseämme ja saamme tehtyä jokaisesta vaikeasta tunteesta ongelman itsellemme, kun emme osaa käsitellä erilaisia tunteita. Se vaan kuuluu ihmiselämään, että joskus tulemme torjutuksi tai hylätyksi, mutta niitä vaikeita tunteita kannattaa oppia sietämään. Apua niiden käsittelyyn saa esim. sieltä terapiasta.

Jokainen siis itse määrittelee, onko minun kokemukseni ja siitä aiheutuvat tunteet kuinka sietämättömiä ja sitten hoitaa niitä sen mukaan.

Miten sie oot niistä videoista päätellyt, että oot traumatisoitunut?

Noissa videoissa on paljon sellaisia asioita jotka joillekin ovat vain osa persoonaa/ihmistyyppiä eivätkä ne kerro sen kummemmasta traumasta. Jotkut ihmiset ovat helpommin stressaavia, jännittäviä, hermostuvia, ahdistuvia, pelkääviä, sosiaalisesti rajoittuneita, epäluuloisia jne. Näissä mielen asioissa on vähän sama kuin muissakin sairauksissa, jos alat googlettaa ominaisuuksiasi/oireitasi niin varmasti löytyy useita tiloja ja sairauksia joihin oireesi sopivat vaikka olisit ihan terve. Jos sinulla on ollut hyvä lapsuus ja et koe traumatisoituneesi niin voit olla ihan rauhassa. 

Lisäksi kannattaa muistaa, että monelle vaikuttajalle tuo somepsykologisointi on bisnestä, eli he saavat rahaa sitä enemmän, miten paljon ihmiset jaksavat tonkia itseään ja omia traumojaan.

Me ihmiset ei olla täydellisiä ja jokaisesta löytyy puutteita ja vikoja ihan niin paljon kun jaksaa tonkia. Jossain vaiheessa kannattaa hyväksyä itsensä ja tehdä rauha oman pään sisällä ja lähteä vaikka metsään kävelylle tai mielekkään harrastuksen pariin.

80-luvun kasvatus nyt oli usein sitä että lapsi eli avain kaulassa omaa elämäänsä ja vanhemmat omaansa. En tiedä, voiko sitä traumaksi kutsua. Vapautta oli maksimaalisesti, fyysistä vapautta. Kerran faija lähti viikoksi Kanarialle. Kun tilin koulusta kotiin, niin pöydällä oli maksalaatikko, viesti, ja rahaa. Elelin viikon yksinäni. 

Somen psykologi-postaukset ovat verrannollisia siihen, että lehdestä lukisi vain klikkiotsikot. 

Ei kannata liikaa takertua lapsuuden traumoihin. Tänään eletään tätä hetkeä, huomisesta ei kukaan tiedä.

Kiitos. Olen itsekin sitä mieltä, että noiden  videoiden perusteella jokainen ihminen maailmassa on traumatisoitunut. Ja silloin trauma menettää merkityksensä. Eli jokainen meistä on oma kokonaisuutensa, perimää ja kokemusta. Ja jatkossa jätän videot omaan arvottomuuteensa, mihin niiden olen olettanutkin kuuluvan.

AP

Mulla on ollut hyvä, turvallinen lapsuus. Ihan tasan tarkkaan totta. Myös naapurin pojalla on ollut samanlainen lapsuus, ja nyt reilusti yli viisikymppisinä olemme todenneet, että hemmetin hyvä lapsuus meillä oli, eikä siitä jäänyt mitään salattuja traumoja. Ei ollut rikkauksia, mutta oli hyviä ihmisiä ympärillä. Kun tämän sanoo ääneen, niin johan alkaa älämölö!

Herra varjele, kahdesti ymmärretty väärin. 

Nyt ihan kaikella rakkaudella, suosittelen suuntaamaan energiasi johonkin muuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Herra varjele, kahdesti ymmärretty väärin. 

Nyt ihan kaikella rakkaudella, suosittelen suuntaamaan energiasi johonkin muuhun. 

Tätä minä juuri tarkoitan! Mielestäni olen elänyt onnellisena ja minulle on tarjottu aikaa, hoivaa ja huveja. Etsiessäni "vääryyksiä" löysin muistoista nuo kaksi tapahtumaa. Toisessa unohdin täysin mitä juuri oli kielletty ja minulle ymmärrettävästi suututtiin. Toisella kerralla sain omasta mielestäni hauskan idean, jonka vanhemmat tulkitsivat hengenvaaralliseksi ja reaktiot sen mukaiset. Että jos näillä kokemuksilla traumatisoituu, niin ihmiskunnalla ei ole mitään toivoa.

Koen olevani onnellinen ja tasapainoinen sekä muistelen lapsuuttani lämmöllä. Siksi pysähdyin miettimään noiden videoiden sanomaa. En vello niissä, kunhan pohdin.

AP

Ihmiset eivät jotenkaan enää tunnu tajuavan, että kaikki sisältö ei ole kaikille. Jos ei koe traumatisoituneensa, niin turha noita on vahdata ja ajatella, että tuohonkin nyt pitäisi saada oma elämä jotenkin sopimaan. Selkeästi tämä sisältö ei ole aloittajalle ja tietenkin hyvä niin.