Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaa kun aikuinen ihminen ei vain "näe likaa"?
06.09.2025 |
Tuntuu, että joka kerta kun menen keittiöön, siivoan jonkun läikkyneen töhryn tai kupin tiskikoneeseen tai roskan roskiin, kun kanssani asuva aikuinen ihminen vain jättää kaiken niille sijoilleen kun on jotain tehnyt. Ja tästä on keskusteltu monesti, niin tiedän, ettei tee sitä ilkeyttään. On vain hajamielinen. Hoitaa kuitenkin esimerkiksi itse pyykkinsä ja laittaa ruokaa, eli ei ole mikään avuton passattava.
Minusta kuitenkin tuntuu, että näemme koko huushollin ihan eri tavalla. Jos minä katson pöytää, näen sen kupin minkä voisi laittaa tiskikoneeseen, sen likatahran minkä voisi pyyhkäistä, sen roskan minkä pitäisi olla roskiksessa. Jos hän katsoo samaa pöytää, hän näkee vain sen, onko pöydällä sitä tavaraa mitä hän sillä hetkellä tarvitsee.
Siivoaa kyllä jälkensä jos sanon siitä, ja pahoittelee jos turhaudun asiaan, mutta aina vasta jos sanon mitä pitää siivota. Ei esimerkiksi ikinä tartu itse imuriin vaikka pölykoirat olisivat lemmikkikoiraamme isompia, koska ei huomaa pölyisyyttä.
Kokemuksia? Auttaako tällaiseen mikään?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Se ketä tuo häiritsee, siivoaa itse. Meillä siis minä. Enemmän minua ottaisi päähän jos alkaisin marisemaan. Tuohon ei mene edes minuuttia.
No ei tuokaan ole reilua, jos toinen elää kuin sika ja toinen siivoaa jäljet. Tai helpostihan tuota alkaa käyttää hyväksi, jos toinen vaan kulkee perässä siivoamassa. Ellei se toinen sitten tee tosi paljon enemmän jollain toisella alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä siirryin testimuotoisesti passiivis-aggressiivisuuteen. Joka kerta kun näen roskan tai läntin pöydällä, otan siitä kuvan johon laitan nuolen osoittamaan mikä pöydällä on ylimääräistä, ja laitan perheen whatsappiin. Ainakin parilla ekalla kerralla nyt kuulunut "anteeksi" ja osoittamani asia hoitunut oikoselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ketä tuo häiritsee, siivoaa itse. Meillä siis minä. Enemmän minua ottaisi päähän jos alkaisin marisemaan. Tuohon ei mene edes minuuttia.
No ei tuokaan ole reilua, jos toinen elää kuin sika ja toinen siivoaa jäljet. Tai helpostihan tuota alkaa käyttää hyväksi, jos toinen vaan kulkee perässä siivoamassa. Ellei se toinen sitten tee tosi paljon enemmän jollain toisella alueella.
Muki pöydällä ei ole Elää kuin sika -meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Olet nipottaja. Sinun pitäisi asua yksin.
Miten pärjäät työpaikalla?
Jos sinua häiritsee ylipääsemättömästi yksi kahvikuppi pöydällä, niin lapsiakaan ei ehkä kannata hankkia.
Kuten aikaisemmin jo johonkin vastasinkin, niin sitä tässä yritän vähän kartoittaakin, että nipotanko vaan liikaa.
Työpaikalla pärjään oikein hyvin. Olen pärjännyt jo 10 vuotta. Ei ole tarvinut siellä keräillä aikuisten ihmisten karkkipapereita tai teepusseja roskiin, kun ne ovat menneet sinne ilman minuakin.
Jos olisikin kyse yhdestä kahvikupista, niin olisin varmaan hakeutumassa hoitoon. Mutta kun se on kaikkea pientä päivittäin. Mutta älä huoli, lapsia en ole hankkimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ketä tuo häiritsee, siivoaa itse. Meillä siis minä. Enemmän minua ottaisi päähän jos alkaisin marisemaan. Tuohon ei mene edes minuuttia.
No ei tuokaan ole reilua, jos toinen elää kuin sika ja toinen siivoaa jäljet. Tai helpostihan tuota alkaa käyttää hyväksi, jos toinen vaan kulkee perässä siivoamassa. Ellei se toinen sitten tee tosi paljon enemmän jollain toisella alueella.
Vaikka olisi sellainen työnjako, että toinen siivoaa ja toinen hoitaa muuta, niin eihän se silti tarkoita sitä, että se viikkosiivouksen tekijä kulkee päivittäin toisen perässä rätin ja rikkalapion kanssa! Tottakai jokainen huolehtii omat roskansa, astiansa ja muut sotkut siinä hetkessä kun sotkua syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lika on suhteellinen asia ja riippuu katsojasta. Antropologi Mary Douglasin mukaan lika on ainetta väärässä paikassa, eli esim kengät eteisen kenkähyllyllä on ihan puhtaat, mutta keittiön ruokapöydällä samat popot samassa kunnossa on saastaiset - ainakin useimmille meistä.
teillä on nyt se ongelma, että miehen mielestä nuo asiat - tahrat, tiskit - on siellä pöydällä juuri siinä missä niiden kuuluukin olla. Ne eivät hänelle ole likaa. Tähän ei suta muu kuin jollain keinolla päästä samaan näkemykseen siitä, missä niiden kuuluisi olla.
meillä on sama ongelma. Ja mies kyllä siivoaa jälkensä kun pyydän ja ymmärtää kun sanon, että siitä on minulle lisätyötä, eikä halua sitä minulle aiheuttaa - mutta silti hän on tyytyväinen ja mielestään hoitanut asian kun on tuonut tiskinstä tiskipöydälle tiskikoneen päälle. Sinne koneen sisä
Tässä on hyviä huomioita. Tee näkyväksi se että hänen välinpitämättömyytensä hankaloittaa sinun tekemisiäsi. Jos puolisollasi on paikka, jonka hän tarvitsee tehdäkseen mieluisia asioita, esim työpöytä, siirrä hylätty muki joka kerta sinne, tahrojen sijaan vie vaikka käytetty nenäliina työpöydälle jne. Saat ainakin keskustelua aikaan näillä esimerkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette vaan voi keskustella tuosta, jos se sua häiritsee? Mä tein aiemmin samalla tavalla kuin sun mies, eli toin astiani jonnekin astianpesukoneen lähistölle ja olin tyytyväinen. Oma mieheni ei ollut asiaan tyytyväinen ja kun olisi aikansa siitä nipottanut, keskusteltiin vakavammin ja tajusin, miten tärkeää se on miehelle. Nyt ne astiat yleensä menee koneeseen asti.
Nikä sinut saa luulemaan, ettei ole keskusteltu? Mähän jopa sain, että on ja mies ymmärtää, että se on minulle tärkeää. Hän ri hakua aiheuttaa likaa. Se ei vaan johda siihen, että hän näkisi, mikä on likaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisestahan johtuu varmaan 95% naisten "menkkakiukkuamisesta". Valtaosa kuukaudesta nuo toisten jäljet siivotaan hiljaa ja meteliä nostamatta. Sitten sen kerran kun on muutenkin turvonnut ja kipeä ja väsynyt, niin siihen kuudenteen tuhannenteen kurkun kantaan pöydällä katkeaa kamelin selkä. Ja tadaa, meillä on "ihan pimeistä pikkuasioista räkyttävä hysteerinen nainen".
Kannattaa ehkä mietti miksi se kurkun kanta tai vastaava pöydällä ärsyttää?
Minkä vuoksi se on niin tärkeää laittaa heti(!) roskiin?
Olen lapsuuteni kärsinyt 'siivoushullusta' vanhemmasta, joka ei kestänyt jos esim. teki leivän ja otti kaakaon eikä VÄLITTÖMÄSTI putsannut muruja, laittanut kaakaopurkkia kaappiin, leipäpussit paikoilleen jne. raivoamista.
En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi heti piti toimia? Kun oli työmatkoilla tmv. oli ihanaa kun sai rauhassa jättää tavarat levälleen, syödä, ehkä ottaa toisen kupin kaakaota ilman että purkki oli kaapista kaivettava esiin jne.
Ymmärrän että on eri asia jos kämppä on ihan läävä, mutta mitä vahinkoa on, jos aamupalan kurkunkannan laittaa vasta 1h päästä, tai vaikka illalla töiden jälkeen roskiin? Ei mitään. Eri asia toki jos se päiviä mätänee pöydällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lika on suhteellinen asia ja riippuu katsojasta. Antropologi Mary Douglasin mukaan lika on ainetta väärässä paikassa, eli esim kengät eteisen kenkähyllyllä on ihan puhtaat, mutta keittiön ruokapöydällä samat popot samassa kunnossa on saastaiset - ainakin useimmille meistä.
teillä on nyt se ongelma, että miehen mielestä nuo asiat - tahrat, tiskit - on siellä pöydällä juuri siinä missä niiden kuuluukin olla. Ne eivät hänelle ole likaa. Tähän ei suta muu kuin jollain keinolla päästä samaan näkemykseen siitä, missä niiden kuuluisi olla.
meillä on sama ongelma. Ja mies kyllä siivoaa jälkensä kun pyydän ja ymmärtää kun sanon, että siitä on minulle lisätyötä, eikä halua sitä minulle aiheuttaa - mutta silti hän on tyytyväinen ja mielestään hoitanut asian kun on tuonut tiskinstä tiskipöydälle tiskikoneen päälle. Sinne koneen sisään hän järjestelee ne sitten kun uusia astioita e
Miehen mielestä? Sanottiinko sukupuoli?
Kyllä näen, en vaan jaksa välittää
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on ominaisuuksia, toiset näkee epäkohtia helpommin kuin toiset. Tietäisit, jos sulla olisi lapsia. Silloin myös tietäisi, että mikään määrä kasvattamista ei näitä ominaisuuksia muuta. Mutta kun ei ole, pitää vauvalla kysellä.
Se, mikä muuttaa ominaisuuksia on rutiinit. Puolison kanssa sovit, että kaikki pyyhkivät pöydän joka kerta keittiössä touhuttuaan, tuli tahra tai ei. Näin sillä ei ole väliä, näkeekö epäkohtaa vai ei ja paikat pysyvät puhtaina ilman että sinun täytyy tehdä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehkä mietti miksi se kurkun kanta tai vastaava pöydällä ärsyttää?
Minkä vuoksi se on niin tärkeää laittaa heti(!) roskiin?
Olen lapsuuteni kärsinyt 'siivoushullusta' vanhemmasta, joka ei kestänyt jos esim. teki leivän ja otti kaakaon eikä VÄLITTÖMÄSTI putsannut muruja, laittanut kaakaopurkkia kaappiin, leipäpussit paikoilleen jne. raivoamista.
En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi heti piti toimia? Kun oli työmatkoilla tmv. oli ihanaa kun sai rauhassa jättää tavarat levälleen, syödä, ehkä ottaa toisen kupin kaakaota ilman että purkki oli kaapista kaivettava esiin jne.
Ymmärrän että on eri asia jos kämppä on ihan läävä, mutta mitä vahinkoa on, jos aamupalan kurkunkannan laittaa vasta 1h päästä, tai vaikka illalla töiden jälkeen roskiin? Ei mitään. Eri asia toki jos se päiviä mätänee pöydällä...
Eihän siinä olekaan mitään väliä silloin, kun kämpässä ei ole ketään toista pöyristymässä. Nuo kasvatustilanteet ovat varmasti ahdistavia, optimaalisessa maailmassa olisitte saaneet keskusteltua siitä, ettet ole vielä päättänyt, otatko toisen kupin. Mutta lapsiperheissä usein tuo on kaaoksen alku, jos asiat eivät siivoudu heti paikoilleen. Sinuun on ajettu pientä ahdistusta asiasta, jotta et jää sokeaksi lopuksi ikää. Varmasti olisi ollut parempia tapoja kasvattaa, mutta useimmat asiat maailmassa eivät hoidu optimoidusti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehkä mietti miksi se kurkun kanta tai vastaava pöydällä ärsyttää?
Minkä vuoksi se on niin tärkeää laittaa heti(!) roskiin?
Olen lapsuuteni kärsinyt 'siivoushullusta' vanhemmasta, joka ei kestänyt jos esim. teki leivän ja otti kaakaon eikä VÄLITTÖMÄSTI putsannut muruja, laittanut kaakaopurkkia kaappiin, leipäpussit paikoilleen jne. raivoamista.
En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi heti piti toimia? Kun oli työmatkoilla tmv. oli ihanaa kun sai rauhassa jättää tavarat levälleen, syödä, ehkä ottaa toisen kupin kaakaota ilman että purkki oli kaapista kaivettava esiin jne.
Ymmärrän että on eri asia jos kämppä on ihan läävä, mutta mitä vahinkoa on, jos aamupalan kurkunkannan laittaa vasta 1h päästä, tai vaikka illalla töiden jälkeen roskiin? Ei mitään. Eri asia toki jos se päiviä mätänee pöydällä...
Perspektiiviksi sanottakoon, että oma isäni on tällainen, ettei pöydällä saa ikinä olla muruakaan. Hänen asuntonsa näyttää koko ajan siltä, että se on Kodin Kuvalehdestä, eikä edes oikeasti asuttu. Meillä nämä läntit ja kupit ja roskat ovat oikeasti päiviä pöydällä. Olen aika pehmeiksikin käprähtäneitä kurkun kantoja nostellut pöydältä roskiin...
Mulla on myös mies joka ei näe koska tarvitsee imuroida. Asia hoituu hyvin sillä, että hän imuroi joka tiistai, oli sitten lattia hänen mielestään likainen tai ei. Mä sitten imuroin lisää aina kun se mun mielestäni on tarpeen. Siivous on kuin raha, liian pieni asia jotta siitä kannattaisi tehdä ongelmaa perheessä (ääritapaukset poislukien).
Tunnistan ap:n tilanteen meiltä kotoa. Kun toista ei voi muuttaa, olen itse opetellut kääntämään tarvittaessa katseeni sivuun töhryistä ja tiskipöydällä lojuvista tiskeistä. Hoidan ne sitten, kun itselläni on sopiva hetki ja sattuu huvittamaan. Se riittää.
Mä nään sen, mutta sillä ei ole mulle merkitystä, jos se on paikassa, jolla ei ole väliä. Keittiön työtason pitää olla puhdas, eteisen lattian ei.
Joillain ihmisillä on neurooseja, esim. kodin siisteyden varjelu (tai syömisen kontrollointi tai vastaavat) usein luo 'hallinnan tunnetta' minkä muuten pelkää menettävänsä.
Osalla tuo on lievempää, maanista leivänmurujen perässä luuttuamista, joillain se voi rajoittaa pahastikin elämää. J
Jälkimmäisestä esimerkkinä tuttuni, joka on (kirjaimellisesti!) matonhapsujen kampaaja/suoristaja kotonaan, pesee käsiään niin että ne punoittavat lähes aina jne.
Itsessäni tunnistan myös lieveänä samaa: en pysyy istumaan kotisohvalle samoilla housuilla millä ole julkisissa istunut, koen kädet likaiseksi kun tulen ulkoa kotiin, pakko pestä kädet heti jne.
Mutta matot saa olla vinossa, leivän murut pyyhin kun jaksan, imuroidaan harvoin jne. koska 'pelkoni' kohdistuvat enemmän muualta tulevaan 'likaan'.
Saatko jotain vastapalveluna? Saatko olla jossain muussa asiassa huithapeli ja miehesi paikkaa tilannetta? Onko tilanne tasapainossa?
Mun mielestä on ihan todella epäreilua, jos toinen joutuu olemaan aikuiselle puolisolle kuin äiti tai isä ja huolehtimaan niitä sotkuja sieltä ja täältä järjestykseen. Aika pian siinä kuolisi ajatus siitä, että tässä ollaan tasavertaiset aikuiset parisuhteessa, eikä äiti ja aikamiespoika saman katon alla.