Miksi jotku akat aivopesee lapsiaan heidän isäänsä vastaan?

Mullapa ei ole lapsia, koska meidän suomalainen iskä hakkasi äitiä niin, että veri roiskui. Me lapset värjöteltiin rappukäytävissä ja rukoiltiin apua lasten Jumalalta, joka ei koskaan tullut. Poliisi kävi joskus pyörähtämässä ja siinä se. 

Meillä isä puhui äidistä halventavasti akkana ja oli väkivaltainen. Onneksi isä kuoli nuorena. 

miksi-jotku-akat-aivopesee-lapsiaan-heidan-isaansa-vastaan

Tarkoitatko, että "Miksi jotkut naiset aivopesevät lapsensa vastustamaan näiden isää?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan puhunut lapsilleni paskaa heidän isästään. Hän vieroitti ihan itse itsensä olemalla jatkuvasti kännissä, niin etteivät lapset halunneet olla tekemisissä.

Minun isä teki myös näin.

Äiti ei koskaan puhunut isästä pahaa vaikka isä oli arvaamattoman väkivaltainen ja tosi usein kännissä, äiti uskoi rakkauteen ja siihen koko "myötä ja vastoinkäymisissä" mentaliteettiin.

Pelkäsin omaa isääni, hän saattoi räjähtää huutamaan ihan pienistäkin asioista ja uhkasi hakkaamisella, usein sain selkääni. Yhä jälki jalassa siinä kohtaa jota isä remmillä pieksi verille asti kun erehdyin käymään yöllä vessassa ja vedin vessan. Toivoin että vanhempani eroaisivat, mutta eivät eronneet.

Kun muutin pois kotoa katkaisin välit isään, äitiin pidän satunnaisesti yhteyttä.

No kivat sulle, vai? Paska flaksi. Miten tämä niin kuin vastaa alkuperäiseen kysymykseen???

Vierailija kirjoitti:

. . . koska oma äitini toimi ihan samalla tavalla jo ennen vanhempieni avioeroa ja sen jälkeen. Pitkään veljeni kanssa uskoimme tähän foolaan. Sitten emme enää uskoneet.

Tämä! Jos olisin haukkunut ex-miestäni lapsilleni ja myrkyttänyt heidän suhteensa isän, olisin pelännyt / tiennyt heidän jossain vaiheessa nuorina aikuisina sanovan minulle: Isä on kyllä kertonut asioita ihan toisin, nyt kun me taas juttelemme. 

Lapseni olisivat - syystä - kääntyneet minua vastaan. Kuka sellaista haluaa? 

 

Mies joka puhuu naisista noin kuten ap, ei kunnioita naisia. Joka ei kunnioita naisia, ei kunnioita myöskään lapsia, eikä sitä lasten äitiä. On syytäkin olla varuillaan ja pitää lapset lähtövalmiina. Ei saa jäädä isän kainaloon, vaikka se sanoisi mitä. Äidinvaistot.

Kaverini teki lapsen miehen kanssa jolle lupasi että miehen elämän ei tarvi muuttua. Roikkui parisuhteessa missä mies ei mainittavasti tästä kaveristani tuntunut tykkäävän, ei ollut parempia tarjolla niin tyytyi tähän ja suostui perustamaan perheen just kun luvattiin että ne omat riennot saa jatkua, taloudellisesti edelleen kaikki menee 50% 50% jne. Kaverini tietty oletti että se mies muuttuu ihan täysin sellaiseksi perheenisäksi kun lapsi syntyy ja kaikki asiat vaan muuttuu: se mies haluaa olla osallistava isä, haluaa maksaa kaiken ja se kaverini saa vaan olla kotiäitinä ja hoitaa lapsia.

No, lapsi syntyi mies piti kiinni omasta osastaan ja tämä kaverini tietty ihan järkyttynyt kun vaikkakin tämä miehensä niistä lapsista piti paljonkin, mutta diili on diili ja kattellaan, hän lähtee poikien kanssa juomaan kaljaa. Äitiysloman jälkeen takaisin töihin, ei mitään hoitovapaita jne.

Kaverini sit ulkoisti sen oman ns. likaisen työn sille lapselle. Lapsi (alle 1-vuotias siis toim. huom.) oli kuulemma jatkuvasti kysellyt missä isi ja lopulta ruvennut ihan vallan isäänsä etunimellä kutsumaan kun isä nyt ei ole kuvioissa niin lapsi tunsi sen ihan nimellä Make vaan vaikkakin siis biologinen isä. Luojan kiitos välit tähän sirkukseen katkesivat suurinpiirtein tässä ja en tiedä miten pitkälle tämä kaverini sit meni yrittäessään syyllistää sitä miestä sen lapsen nimissä.

Tarinan opetus on se että tutustu kunnolla siihen ihmiseen kenen kanssa haluat perustaa perheen.

Naisen tapa syyllistääa, ehkä heikko itsetunto pohjalla ja omat venkuloinnit, ei siihen muuta syytä ole.